Midterms

Tulin juuri valtiotieteiden kurssin kokeesta (Jenkkien ulkopolitiikan kurssi). Oli mukava tunne, kun tällä kertaa koepaperin nähdessäni sain todeta "Hei, mä osaan nää!" - Kaikki termit osasin ulkoa, samoin kuin conseptit. Ainoa syy miksi en ole täysin itsevarma tuloksista on - taas kerran - kirjoitusnopeus englanniksi. Tämä koe kesti puolitoista tuntia, jonka aikana piti kirjoittaa 5 lyhyttä vastausta, 3 pitkää vastausta (yhteensä nämä noin 10 sivua) ja yksi essee (max 10 sivua). Meille annettiin kaksi vihkoa ja sanottiin että ei saa kirjoittaa enempää kuin mitä niihin mahtuu. Onneksi minulla ei ole vaaraa siitä.

Tämän kurssin aikana olen monesti huomannut Suomen olevan isompi maa kuin luulin. Luulin Suomen olevan melkolailla olematon maa kansainvälisellä kentällä, mutta melkein puolilla oppitunneista olen huomannut Suomen tulleen mainituksi. Mainittuina ovat olleet muun muassa Suomi - Neuvostoliitto (pienet maat eivät usein anna palaakaan isoille, etteivät tule nielaistuksi - eli uhmaavat isoja), Lordi ja ilmakitaran MM ja Suomi metallimaana (Rock and Roll metallin tyyli siis). Lisäksi Suomi tuli esiin maamiinojen poiston vastustajana (vanha teksti siis).
Melko mielenkiintoisia aiheita.

Huomenna on vuorossa uskonnot koe ja sen jälkeen on maantiedon koe. Sitten saankin lepuutella aivojani jonkin aikaa.

Syksy kuluu treenaillessa

Kun kullan keltainen, märkä vaahteranlehti lätsähtää kasvoihin, voi rohkeasti sanoa, että syksy on tullut.
Syksy täällä on melko vaihteleva. Aamut pitää aina aloittaa tarkastamalla päivän sää. Ulkona voi yhtä hyvin olla 25C° ja aurinkoista, kuin 5C° ja sateista, tai toisinpäin. Ainakaan tähän säähän ei kyllästy.

Syksyn kuluessa olen saanut enenevästi treenata oikeata uintia, enkä vain potkuja. Joka päivä teen ohjattua olkapääjumppaa joko punttitreenin oheessa, tai uintitreenin jälkeen. Joka viikko olen myös saanut uida 250-500m enemmän. Nyt olen 2 500 metrissä. Tästä noin puolet saan uida reippaasti, ja loput metreistä pitää olle rentoa kelailua. Ideana on saada lisää voimaa ja kestävyyttä olkapäähän ja sitä ympäröiviin (/tukeviin) lihaksiin).

Olkapää on tällä hetkellä kuulemma melkolailla jo parantunut, mutta se ei ole vielä kovin vahva ja on siksi herkkä uudelle tapaturmalle. Lisäksi operaatiossa hauisjännettä sidottaessa porattiin luun läpi, ja luun umpeen paraneminen vie aikaa. Näiden takia en saanut uida viime viikon kilpailuissa - hävisimme kyseisen kilpailun. (Linkki: Kisat Eastern Michiganissa )

Tällä hetkellä saan todennäköisesti kisata Milwaukeessa tammikuussa, mutta itse toivon vielä mahdollisuutta kilpailemiseen marraskuussa. Joulukuussa meillä ei ole kisoja, vaan keskitymme pelkästään treenaamiseen.

Vaikka saan nyt uidakin, pääpaino treenaamisessani on vielä potkuissa (,mikä on hyvä, sillä ne eivät perinteisesti ole olleet vahvinta alaani). Tässä muutama pääsetti viime viikkojen varrelta:

8x (20kyykkyä, 100 vahvasti kick, 10kyykkyhyppyä, 50all out kick) 45sec tauko
6x (20kyykkyä, 20litran kanisteri ylösalaisin kunnes tyhjä, 50 all out kick) 45sec tauko
4x (4x 20m all out 3x kick parachute, 1x no parachute) @2
(4x 200 kick negative split, descend per round) + 400 fast kick

Potkut rintaa kädet kyljissä.
Treeneissä tulee yleensä potkittua noin parin kilometrin verran yhteensä.

Arvostus professoriani kohtaan nousi hetkessä melkoisesti: "As myfriend, Richter, came up with this measurment...."
Torstait ovat kiireisimpiä päiviä minulle.
Torstain ohjelma:

7.30 - 9 Aamutreenit (kyllä tiistaisin ja torstaisin saamme nukkua myöhään)
9.30 - 10.50 Political Science - US Foreign Policy
Lounas/iso aamupala kotona
12.30 - 13.50 Earth - Geological Harards
14.15 - 15.15 Punttitreeni
15.30 - 17.30 Uintitreeni
Päivällinen kotona
Kotiläksyjä, loppu illasta vapaa

Tässä lukujärjestykseni joulukuuhin asti

Tänään aamulla otimme joukkuekuvan altaan takana biitsillä.

Tässä kuvasta käsittelemätön versio.

Tänä vuonna jenkkeihin saapuminen oli melkoinen kokemus. Nämä ihmiset eivät tuota prosessia tee todellakaan helpoksi. Ajelehdin normaalisti - kuten viime vuonnakin - viisumillisten jonoon ja kävin kyselyt ja paperihommat läpi (pitkän odottelun jälkeen - luonnollisesti). Hetken kuluttua viisumitäti totesi, että yhdestä kouluni antamasta paperista puuttui yksi nimikirjoituksista tälle vuodelle. Tämän jälkeen paikalle kutsuttiin vartija, joka vei minut isoon huoneeseen parin tusinan meksikolaisen ja intialaisen seuraksi, antaen käskyn odotella rauhassa. Parin tunnin jälkeen joku virkamies tuli kyselemään, miksi paperini eivät ole kunnossa. Pienoisen hiostamisen jälkeen sanoin, että minulla oli joitain papereita matkalaukussani. Sain luvan käydä hakemassa paperini, mutta tässä vaiheessa matkatavarani oli viety turvaporttien taakse, jonne päästäkseni sain odotella puolisen tuntia lisää. Papereista laukussani ei tietenkään ollut mitään apua. Kun lopulta kärähdin odotteluun, sanoin terävästi olevani melkoisen kyllästynyt odotteluun: "I don't even know what's going on!", jolloin virkailija vain antoi minulle paperit, joihin voin koululta pyytää allekirjoituksen, ja toivotti hyvää kouluvuotta. Ja tätä ei voinut tehdä heti alkuun? Noin neljän tunnin prosessin ja kotiintulomatkan jälkeen pääsin yllättämään kaverini - en ollut kertonut milloin olen tulossa.
     Asunnolleni saapuminen oli kuin oikea kotiinpaluu. Soitin ovikelloa ja kaverini rymistelivät portaat alas auttamaan tavaroideni kanssa. Oli hauska palata takaisin.
     Kämppikseni Andrew ja Will olivat jo kalustaneet asunnon ja pistäneet keittiön keittokuntoon. Ainut tyhjä huone oli omani. Willin äiti oli auttanut kalustamisessa, ja varsinkin olohuone näyttää melkoisesti Ikean etusivulta napatulta. Oma huoneeni on vieläkin melkoisen alaston, mutta sängyn olen sinne sentään saanut ostettua (iso ja mukava).
     Paluuta seuraavana aamuna, hienoisen jet lagin avustamana, heräsin viiden aikaan aamulla virkeänä omatoimisesti potkimaan 6x500 (viimeiset 3 räpylöillä) altaassa. Muutaman tonnin potkusetti antoi vähän esimakua siitä, mitä tulevat kuukaudet tulisivat sisältämään.