Terveisiä Talvisesta Chicagosta

Snow Emergency Declared for February 6th and 7th

(Lumi-hätätila julistettu helmikuun kuudenneksi ja seitsemänneksi)

Amerikkalaisilla on aina taipumus pieneen liioitteluun. Täällä satoi tänään lunta, ja sen johdosta sain kyseisellä tavalla otsikoidun sähköpostin muutama tunti sitten.
Tammikuun alussa oli toisenlainen hätätila, kun pakkanen painui alle -20C°. Tuolloin meillä peruttiin luennot kahdelta päivältä. Nyt pakkasta on taas runsaasti, ja meillä kulkee "Frostbite Express" (pakkasenpurema) -bussit ympäri kampusta. Tänne on siis vihdoin saapunut kunnon talvi – talvi johon me suomalaiset olemme tottuneet.

Terveisiä talvisesta Chicagosta!

Aikaa edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut hetki. Niinpä juttua riittäisi pitempäänkin tekstiin. Kuviakin on muutama ja jaan niistä tässä muutaman. Jaan tapahtumat alaotsikoilla - eri tapahtumat löytää tässä järjestyksessä.

Treenileirimme Havajilla
Jouluni Kaliforniassa
Siskoni Chicagossa
Kilpailujen tuloksia

Treenileiri Havajilla

Jokaisena vuotena pakenemme Keskilännen kylmyyttä johonkin lämpimämpään paikkaan Yhdysvaltojen sisällä. Tänä vuonna palasimme Havajille, jossa kävimme ensimmäisenä vuotenanikin. Valitettavasti tällä kertaa muutaman viikon sijaan meillä tosin oli vain kymmenisen päivää urakoida Havajin lämmössä.

Havajilla oli tosiaan lämmintä – melkein 30 astetta. Yölläkin lämpötila pysyi 20 asteen paremmalla puolella. Sää suosi meitä jopa paremmin kuin ensimmäisenä vuotenamme, jolloin satoi useamman kerran. Varjopuolena hyvälle säälle oli, ettemme nähneet kolmoissateenkaaria yhtä usein kuin kaksi vuotta sitten. 

University of Hawaii'n uintikeskus (c) Nick Pinkerton

Autosta otettu (lähes pakollinen) kuva auringonlaskusta

Kuten pari vuotta sittenkin, vietimme suurimman osan vapaa-ajastamme rannalla surffaten, vartalosurffaten, kalliolta hyppien, ja aurinkoa ottaen. Aktiviteetit olivat erittäin hauskoja, mutta eivät auttaneet leirin fyysisen kuormituksen osalta ollenkaan. Joinain päivinä kävimme aamulla uimassa, sitten surffaamassa, jonka jälkeen kävimme punttisalilla ja uimassa. Kukaan ei kuitenkaan kehdannut valittaa väsymystä, vaikka vartalo saattoikin jo anoa armoa – olimmehan Havajilla. Kuinka kukaan voi valittaa mistään tuollaisessa paikassa?!

Waimea rannalla oli välillä isojakin aaltoja 

Tim ja minä kävimme hyppäämässä jyrkänteeltä

Tässä hauska video ensimmäiseltä vuodelta meidän hypyistämme:

Treeneistä en tässä sen enempää kirjoita. Rankkoja olivat ja niitä oli paljon. Urakka ei hirveästi eronnut ensimmäisen vuoden vastaavasta, joten jos haluaa tuntumaa treeneihimme, niin voi tutkia 2013 tai 2012 Joulukuuhun liittyviä kirjoituksia (löytyvät sivun oikeasta laidasta).

Hauskana sivumainintana: tänä vuonna valmentajamme päätti, ettemme saaneet ajaa partaa leirin aikana. Tästä johtuen joukkueen uimareilla oli toinen toistaan surkeampia parrantynkiä (poikkeuksena joillain kyseinen parta oli tuhdimman puoleinen). Otin kuvan omista haivenistani koneessa matkalla Kaliforniaan.

