Hei taas pitkästä aikaa!
Jonkin verran olen saanut kyselyitä siitä millaista Yhdysvalloissa opiskelu on ja kysymyksiä yleisestikin täkäläisestä systeemistä. Nyt kevään mittaan minusta on alkanut tuntua, että olen jossain määrin alkanut ymmärtää miten nämä asiat täällä toimivat, joten nyt alkaisi olla aika kirjoitella joitain ajatuksia tästä koulutuksesta, jonka vuoksi (ainakin isolta osin) täällä olen.
Kun hain yliopistoihin viime vuonna, yksi tärkeimmistä asioista mitä halusin yliopistoltani oli akateeminen arvostus. Toisin kuin Suomessa, täällä on erittäin laaja kategoria yliopistoja - niin hyviä kuin erittäin kehnojakin. Suomessakin yliopistoilla on isoja eroja, mutta yleisen käsityksen mukaan: jenkeissä kaikki on isompaa. Joidenkin yliopistojen todistuksilla suurin käyttöarvo löytyy käymälästä, toisien vastaavilla voi päästä töihin melkein mihin vain (esimerkiksi Harvardista on valmistunut enemmän presidenttejä kuin NBA pelaajia). Onnekseni pääsin yliopistoon, jonka arvostus on melko korkea (vaikka ei Harvard olekaan).
Yliopistosta saadun tutkinnon arvon määrittelee moni tekijä. Vaikka esimerkiksi Northwesternissä on monia erittäin hyviä professoreita (Nobel palkittuja, maailman eniten tutkimuksissa siteerattuja ja niin edelleen), kaikki sen arvostus ei perustu vain mahdollisesti saaravaan koulutukseen. Tämä on tietenkin yksi hyvä arvo koulussa, mutta vain yksi monista.
Toinen tutkinnon arvoa nostava on yliopiston valikoivuus. Esimerkiksi Northwesterniin valikoidaan tiettyjen testien avulla (SAT, ACT, TOEFL) akateemisesti lahjakkaita oppilaita. Tämä ei ole kuitenkaan läheskään samanlainen prosessi kuin Suomen yliopistojen pääsykokeet. Akateemisesti minäkin voisin varmaan päästä esimerkiksi Harvardiin. Testien lisäksi oppilaita karsitaan muiden tekijöiden mukaan kuten mitä olet elämäsi aikana saavuttanut (työkokemus, harrastukset, työ hyväntekeväisyys järjestöissä). Nämä kriteerit voivat auttaa sinua saamaan stipendin, mikä on toinen rajoittava tekijä. Esimerkiksi Northwesternissä kulut ovat noin $60 000 vuodessa, jos asuu kampuksella. Rikkailla on luonnollisesti etuasema tällä saralla (vaikka koulu auttaakin vähävaraisempia), mikä johtaakin kolmanteen, ehkä tärkeimpään, arvostusta nostavaan koulun ominaisuuteen.
Yhdysvalloissa yliopiston tärkein funktio on auttaa opiskelija hyvään työpaikkaan. Kuten Suomessakin, moniin työpaikkoihin pääsee vain suhteilla. Tietenkin kouluvuosinaan voi yrittää luoda hyviä suhteita henkilöihin, jotka tulevat olemaan vaikuttajia yhteiskunnassa. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa keino, vaan myös koululla on omat suhteensa. Esimerkiksi Northwesternillä on omat suhteensa moniin yrityksiin Chicagossa ja muualla maailmassa. Yritykset ovat kokeneet, että tästä koulusta on usein saatu hyviä työntekijöitä. Siksi Northwestern sijoittui kuudenneksi maailmassa kouluista, joista yritykset rekrytoivat opiskelijoita.
Eli tuohon viimeiseen pointtiin luottaen haen ensi vuonne kesätöitä koulun kautta. Huhuja kierää paljonkin opiskelijoista, jotka ovat saaneet kesäksi harjoittelupaikan isosta yrityksestä (kuten Goldman Sachs), he ovat tykänneet kyseisestä henkilöstä ja palkanneet hänet heti tämän valmistuttua.
Yksi mukava asia täkäläiseen yliopistoon hakiessa on, että pääainetta ei välttämättä tarvitse tietää heti alkuun. Ellei halua esimerkiksi insinööriksi tai lääkäriksi, on oppilaalla jopa kaksi vuotta aikaa suorittaa eri kursseja nimikkeellä "Undecided", eli "ei-vielä-päättänyt". Näiden parin vuoden aikana voi käydä kursseja eri aloilla ja kuulostella mistä kursseista on kiinnostunut. Itse olen käynyt jonkin verran valtiotieteiden ja taloustieteen kursseja. Näistä aloista haluaisin kaksoistutkinnon. Saatan kuitenkin valita jonkin muun aineen monista vaihtoehdoista (tässä lista kaikista mahdollisuuksista). Meillä on täällä 12 eri alaa, jolta kursseja pitää käydä joka tapauksessa (yleissivistyksen nimissä). Näitä käydessä voi saada uusia ideoita ja voi myös pelata aikaa päätöksenteolle. Eri koulut ovat usein erikoistuneet eri aloille. Huonomminkin listoilla arvosteltu koulu voi olla erittäin hyvä jollain tietyllä alalla. Kouluissa, kuten Northwestern, on se hyvä puoli että alaa voi vaihtaa turvallisin mielin, sillä ne ovat hyvä monilla aloilla.
Toistaiseksi olen siis valinnut kurssini täällä kolme eri perusteen mukaan.
1) Yritän valita kursseja, jotka kuulostavat mielenkiintoiselta ja lukeutuvat mahdollisten pääaineiteni kurssivaatimuksiin. Tällaisia kursseja on ollut muun muassa: Introduction to Macroeconomics ja Introduction to International Relations eli tutustumiskurssit maailmantalouteen ja tutustumiskurssi kansainvälisiin suhteisiin (nämä ovat siis hyvin vapaita suomennoksia).
2) Olen valinnut mahdollisimman mielenkiintoisia ja/tai hyödyllisiä kursseja eri aloilta (nuo 12 tarvittavaa alaa). Näitä olivat muun muassa Esseenkirjoituskurssi (English 105) ja Astronomian kurssi (Introduction to Astronomy)
3) Vaikka englantini onkin melko sujuvaa, ei se vielä ole kovin täydellistä. Siksi olen koittanut valita vähän vähemmän haastavia kursseja (eli ei mahdottomia). Näiden avulla voi myös yrittää pitää keskiarvo siedettävällä tasolla.
Yllätykseksni englannin kieli ei ole ollut mikään erityisen suuri haaste. Vain muutamissa tilanteissa tästä on haittaa: kirjoitus- ja lukunopeus ei ole yhtä hyvä kuin täkäläisillä. Tästä on haittaa jos kurssilla on paljon lukemista, tai jos koe on formaattia "kirjoita kuusi lyhyttä esseetä tunnissa aiheista - ". Kyseisissä tilanteissa pitää yrittää olla hyvä tiivistämään ja lukemaan vain tärkeimmät osat.
Toinen lukemisen määrää rajoittava tekijä on harjoituksien määrä. Meillä on kolmet aamutreenit ja lisäksi iltatreenjä lähes joka ilta. Nämä rajoittavat aikaa huomattavasti. Käytännössä normaalipäivänä ohjelmassa on aamutreenit, luentoja, päiväunet, iltatreenit ja loput illasta lepoa tai opiskelua. Näiden välissä tietenkin ruokailut. Ohjelman ollessa niin tiukka kuin se on, urheilijoille on järjestetty huomattava etu: he saavat rekisteröidä itsensä kursseille ennen muita oppilaita. Vaikka Northwestern onkin pieni verrattuna moniin kouluihin ("vain" noin 10 000 oppilasta), suosituimmat kurssit täyttyvät nopeasti. Urheilijat eivät voi valita luentoja harjoitusajoille, joten toisin kuin monissa muissa opinahjoissa, meillä urheilijat saavat valita kurssinsa ensin. Mahdollisen rahoituksen lisäksi tämä onkin ainoa suora akateeminen etu, jonka urheilijat saavat.
Urheilijoille on tarjolla myös akateemista ohjausta, joka ensimmäisenä vuonna on viikoittainen pakollinen tapaaminen opinnonohjaajan kanssa. Myöhemmin vain jokaisen jakson alussa pitää käydä kertomassa mitä kursseja aikoo valita. He varmistavat, että oppilas pysyy aikataulussa valmistumista ajatellen, ja että kaikki kurssivaatimukset tulee suoritettua. Toisin kuin usein Suomessa, täällä oikeastaan kaikki valmistuvat standardiajassa - neljässä vuodessa. Tuon ajan jälkeen oppilas joko hakee töihin tai jatkaa opiskeluaan maisterintutkintoa varten. Täällä tosin jatko-opiskelua varten täytyy hakea kaikilla aloilla erikseen. Lisäksi joihinkin kouluihin, kuten meidän kampuksella sijaitsevaan Kellogg:iin (bisness maisterin tutkinto), on erityisvaatimuksia kuten viiden vuoden työkokemus joltain alalta. Eli näillä näkymin haen johonkin töihin jossain päin maailmaa valmistuttuani hieman yli kolmen vuoden päästä (näin siis toivottavasti).
Näistä on mahdollisesti joillain kysymyksiä, näitä voi mielellään kirjoitella kommenttiosioon.
Pahoittelut pitkästä ajasta edellisen tekstin jälkeen.
Klara Vappen!