Olo lentokoneessa Los Angelesista San Luis Obispoon oli kuin sillipurkissa olisi istunut, sillä kone oli varsin pieni

Joulu Kaliforniassa

Havajilta lensin Kaliforniaan viettämään joulua vaihto-oppilasvuoden ystäväperheeni luoksen. Perheen äiti valmensi minua 2008-2009, ja poika ui ja kävi koulua kanssani. Sen sijaan, että olisin viettänyt joulun esimerkiksi kampuksella, sain viettää joulun perheen kanssa, jonhon tunnun omalla tavallaan kuuluvani. Vietin erinomaisen joulun heidän kanssaan, osana heidän perhettään. Paljon parempaa en olisi osannut pyytääkään. (Special thanks to Neil's family!)

Lisäksi viiteen päivään Kalifornialaista elämää Keski-Kalifornian lämmössä mahtui paljon kaikenlaista hauskaa. Kävimme pelaamassa frisbee golfia, luistelemassa, ammuimme haulikolla savikiekkoja, ja vietimme aikaa lukioajan ystävien kanssa. Olin myös kiitollinen Havajin surffiharjoituksistani, sillä aallot Kaliforniassa olivat paljon isompia kuin Waikiki-rannan aallot – kävimme luonnollisesti useammankin kerran surffaamassa.

Patrick ja minä kävimme muistelemassa menneitä vanhalla koulullamme

Eläkkeellä oleva host-isäni sai luisteluni näyttämään kömpelöltä
Atascadero sai juuri uuden kaukalon, ja hän aloittaa taas jääkiekkoharrastuksensa

Perhe-elämää

Loppusyksystä siskoni Hilla tuli käymään luonani ja asui kanssani yhden kisaviikonlopun verran. TYR-viikonloppu on syksyn aikana uitava isompi kisarupeama, johon kutsumme joka vuosi muutaman joukkueen, ja johon iso osa uimareiden vanhemmista tai/ja perheistä tulevat. Kilpailut kestävät perjantaista sunnuntaihin, ja lauantai-iltana vanhemmat valmistavat ison aterian joukkueelle ja heidän perheillensä. Piknik aterian yhteydessä valmentajat kiittävät uimareita ja perheet tutustuvat toisiinsa. Myöhemmin Hilla ja Minä kävimme kaverini vanhempien kanssa juhlistamassa hyviä kilpailuja (ja elämää) juhla-aterialla.

Hilla pääsi maistelemaan vähän amerikkalaista yliopistouinnin tunnelmaa. Oli hienoa nähdä perhettä ja esitellä siskoni muille joukkueen jäsenille. Kaikki vanhemmat tykästyivät Hillaan ja ovat kovasti kyselleet milloin siskoni tulee takaisin. Valitettavasti aikaa ja energiaa ei oikein ollut Chicagon reissuun tai kampuksella kävelyyn (oli myös hyvin kylmä). Siitä huolimatta oli hienoa saada nähdä Hilla ja esitellä iso osa omaa maailmaani.

Hilla ja minä kotihallissani

Hilla ja joukkueen vanhemmat "tailgating" – valmistautumassa iltajakson uinteihin

Tammikuussa toinen siskoni, Salla, tuli käymään luonani. Lentojen kanssa olleiden ongelmien vuoksi hän ei ehtinytkään kyseisen viikonlopun kilpailuihin. Sen sijaan Salla ehti suoraan kentältä päivälliselle – kuten Hillankin kanssa, kämppikseni vanhemmat veivät meidät syömään (Tässä paikan Menu – ruoka oli, kuten yleensäkin, taivaallista). Kilpailujen sijaan kävimme Sallan kanssa viettämässä aikaa Chicagon keskustassa – pakolliset nähtävyydet kuten The Bean tuli nähtyä. Sen lisäksi Salla kävi kanssani tunneilla, koulumme koripallopelissä, ja uintiharjoituksissani (ei tosin uimassa). Puolen vuoden tauon jälkeen oli hienoa nähdä siskoni. Toivottavasti näemme taas ensi kesänä!

Salla ja The Bean - yksi Chicagon suurimpia nähtävyyksiä

Kävimme Sallan kanssa vetämässä sokeriöverit Giordano's suklaamyymälässä

Uintitapahtumia

Suuri osa tästä osiosta on lukuja. Yritän lisätä joitain lukemisen arvoista niillekin, joille nämä luvut eivät sano yhtään mitään.

Edellämainittu TYR-invite oli lokakuun lopulla. Uin melko hyvin kyseisissä kilpailuissa. Kevensimme harjoituksia muuta päivä ennen kilpailuja, sheivasimme ja uimme shorti-mittaisilla "jammereilla." Uin kisoissa 50, 100 ja 200 rintaa, 50 ja 100 perhosta ja 50 vapaata. Lisäksi uin 50 ja 100 rintaa viesteissä ja 50 ja 100 vapaata viesteissä. Joku voi huomata, että tuo on paljon lajeja kolmelle päivälle (karsintoine ja finaaleineen). Edellisenä vuotena Missouri State laittoi uimarinsa useaan lajiin per jakso, ja me laitoimme kaikki vain omiin parhaisiin lajeihinsa. Edellisenä vuoten tulimme toiseksi - tänä vuonna voitimme selvästi. Omaksi ja valmentajan iloksi, uin ihan hyviä aikoja myös sivulajeissani.

Tässä ajat, lisään myös käännetyn ajan metreille:
50 rintaa: 24.75 - 27.4
100 rintaa: 54.70 - 1:00.7
200 rintaa: 2:02.64 - 2:16.1
50 rintaa (viestissä): 24.35 - 27.0
100 rintaa (viestissä): 53.81 - 59.7
50 perhosta: 22.44 - 24.9
100 perhosta: 49.80 - 55.2
50 vapaata: 20.93 - 23.9
50 vapaata (A viestissä): 20.28 - 22.5
100 vapaata (B viestissä): 45.37 - 50.3

Paria viikkoa myöhemmin kävin Yhdysvaltojen mestaruusuinneissa katselemassa kovavauhtista uintia. Suomen Eetu Karvonen veti komeasti hopealle. Itse uin hieman TYR-kilpailuja hitaammin satasen ja 200 hieman nopeammin. Kilpailukokemusta ja -jaardeja tuli lähennä haettua vyön alle.
Samalla tuli myös tutustuttua vähän eteläisempään osavaltioon, Tennesseehen. Aksentti oli varsin stereotyyppinen, samoin tunnelma. Asekauppoja odotin näkeväni enemmän. Pitää käydä joskus tutustumassa paremmin Etelä-Yhdysvaltojen ihmeisiin.
Näissä kisoissa meitä lähti vain neljä ja valmentaja. Pienellä porukalla tehtynä reissu – varsin antoisa sellainen.

Tässä keväällä uimme paria melko hyvää joukkuetta vastaan. Olimme hävinneet kaksi viimeistä vuotta Notre Damelle, kerran viimeisessä viestissä. Tällä kertaa olimme häviämässä, ja epätoivoisena jaoimme 1. ja 2. viestit yhtä hyviksi. Uimme erittäin hyvin, voittaen molemmilla viesteillämme Notre Damen ykkösjoukkueen. Tässä linkki koosteeseen kilpailuista.

Paria viikkoa myöhemmin olimme lähes samssa tilanteessa Iowaa vastaan. Joko voittaisimme kilpailun kahdella pisteellä (149 - 151) tai häviäisimme reilusti. Laitoimme samat henkilöt uimaan samat viestit (2. viestiin vaihdoimme järjestyksen). Molemmat viestimme uivat sekunnin nopeammin kuin edellisellä kerralla ja toimme voiton kotiin Iowaa vastaa ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Tässä linkki koosteeseen kilpailusta.

Tässä video viimeisestä viestistä. Joukkueemme ovat radoilla 4 ja 6. Itse uin toisena radalla 6.

Viimeisen radan korokkeiden vieressä (vasemmassa laidassa) beigetakkinen valmentajamme hyppäsi noin metrin ilmaan viestien lopussa. Väliaikani oli 45.4 (noin 50.4).

Ja loppuun: kävimme uiskentelemassa vähän huonompaa joukkuetta, Wisconsin-Milwaukee:ta, vastaan viime viikonloppuna. Viimeisessä kilpailussa ennen kauden pääkilpailuja kävin parantelemassa edellisen vuoden 100 rintauinnin (ei-niin-kovin-kummoista) ennätystäni. Saa siitä kuitenkin raflaavan otsikon joukkueen sivuille: