Treenit ovat jatkuneet kovana, mutta nyt olemme kovan uimisen lisaksi vetaneet vahan tekniikkaakin. Olen jo hieman oppinut uinnin alkeita ja ajatkin alkavat olla sen mukaisia. Eilen kiskoin kolme sadan metrin brokenia (25-50-25) itselleni oikein kivoihin tuloksiin. Vaparin vedin 50 ja rintauinnin 1.03 sekuntiin. Aikoja huonommaksi ei tehnyt se fakta, etta uimme pitkalla altaalla (ei tule kaannoksia kuin se yksi). En osaa sanoa onko kyseessa useat hierojalla kaynnit, leiriolosuhteet vaiko tekniikan korjaaminen. Luultavasti kaikilla naista on jotain tekemista asian kanssa.
Illalla menimme kovan treenin paatteeksi juhlimaan puolen tunnin paahan Patong piitsille ravintolaan. Paatimme pitaa kunnon ruokafestivaalin, emmeka pettyneet. Itse tilasin suurimman osan ruuista puoliksi Sofian kanssa. Soin alkupaloiksi kevatrullia ja Hawajilaista pitsaa, paaruuaksi kanaa ananaksessa ja ananaskanaa (Hot Pan) ja jalkiruuaksi Banana Splittia, Friteerattua jaateloa seka pannukakkua jaatelolla hoystettyna. Juomina olivat vesi, ja alkujuomaksi mansikkamargarita. Istuimme kyseisessa ravintolassa syoden noin kaksi tuntia. Hyvin vietetty ilta! Ruualta jatkoimme matkaa pelaamaan biljardia, jonka jalkeen palasimme koululle.

Tanaan meidat vietiin laitesukeltamaan. Autolla meidat ajettiin noin tunnin paahan satamaan, josta jatkoimme pikaveneilla (kolme 200heppaista veneen perassa) tunnin paahan yhdelle Thaimaan isoimmista luonnonsuojelualueista Similand Islandeille. Siella snorklasimme aluksi parisen tuntia. Nakymat olivat aika upeat, erityisesti miljoonat pikkukalat korallien ymparilla olivat mielenkiintoisia. Sen jalkeen patikoimme pikkuisen saaren paalle pienta mutapolkua pitkin. Saimme postikorttimaiset nakymat rannalle ja ymparoivaan viidakkoon. Viimeiseksi paasimme kokeilemaan laitesukellusta. Nakymat olivat aika samaa tavaraa kuin snorklatessa, mutta kokemuksena se oli erittain upea. Puolisen tuntia sukellusta ei vain oikein ollut tarpeeksi. Olo oli kuin olisi ollut hirmuinen nalka ja tarjottu yksi rusina paivalliseksi: ei vain riittanyt! Sukelluksen jalkeen meidat kyyditettiin takaisin koululle. Saimme sukelluksesta viela upeat diplomitkin!
On ollut leppoisat pari paivaa... haikeaa lahtea Suomeen, mutta kiva paasta kotiin viettamaan joulua.

Vedimme kunnon aamutreenin, jonka jalkeen meidat vietiin busseilla noin puolen tunnin paahan satamaan. Sielta meidat lastattiin isoon moottoriveneeseen. Vene huristeli meidat laheisella "Coral Island" -nimiselle saarelle. Meita tervehti iloisen oloiset thaimaalaiset ja turkoosi vesi. Lopun paivasta vietimme syoden, juoden ja nauttien "joulutunnelmasta". Iltapaivan suurin ohjelmanumero oli rannalla pelailu ja makoilu, mutta illalla meita odotti hieno joulujuhla. Hieno juhla-ateria ja hauska ohjelma piti kaikki iloisella mielella ja valmentajan pyynnosta lauloimme joululaulujakin. Ruotsalaisesta seurasta kun on kyse, lauloimme poraita aidin myos ruotsiksi.
Seuraavana paivana muuta uinnin ja ruokailun lisaksi ei oikein ollut ohjelmaa. Poltimme nahkamme juuri sopivasti ennen lounasta, jonka jalkeen meidat tuotiin takaisin koululle. Illalla meita odotti kovat treenit. Oli hieno, mutta jotenkin pikainen joulu. Nyt on jo alkanut arki ja treenaus.

En voi uskoa, etta kohta on joulu!
Taalla ei muovisesta joulukuusesta huolimatta oikein sateile joulutunnelma. Aurinko paistaa ja varjossa on yli 30 astetta lamminta. Treeneistakaan ei ole kauheasti joululomaa, hyva niin.
Meilla on ollut nyt useamman paivan ajan erittain kovat treenit menossa. Mitaan muuta ei ole oikein jaksanut tehdakaan kuin treenata. Valilla olemme pelanneet pingista, biljardia ja lentopalloa, mutta suurin osa ajasta on mennyt nukkumiseen, syomiseen ja treenaamiseen.
Tanaan on kuitenkin kokonaan vapaapaiva ja olemme valmistautuneet saaren etelakarkeen menemiseen. Kata Beach pitaisi olla Phuketin paras surffipaikka ja olemme tilanneet kyydin sinne. Peukut pystyyn uudelle aallonmetsastykselle!
Meilla on jouluaaton aamuna ja joulupaivan illalla treenit, mutta siina valissa tama koulu menee kiinni. Meidat viedaan siksi aikaa ilmaiseksi Phuketin laheiselle Paratiisisaarelle vuorokaudeksi. Luvassa on kuulemma valkoista hiekkaa ja snorklausta. Kuulostaa hyvalta!
Iloista joulunodotusta!
Uula

Eilen oli shoppailupaiva.
Vedimme aamulla kovat treenit ja illalla pitemmat kelaukset.
Valissa kavimme laheisessa outletissa ostamassa aitoa, mutta suhteellisen halpaa tavaraa. Itse loysin muutamat kivat vaatteen kappaleet... farkut, t-paidan ja neuleen. Turhauttavaa on kuitenkin, etta loydan todella hienoja ja halpoja kenkia, mutta mikaan niista ei sovi minulle. Edes katukauppojen feikkikengat eivat sovi. Suomessa kokoni on noin 45, mutta taalla ne eivat sovi. Katukaupan 49 kengat eivat myoskaan sopineet. Miksi aasialaisilla on niin pienet jalat?!

Oh, aivan loistava paiva!
Aamulla ahmaisin kiireella muroja mahaan ja ehdin juuri sopivasti kyytiin patonkipiitsille. Siella soimme vahan jaateloa ja shoppailimme hetken. Ostin Pafun kanssa urheilukaupasta hienot Speedon uikkarit ja sen jalkeen jatkoimme isommalla porukalla syomaan. Hajaannuimme hieman, kun osa porukasta ei halunnut syoda missaan katuruokapaikassa vaan halusi hienompaan ravintolaan.
Soimme hyvin ja halvalla. Itse soin nuudeli kanakeittoa ja join mangodrinkin. Ruuan jalkeen suuntasimme biitsille. Vietimme rentouttavat muutamat tunnit rannalla makoillen ja iloiten lammosta ja auringosta.
Muutaman tunnnin jalkeen suuntasimme nokkamme kohti hierontapaikkoja. Sain elamani parhaan urheiluhieronnan. Naksahdin noin 1,500 kertaa, nainen kaveli ja pomppi tasajalkaa paallani ja vaikka mita ihmeellista. Se oli ehdottomasti kahdeksan euron arvoinen reissu.
Majoitukselle palattuamme kavin nopeasti suihkussa ja syomassa. Tuli raukea ja mukava olo.

Tanaan vasytti aamulla eniten koko leirin aikana. Aamu-unisuus tuli taas kuvaan ja salikin oli tehnyt tehtavasna. Paikat olivat erittain kipeat, tein kuolemaa. Vedimme kovaa, enka jaksanut ihan eiliseen malliin. Vedin kuitenkin treenit kunnialla lapi.
Paivalla kavin Lauran ja Sofian kanssa vahan shoppailemassa ruokaa ilmastoidusta ostoskeskuksesta ja lepailimme. Odottelimme tanaan punan muuttuvan rusketukseksi emmeka siksi uinnin lisaksi ottaneet aurinkoa.
Illalla vedimme mukavan kelauksen (hieman yli 6km), josta olin ihan kiitollinen. Lihakset eivat olisi pystyneetkaan mihinkaan kovaan polskimiseen.
Tassa illalla pelasimme viela paljon pingista. Pelasin noin 5-6 matsia haviten vain yhden. Senkin pelasin Leenaa vastaan kun olin sita ennen voittanut kahdesti.
Huomenna on vapaapaiva! Tarkoituksena on viettaa paiva Patong beach:lla uiden, shoppaillen ja rentoutuen hierojilla. Stoked about sleeping in and having a fun day!

Tanaan vedimme kakkostreenin kuudelta aamulla. Vaikka aikaiset aamut eivat ole koskaan olleet oikein mun juttu ja vaikka aamupala valilla vahan potki vastaan, oli todella hyvat treenit! Jaksoin yllattavan hyvin ja vedin kovaa. Tuli hyva olo ja olin todella vasynyt jalkeen pain. Soimme toisen aamiaisen ja huristelimme 20 minuutin paahan Patonki piitsille.

Patong beach:lla kavimme loistavassa thai hieronnassa (oljylla), jonka jalkeen otimme aurinkoa, uimme ja paloimme parisen tuntia rannalla.

Takaisin tultuamme soimme taas ja lepailimme. Leirille saapui lisaa Lahden Uimaseuralaisia ja kolme meidan seuralaista.

Kavimme neljan aikaan iltapaivalla salilla. Vedimme kovan maksimisalin mukavalla ilmastoidulla, joskin melko vaatimattomalla, salilla. Nostin oman etukyykyn painon viidella kilolla. Sen jalkeen vedimme kovan vesivoimatreenin.

Illallisen jalkeen pelasin Tuffista vastaan muutaman pingispelin. Voitin kaksi kolmesta pelista. Nyt dataan viela hetken ja menen sitten nukkumaan.

Treenaaminen alkoi sina iltapaivana omalla verryttelylla. Muutama kilsa verryttelya hoystettyna pompuilla ponnahduslaudalta tuntuivat erittain mukavalta. Ilta huipentui jonkinsorttiseen juhla-ateriaan thai tyyliin.
Seuraavana aamuna aamutreenit olivat kuudelta aamulla. Heraaminen sujui yllattavan helposti ja treenaaminenkin maistui. Vedimme oikein leppoisaa kelausta nain aamutuimaan.
Paivalla kavimme patonkipiitsilla uimassa ja ottamassa aurinkoa. Sain kauniin pinkin "rusketuksen" ja sitten kavimme ulkona syomassa. Loysimme harvinaisen huonon ja kalliin ruokapaikan ja soimme siella. Mita opimme: ala mene hyvan nakoisiin ruokapaikkoihin. Huomenna ajattelin syoda taas halvalla huonon nakoisessa paikassa. Ehka silloin saisi taas parempaa ruokaakin.
Illalla vedimme nopeutta treeneissa, soimme iltapalaa ja pelasimme peleja. Havisin kerran Tuffikselle (valmentaja) biljardissa, voitin kerran sita ennen ja voitin kerran pingiksessa. Hyva paiva pulkassa, nyt toiselle illalliselle, suihkuun ja nukkumaan.
Uula kuittaa.

Tervetuliaismaljan nautittuamme majoituimme British International School:iin. Paikka on erittain siisti ja aktiviteetteja on paljon. Oleskelutilassa on TV ja ruokaa (muroja, hedelmia, leipaa, juomia) ja biljardipoyta. Lisaksi sen viereisessa huoneessa on pingispoyta ja paljon koneita. Ulkona saa pelata sulkapalloa, jalkapalloa, tennista ja uida. Kerran paivassa on tarjolla ryhmalle ilmainen kuljetus kaupunkiin tai rannalle ja takaisin ilmaiseksi. Tama paikka vaikuttaa aivan taydelliselta! Sain viela kaiken lisaksi oman private huoneen. Luulen tosin, etta tarjoan Pafulle paikkaa huoneestani.

Eilen illalla kaivn viela kerran kaupungissa vain huomatakseni, etta mita myohaisemmaksi ilta menee, sita tungetteleviksi hierojat kayvat. Katselin hieman kenkia, enka osannut paattaa ostaako asicsin kengat 20eurolla vai ei.... en sitten ostanut.
Aamulla soin hyvan aamupalan, pakkasin kamat ja kavin viela kerran rannalla. Kirjauduin ulos hotellista ja aloin tinkimaan taksista.
Kerroin aluksi " to British International School" ja mies naytti ymmartavan. Tingin hinnan 250bgatiin (alkuhinta 400). En halunnut kuitenkaan lahtea viela, joten lahdin rannalle. Kun tulin takaisin niin mies kysyi tarkkaa osoitetta. Kavin hakemassa sen netista ja mies sanoi paikan olevan paljon kauempana kuin ensin paikaksi ymmarsi, eika vie ketaan sinne alle 500. Itse huomautin miehen luvanneen 250. Juttelimme jonkin aikaa ja paasimme ymmarrykseen 300bhatista. Kuski ajoi minut paikkaan. Ajoitus oli taydellinen! Kun paasimme paikan paalle nain ryhmani kiipeavan ulos autoista. Kuski kertoi viela paikallisten nauraneen hinnalle, jolla paasin koululle.

Jep, jep... viimeinen paiva yksin lahenee loppuaan. Kavin juuri vahan viela shoppailemassa ja hommasin itselleni taksin British International School:iin. Tajusin juuri tosin, etta maksoin kolmesta parista kalsareita ja puolen tunnin taksimatkasta saman verran. En tieda kumman hinta kusee, mutta jokin ei nyt tasmaa. Ehka silla ei kannata enaa niin kauheasti vaivata paataan.
Nyt kirjaudun hotellista ulos, kayn nopeasti piitsilla viela ja sitten korottelen pohjoiseen pain.

Jep, jep... aaltoja ei ole eika tule. Taa on toinen merkitys sanalle "kuollut meri". Kun mikaan ei liiku niin sen on pakko olla kuollut. Tai no olihan yhdessa paikassa sellasia 0,3 aaltosia, mutta eihan niista mihinkaan ole. Toinen ongelmahan olisi laudan vuokraaminen off-seasonin aikana. Ei varmaan ihan helpolla onnistuisi. Kysyin sita paikallisilta rannalla ja nyt on kuulemma "veto kausi" eli vesihiihtoa, vesiskoottereita ja sen sellaista. Yksin ei sellaiset huvita, mutta harkitsen sita kylla sitten myohemmin kavereiden kanssa. Toivottavasti noista hinnoista saa tinkia, silla 10minuuttia vesihiihtoa maksaa taalla hinnaston mukaan 1000batia eli 20euroa! Muistan kuitenkin itse kuluttaneeni kyseiseen harrastukseen tunteja... ei siis mikaan halpa harrastus naemma.
Aamupala sen sijaan oli erittain onnistunut. Kaikenlaisia takalaisia ja eurooppalaisia herkkuja riitti ja soinkin oikein innolla "Some people eat to live, I live to eat". Ainoa ongelma on se, etten tieda takalaisesta tippaamisesta mitaan. Kuuluuko tyontekijoille antaa vahan rahaa vai onko se loukaavaa?! Teki mieli antaa jotain pienta sille tyypille, joka kanniskeli mun lautasia keittioon, mutta en tieda kaytantoja niin en sit antanut. Onneksi ei ollut tosin rahaa mukanakaan siina kohtaa.
Kavelin surffauksen sijaan noin 10 kilometria rannalla ja katselin vahan minkalaista meno olisi tiedossa. Pyyhetta ei tullut mukaan ja tuolistahan mina en maksa, joten paatin menna ottamaan torkut. Nyt kahden tunnin paivaunten jalkeen lahden taas kopottelemaan kaupunkiin. Toivotaan etten pala.

Thaimaa

Sain taydellisen alun matkalle. Kentalla kaikki meni hyvin. Sain makuupaikan (penkkirivin) paikasta, jossa oli longaton internet ja nain ollen odotteluun menevat 2 tuntia menivat oikein leppoisasti dataillessa.

Kone lahti oikein sujuvasti liitamaan, eika aikaakaan kun paasimme pilvikerrosten ylapuolelle. Kasvoilleni levisi naurettava virnistys, kuin tikkarin saaneelle lapselle, kun paasin auringon paisteeseen. Olo oli erittain hyva siita tietoisena, etta auringosta paasisi nauttimaan seuraavina viikkoina enemmankin.

Pariisia lahestyessamme rupesi mielessani pyorimaan kysymys: oliko matkani sittenkin suunniteltu Pohjanmaan kautta? Ei tarvitse enaa ihmetella, miksi Pariisissa syodaan patonkia: paikkahan on saarrettu pelloilla!

Pariisin kentalla oli pisin odotusaika: yli 5 tuntia tekematonta istumista. Avasinhan mina vahan matikan kirjaa ja tulihan siella vahan kaveltya ympariinsa, mutta erittain turhauttavaa se oli! Vihdoin paasimme kuitenkin koneeseen, jossa siellakin oli alussa vahan ongelmia, silla kaikki naytot eivat toimineet. Ehdin jo turhautua Ranskalaisiin: lennot myohassa, tylsa kentta, kasittamaton englanti ja tupakoivia vessoissa. Onneksi lopulta kaikki saatiin pelaamaan. Katsoin koneessa puolet Public Enemies elokuvasta, Harry Potter 6, G.I. Joe ja Funny People. Oli ihan kiva matka.

Kyseinen lento oli kuitenkin myohassa eika aikaa jaanytkaan tuhlailtavaksi Bankokissa. Alle tunnissa lahti kone toiselta puolelta kenttaa ja siina piti viela hoitaa viisumia ja lippuja ja vaikka mita. Onneksi Thaimaassa on keksitty liukuvat lattiat, joiden avulla kiisin kentalla paikasta toiseen.

Phukettiin tulimme ison joulukoristeen nakoisella koneella. Lasku oli vahan pomppuinen, mutta muuten joulukoristeetkin nayttaisivat ajavan asian. Kolmella eurolla (150batia) huristelin sitten kimppakyydilla Patong Piitsille hotellilleni. Kavin suihkussa ja lahdin metsastamaan ruokaa.

Ensin en meinannut uskaltaa menna mihinkaan, kun teki mieli jotain ihan normaalia ja kaikkialla vilisti raaka kala ja erilaiset ihmeelliset paistetut otukset. Lopulta ostin eurolla (50batia) perus kanaa ja nuudelia ja totesin sen olevan todella hyvaa! Itse tehdyt nuudelit on ihan omassa kategoriassaan. Taidan menna samaan paikkaan huomenna ja tilata jotain kalaisaa.

Seka yksi hauskimmista etta arsyttavimmista asioista on jatkuva asiakkaiden naaraaminen ja ohikulkijoille huutelu. Vahan vasyneena en osannut viela paattaa ilostuako vai tylsistyako jatkuviin: Alllloooo Massaaageee! huutoihin kahminnalla varustettuna. Vaatteista paatellen tytoilla ei siis kuitenkaan taitanut olla ihan perus urheiluhieronta mielessa. Thaihieronta on taalla kuitenkin ilmeisesti suuressa suosiossa, kun sellaisia paikkoja kerran on noin 5 per kortteli.

Ehdin vahan shoppaillakin tanaan. Lettujen lisaksi kavin ostamassa itselleni Dieselin treenilaukun. Aitoutta ja laatua piisaa, eika hintakaan hirvittanyt. Hintaa laukulle tuli huikeat 8 euro. Vahan harmittaa kun tuli maksettua liikaa.

Nyt nukkumaan ja huomenna aamulla aallon metsastykseen. Toivottakaa onnea

Eraana yona herasin ajatellen: "Patrick! Sammuta auto!". Herasin ajatukseen, etta Patrickin auto olisi ollut huoneessani. Ihan hyvasta syysta: kaikki tarisi ja piti outoa mekkalaa. Ikkunatkin helisivat. Noin minuutin tarisemisen loputtua nukahdin uudelleen. Aamulla en olisi enaa muistanut mitaan ja kuvitellut sen uneksi, jos Bill ei olisi kysynyt: "Tunsitko sen tarinan viime yona? Oli 4.4 Richteria, jaristyksen keskus naapurikaupungissa!".

Saimme kaavun ja latsan valmistumista varten pari kuukautta etuajassa. Olin innoissani, kun sain pistaa paahan sellaisen legendaarisen nelion muotoisen hatun. Kotona laitoin hatun paahani, katsoin peiliin ja totesin "Gosh, I look retarded!" (In a bad way...)
Hattu ja kaapu eivat siis olleet kauneimmat mahdollismmat paalle pantavat, mutta kun kaikilla oli samat asusteet paalla eivat kyseiset vaatteet olleet niin taydellisen poljat.
Kokoonnuimme koulun salissa jonoihin, josta marssimme jalkapallokentalle. Salissa totesin, etta nuo kaavut ja latsat paallamme ja salissa seisten naytimme ihan mielisairaalan asukeilta.
Kentalla isuimme tuulessa ja odotimme kunnes nimemme huudettiin ja saimme diplomimme rehtorilta. Senior pilana jokainen antoi rehtorille jotain kadessaan katellessamme. Itse annoin kayntikorttini muumipinssin kera. Katellessa meista otettiin kuva. Hatussa on sellainen viuhka-juttu joka tuulessa huiskahti suuhuni. Koita siina sitten hymyilla huiska suussa...
Muodollisuuksien jalkeen ryntailimme ympari kenttaa halaten, onnitellen ja juhlien, seka luvaten etta hengaillaan paljon kesalla.
Kaiken tuon hauskan jalkeen menimme laheiseen puistoon, jossa muutaman kaverini perheet olivat vamistaneen grillaus-juhlat parin kaverilleni, minulle ja meidan perheillemme.
Sain host perheiltani kristallimaapallon, jonka jalustassa lukee: "Uula Matti Auren/ Favorite Finnish Son/ We'll love you always"
Juhlistuksien jalkeen oli edessa "Grad Nite", joka oli serioreille tarkoitettu yo. Matkalla menimme busseilla muutaman tunnin paassa olevaan paikkaan, jossa oli mikroautoja, baseball lyomis koneita (baseball batting cages), minigolfia ja muuta hauskaa. Ilmeisesti tarkoituksena oli antaa valmistuneille hauskaa tekemista ja pitaa nuoriso selvana. Mission accomplished.

Viime kuukausi on ollut vuoden tahan asti kiireisin!

Paljon on tapahtunut ihmeellisia ihmeita: olen valmistunut jenkkien lukiosta, kaynyt San Franciscossa, hengaillut kavereiden altailla, surffaillut meressa, vesihiihtanyt -ja lautaillut jarvella ja nahnyt Grand Canyonin ja Rainbow Birdgen, kaksi seitsemasta maailman ihmeesta. Talla viikolla minulla on synttarit ja aiti ja isa tulevat viikoksi kaymaan!

Tanaan tajusin kuinka pian olen taas Suomessa!
Pari kuukautta jaljella paluuseen.
Aikani koitan viettaa niin tehokkaasti kuin mahdollista ollen ystavien ja perheen kanssa mahdollisimman paljon, tehden kaikenlaisia hienoja asioita.

Olin pari paivaa sitten kahden valmentajani haissa. Koulun uintivalmentaja ja vesipallovalmentajani menivat naimisiin! Haat olivat todella rennot, ja mukavat pippalot, kakku oli hyvaa ja vesipallokavereideni kanssa vedimme tanssin (sulhasen pyynnosta) tiukat valkoiset hihattomat paalla. Koko homma oli aivan mahtava!

Eilen oli vuorossa seurakunnan talent show, jossa mina ja bill vedimme pienen naytelman. Meidat palkittiin parhaana ohjelmanumerona.

Kesa! Viime viikonloppuna tuli maisteltua vahan kesan makua.

Lauantaina olimme ensin surffaamassa naapurikaupungissa, jonka jalkeen menimme ravintolaan syomaan kavereiden kanssa.

Illalla menimme kaverini tyttoystavan luokse. He omistavat elaintarhan (Zoo to You). Paasin rapsuttamaan tiikereita (olivat kuin kissanpentuja, kehrasivat kovasti), karhuja (yksi melkein puraisi sormeni irti), apinoita ja puumia. Illan kohokohtana Sammi paasti minut ilveksen hakkiin. Kun paasin sisaan ja istuin alas, ilves hyppasi olkapailleni ja alkoi puskea paataan minun paatani vasten. Olisin voinut istuskella siina pienen ikuisuuden, mutta meidan piti menna katsomaan ilotulitusta, jonka Sammin isa oli jarjestanyt.

Seuraavan paivan vietimme perheeni ja ystavieni kanssa jarvella.

Ensimmaista kertaa elamassani paasin kokeilemaan vesiskoottereilla paristelya (noin 80 km/h) ja vesihiihtoa (vajaa 60 km/h). Vesiskootteria en onnistunut kaatamaan, mutta vesisuksilla lensin pari kertaa aikas komeasti. Vesihiihto oli, toisin kuin odotin, todella helppoa, mutta suhteellisen rankkaa puuhaa.

Viikonloppu oli aivan mahtava! Toivottavasti koko kesa tulee olemaan vastaava.

Vaihto uuteen peheeseen oli taas kerran erittain helppo.

Vietin vain kaksi kokonaista paivaa uuden perheeni luona, jonka jalkeen menimme paivaksi tekemaan viinia Edin (ex host-isa) kanssa.

Sita seuraavana paivana lahdimme Edin kanssa laskettelemaan Mammoth vuorelle.

Matka kesti nelja paivaa. Kaksi paivaa varasimme ajamiseen (Mammoth on 7 tunnin paassa) ja kaksi paivaa hiihtamiseen. Yllatyksena sain myos tietaa, etta kaksi kaveriani oli menossa paasiaslomakseen hiihtamaan kyseiseen paikkaan.

Matka Mammoth vuorelle oli todella hieno! Matkalla todellakin naki kuinka Kaliforniassa on aivan kaikkea. Menimme lapi valtavien peltojen, niitakin isompien aavikoiden ja lumihuippuisten vuorien. Hienointa omasta mielestani oli, kun ajoimme kuivuneen (vain suolaa ja vahan vetta oli jaljella) jarven vieresta ja aivan vieressa oli USA:n korkein vuori. Kaliforniassa voit seista maan matalimmassa paikassa ja nahda kyseisesta paikasta maan korkeimman vuoren.

Yovyimme Edin ystavan mokissa.

Ensimmainen paiva hiihtamassa oli upea, vaikka paiva olikin tuulinen ja yksi kauden kylmimmista. Mammoth on valtava! Jos muistan oikein, rinteissa on muun muassa 28 hiihtohissia! Vuorella oli valtavasti vakea, mutta silti missaan ei ollut ruuhkaa. Hisseihin ei tarvinnut jonottaa kertaakaan.

Toinen paiva oli, jos vain mahdollista, edellistaan parempi! Aurinko paistoi koko paivan ja oli mukavan lammin. Koko paivan hiihdimme, metsissa, tupla mustilla reinteilla ja nopeissa maissa. Edellisen paivan pilvisyydesta johtuen en oikein osannut varautua kovin aurinkoiseen paivaan, joten paloin melko pahasti. Naytin Petteri Punakuonolta punaisen nenani kanssa ja parin paivan kuluttua ihoni alkoi kuoriutua (erittain kuvottava naky), eika asiaa auttanut, etta Atascaderossakin on alkanut olla taas aurinkoista ja noin 30 astetta lamminta.

Seuraavana paivana ajoimme takaisin ja talla kertaa onnistuin pysymaan kereilla yli puolet matkasta. Edkin oli hieman palanut, mutta olimme asiasta taysin samaa mielta: oli hieno reissu!

--->Lisaa kuvia Mammoth matkalta<---

Pari viikkoa sitten vaihdoin kolmanteen host-perheeseeni. Vaihdoin todella hyvasta perheesta aivan vastaavaan!
Isanani on nyt Bill. Bill on tyoskennellyt monissa ammateissa sisaltaen rakennusalan ja vankilassakin han on tyoskennellyt. Billin kanssa katsomme paljon latkaa ja olemme kerran kayneet katulatkaa pelaamassa ihan oikeassa elamassakin. Huomasin, etta minulla on paljon opittavaa mita tulee rullaluistimet jalassa latkan (voiko tohon nyt sanoa "jaakiekon?!) pelaamiseen. Asun nyt hieman kauempana koulusta. Bill ajaa minut yleensa kouluun ja menee koululta suoraan spinnikiin (kuntopyorailya).
Alice oli jonkinlainen laakari tai muu vastaava. Alice on todella mukava ja osaa sanoa ja leipoa "nisua". Alice on suomalaista sukujuurta.
Pelaamme paljon korttia iltaisin ja... suunnitelmissa on vesihiihtoa ja kaikenlaista muuta hauskaa!

Tanaan olimme Edin ja Edin ystavien kanssa pullottamassa/tekemassa viinia!

Aivan uusi kokemus tosiaan... jokin verran kemiaahan siihen kuului, mutta homma oli loppujen lopuksi yllattavan helppoa.

Pullotimme viinia noin kuusi tuntia ja saimme aikaiseksi noin kuusi sataa pullollista.

Yllattavin asia oli, kuinka paljon tynnyri oikeasti vaikuttaa siihen minkalainen viinin maku oikein on! Erilainen tynnyri voi muuttaa samat ainekset maistumaan taysin erilaiselta. (Aikaisemmin luulin niiden tynnyrien materiaalien ja vastaavien (minulle) yksityiskohtien olevan vain snobien hienostelua...)

Unohdin ottaa oman kamerani mukaan, mutta laitan kuvia nettiin heti, kun saan Edin kuvat kasiini.

Eilen oli paras syomispaiva ikina!
Aamulla soin aamiaisen ennen treeneja kello 5.30.
Toisen aamiaisen treenien jalkeen 7.30
Pitsaa... seisova poyta kello 11.30
Kiinalaisessa pikaruokalassa 5.00
Ja viimeinen ateria oli Edin (host isa) kavereiden kanssa ravintolassa: puolen kilon pihvi hampurilaisen sisalla. Ja tama oli kello kahdeksalta.

Normi paiva... Aamulla menin 5.30 aamutreeneihin, sitten pummasin kyydin kouluun, ruokatunnilla ajoimme kavereiden kanssa pitsalle ja nyt (12.00) tulin kotiin.
Olen viela vahan vasynyt viikonlopun reissusta...

Edin kanssa ajoimme lauantaina Santa Barbaraan rotarien kokoukseen.
Itse en siella paljoa puhunut muiden edessa, lahinna vain soin.
Vietimme loput paivasta ihan vain hengaillen. Santa Barbara on upea kaupunki hienoine rantoineen ja julkkiksineen (ainakin Oprah omistaa jonkun talon siella.)
Yovyimme Edin upporikkaan kalyn? luona.
Seuraavana paivana ulkona syodyn aamiaisen jalkeen otimme kaverini Mattin kyytiin ja ajoimme Anaheimiin katsomaan Anaheim Ducks:ien pelia.
Peli oli aivan mahtava! Jannittava, mielenkiintoinen, hauska... laitoin pari kuvaa selityksineen picasaan: Kuvat pelista
Ajoimme pelin jalkeen takaisin Atascaderoon ja neljan tunnin ajon jalkeen olimme takaisin. Kello oli 12 yolla.

Tapasin pari viikkoa sitten yhden kilteimmista, mukavimmista, reiluista ja hauskoimmista ihmisista. Viimeisen parin viikon aikana tapasimme useampaankin otteeseen Clayton McDonaldin kanssa. Kavin hanen kotonaan pariin kertaan ja pelasimme yhdessa "assassin" pelia.
Viime maanantai aamuna Clayton kuoli leukemiaan.
http://www.abcchurch.org/clayton/

Assassin... kohta se taas alkaa.
Peli joka punnitsee kaveruuden, ja joka tekee joistain vainoharhaisia.

Atascaderossa ei ole elokuvateatteria, keilailuhallia eika merellekaan paase alle 20 minuutin. Siksi nuorten pitaa kehitella jotain muuta ajanvietetta, jos bilettaminen ei kiinnosta.Assassin pelia pelataan "nerf gun" aseilla.
Kaikki osallistujat panevat pottiin 2 dollaria, joka kasvattaa voittopotin noin 40 dollariin. Voittaja saa suurimman osan ja muutama viimeisista eloonjaaneista saa rippeita potista.
Yksi luoti paahan tai kaksi muuhun vartaloon, pehmeilla "nuolilla", tappaa.
Koulu ja koulun aktiviteetit ovat ainoita suojattuja paikkoja, kodit eivat (painvastoin).
Kavereiden kesken tehdaan liittoutumia, mutta kehenkaan ei voi luottaa, silla selkaan puukottaminen on yleista.
Ampua saa koulun ulkopuolella mihin aikaan ja missa vain.

Viime viikolla seitseman kaverini kanssa yllatimme yhden pelaajan rynnimalla takaovesta, ampuen.
Itse jain edellisella kierroksella kuudenneksi, kun elokuviin ei saanut asetta ottaa sisaan ja kaverit yllattivat minut ja Patrickin astuessamme ulos katsomasta Watchmen:ia.

Nyt ostin isomman pyssyn ja talla viikolla uudestaan alkavaan peliin lahden kovin odotuksin.

--->Kuvia<---

Viime viikonloppuna tuli kaytya Las Vegasissa uimassa.
Sectionals oli isomman puoleinen tapahtuma, johon osallistui kaikki parhaat amerikan lapsoset.
Itse olen Jenkkilistoilla 100 rintauinnissa 22. ikaisissani talla hetkella. Sijoituksenikin oli jotain sita luokkaa.

Talla kertaa ulkona hengailemiseen ei jaanyt paljoa aikaa eli paapaino oli uimisessa.
Ehdimme kuitenkin kayda New York New York vuoristoradalla ja vahan pelailemassa kaikenlaisia peleja. Oli siis hauskaa!
Itsehan en uhkapeleja juurikaan pelaa, varsinkaan kun taalla ikaraja on 21v. Mutta Vegasiin kun kerran paasee, pakkohan sita on muutamaa konetta kokeilla (poytiin on turha haaveillakaan)! Saldona peleista oli +20$.

Uinti itsessaan meni erittain vaihtelevin tuloksin. Rintauinnin aikoja en oikein kehtaa tanne laittaakkaan, vaikka kyseisilla ajoilla nyt finaaleihin sattui paasemaankin (24 parhaan joukkoon).
Vapaauinnit sen sijaan kulkivat viesteissa vallan mainiosti! Aikani olivat jaadreilla 47,9 satasella (53) ja 1.45,2 kahdella sadalla (1.56)
Myos perhonen oli oikein siedettava rennolla polskinnalla 53.9 (59).

Matkalla ostin myos pelivalineen "nerf gun" uuteen peliin, joka on alkanut Atascaderossa.
(Enemman seuraavassa tekstissa)

Takaisintulomatka oli varsinainen seikkailu. Matkalla autostamme puhkesi rengas ja vararenkaaksi oli laitettu jonkinlainen pyoraan tarkoitetun renkaan tapainen jutskeli.
Renkaan vaihtamisen, uuden renkaan huonouden ja neljan tunnin nokosten takia matka kesti kuuden tunnin siasta 14 tuntia. Lahdimme kahdeksalta illalla, kymmenen aikaan puhkesi rengas, kahdelta paatimme ottaa nokoset hotellissa ja viimein kymmenelta aamulla saavuimme Atascaderoon. Menin kouluun yhdeksitoista.

Kuvia laytyy urheiluosiosta oikeassa laidassa tai klikkaamalla TATA
Las Vegasin tuloket loytyvat TAALTA
Edellisen Long Beach:in tulokset loytyvat TAALTA

Olin viime viikonlopun Big Bearilla Rotarien jarjestamalla matkalla.
Matka kesti 7 tuntia, joten lahdimme kesken koulupaivan huristelemaan etelaan. Matkahan olisi muuten ollut vahemman, mutta matami ei ollut kovin varma kapeilla vuoristoteilla (ei poikennut toiselle kaistalle edes tiukimmissa kaannoksissa).

Seuraava paiva kului rupetellessa sikalaisten lukiolaisten kanssa vaihtarit kertoen kotimaastaan, koululaisten kysyessa outoja kysymyksia. Huomasin ettei kysymyksiin vastailu olekaan kovin vaikeaa ja kyseinen paiva kului oikein leppoisasti.
Big Bearin koulussa myos todellakin naki miten suosittuja vaihtarit ovat. Joka ikisen vaihtaripojan ymparilla oli vahintaan muutama freshman (ne nuorimmat) tytto. Niista oli tosin hyotyakin, koulun ollessa varsinainen labyrintti. Oli oikein mukava saada muutama opas opastamaan luokasta toiseen.

Kolmantena paivana paasimme viimein rinteeseen! Talla kertaa en yrittanyt lautailua, vaan pysyin ihan perus suksimis linjalla. Rinteet olivat upeassa kunnossa, aurinko paistoi ja oli lamminta. Kaikki oli oikeastaan taydellista.
En kaatunutkaan kuin kerran. Yrittaessani tehda jonkinlaista temppua pienesta hyppyrista, laskeuduin katastrofaalisesti ja laskin seuraavat 15-20 metria pyllymakea. Sekin oli tosin todella hauskaa.

Asuminen oli jarjestetty niin, etta kukin asui sikalaisen perheen luona kyseisen viikonlopun. Itselleni sattui erittain mukava perhe. Perheen luona paasin ensimmaista kertaa elamassani leikkimaan linnun kanssa. Sain sen jopa kadelleni (ei edes purrut kovaa).

Paluumarkalla soin lounaaksi litran jaateloa. Matka oli kaikenkaikkiaan oikein leppoisa.
En oikein jaksa odottaa ensi viikonlopun matkaa (viikonlopun...? lahdemme kesken viikon = ei koulua. Voi harmi!).

Tosiaan... Olin viikko sitten lautailemassa ensimmaista kertaa elamassani.
Muille ensikertalaisille voin antaa vinkin: pyytakaa mukaan joku, joka voi opettaa jonkin verran tai vaihtoehtoisesti ota jonkinlainen pikakurssi. Nain saatat valttya monen tunnin kaadu-nouse-yrita uudestaan sarjalta.
Vaikka paikat kramppasivatkin noin viikon, yrittaminen on silti kannattavaa. Itsehan matelin ihan sujuvasti makea alas paivan lopulla.

Lahdemme tunnin paasta Sierra Summitille. Tanaan vain hengailemme siella ja huomenna laskettelemma koko paivan. Tama on Kirkon Nuorisotiimin retki... Odotettavissa on paljon hauskaa!

Se siita kesasta sitten.
Koko viikoksi luvattu sadetta.
Noin 15 astetta.
Tanaan aamulla satoi lunta.
Parin viimepaivan aikana on satanut enemman kuin kuluneen vuoden aikana.
Los Angelesissa tulvii, taalle ei viela sentaan.

Luulin suomalaisten tyolaisten olevan ihan hyvia luiskentelemaan toista erilaisten vapaiden varjolla. Onhan meilla kaikki vaput ja sen sellaiset.
Hapeakseni/ylpeydekseni voin kuitenkin myontaa Jenkkien olevan aivan eri luokkaa tassa asiassa verrattuna suomalaisiin.
Ironisinta on, etta amerikkalaiset hehkuttavat monissa puheissaan ja mainoksissaan olevansa koviten tyotatekeva kansa.
Amerikkalaiset lierot (hyvassa mielessa siis) kuitenkin ovat saaneet joka ikisen kissanristiaisen vapaapaivakseen. Tassakin kuussa meilla on koulussa kaksi kolmen paivan viikonloppua joidenkin presidenttien nimipaivien tai muiden vastaavien takia.

Tama kuukausi siis on oleva erityisen mukava. Ensin kaksi kolmen paivan viikonloppua joista jalkimmaisena lahden laskettelemaan kirkon kanssa. Kolmantena viikonloppuna lahden Rotarien kanssa laskettelemaan Big Bearille. Neljas viikonloppu tulee juhlittua (tarkemmin sanottuna uiden) Las Vegasissa.

Tuli tuossa muutama viikko sitten kisailtua uudestaan Long Beachilla, jonkin verran Los Angelesista pohjoiseen. Kisat olivat talla kertaa vahan isommat ja mukana oli isojakin nimia kuten Matt Grevers (3x Olympiamitalisti), Ryan Lochte (moninkertainen Olympiavoittaja ja maailmanennatyksen haltija.) ja joitain aivan huippu naisiakin siella oli polskimassa.

Oli huikeaa nahda isoja nimia pulikoimassa samassa altaassa. Yksi Amerikan (=maailman) ennatyskin tuli todistettua.

Itseltakin kisat menivat oikein leppoisasti. 100 rintauinnissa tuli jopa uusi ennatys, 58,49. Internetissa converter sanoi sen olevan noin 1.04.90 lyhyen radan metreilla. Taallahan nimittain uiskennellaan jaardeilla.
Hieno asia kyseisissa kisoissa oli myos upea ranta aivan vieressa jolle paasi makoilemaan lajien valeilla.

Long Beach on hieno paikka kisailemiseen (Los Angelesin Opympialaisissa kaytossa ollut), mutta enemman kuitenkin odotan paasya kilpailemaan Las Vegasiin taman kuun lopulla!Mina ja Ryan Lochte

--->Lisempaa kuvia<---
Amerikkalaisissa Lukioissa tanssiaiset ovat melko iso asia.
Mina ja Patrick menimme tansseihin isomman ryhman kanssa (me ja viisi tyttoa). Molemmilla meista tosin oli myos seuralainen.
Tanssit (Winter Formal) oli todella hauska kokemus!Ja kylla: pidensimme kravattiani kuvan ottamisen jalkeen.

Aah! Kesa!
Atascaderossa alkaa olla taas kesa! Harvinaisen lammin talvi paasi iskemaan juuri talle vuodelle!
Takalaiset halajavat sadetta, koska tana talvena on satanut hiukan yli kaksi tuumaa (noin kuusi senttimetria)e ja tunnen itsni hyvin itsekkaaksi, kun en toivo sadetta.
Harvemmin tulee kotonaan Tammikuussa otettua aurinkoa. 20-25 astetta on oikein mukava lampotila talveksi.

Yksi rotarivaihdon erilaisuuksista verrattuna muihin vuosivaihtoja jarjestaviin ryhmiin/yrityksiin/muihin jutskeleihin on perheiden vaihdot kesken vuotta.

Jotta tietyn maan perheista ei saisi yksipuolista kuvaa, jotta perheisiin ei kyllastyisi (kaikki varmaan tietavat, kuinka ihmisiin nyt vain sattuu kyllastymaan pidemman paalle...) ja jos jokin perhe on huono: on vaihto varmaa (sen vaihdon tosin saa silloin aikaisemminkin jos niin haluaa). Perheita vaihdetaan keskimaarin kaksi kertaa vuoden aikana (=3 perhetta). Itsellani ensimmainen vaihto oli edessa heti tammikuun alussa.

Toinen perheeni on leski, elakkeelle siirtynyt mies. Han tyoskenteli yliopistolla jonkinlaisena insinoorina. Hanen kanssaan olen viettanyt jo noin kuukauden (minne se katosi?!) ja hyvin on mennyt! Nyt saimme Wii:n ja voimme pelata sita kahdestaan. Ed on erittain suojeleva, ja todella mukava mies. Edilla on hieno, iso auto ja han kunnostaa kahta vanhaa ja hienoa autoa. Kaymme Edin kanssa usein ulkona syomassa. Ed on myos hyva pihvin paistamisessa!
Kuukauden ajan meilla asui myos Edin anoppi. 92-vuotias mummu oli hauskaa seuraa ja erittain hyva leipomaan. Me Edin kanssa emme juurikaan joutuneet pitamaan huolta hanesta, han piti huolta meista (muun muassa halusi aina pesta vaatteeni!). Nyt "mummu" kuitenkin lensi takaisin Michiganiin.

Vaihto sujui erittain joustavasti. Edellisena paivana mina, Carl (ex-host isa), Ed ja Nathan (host-veli) menimme laskettelemaan Sierra Summitille. Hauskan paivan paatteeksi nukuin viela yon Billingseilla (ex host-perheella) ja seuraavana paivana muutin Edille.
Entinen host-aiti sanoo joka kerta kun naemme, kuinka hanella on ikava ja kuinka nyt on hiljaista iltaisin. On sinansa haikeaa ja sinansa mukavaa kun kaivataan. Kuulostaa kamalalta, mutta tiedatte kai mita tarkoitan?

Vaihdon koin melko hyvaksi asiaksi. Uusi perheeni on niin radikaalisti erilainen kuin aikaisempi. Kuitenkin haikeahkon fiiliksen jattaa ison (kirjaimellisesti) miehen sanoma: "Before you came I taught that this is a great system! I can stand anybody for four months! Now I think that this system stinks. It was so great to have you.". Itsekin pidin paljon ensimmaisesta perheestani ja koin saavani perheesta ystavat loppuelamaksi.

Lomasta iso osa sujahti pelaillessa Nathanin kanssa uutta joululahjaa: MarioCart:ia Wiilla. Mahtava ajopeli vei ison osan ajasta uinnin ja oleskelun rinnalla ja kuinka ollakkaan, uusivuosi olikin jo ovella.

Vietimme uudenvuoden illan ystavaperheen luona, lauloimme ennen keskiyota, soimme paljon, laskimme sekunnit keskiyohon ja kun uusivuosi kerrran tuli, pidettiin isoa mekkalaa ja ammuttiin raketteja (tarjolla oli tosin vain papatteja :D ). Teimme kaiken juuri niin kuin Amerikoissa pitaakin.

Amerikkalainen joulu koostuu suuresti samoista aineksista kuin suomalainenkin (siis se OIKEA joulu, ei se kaupan kraasa...): Perhe, Ruoka, Lahjat, Yhdessaolo ja monille Jeesus ja Joulukirkk0. Lapsille Joulupukkikin on iso asia.

Olen saanut muutamia kysymysia: "Eikos amerikkalainen joulu ole aika kaupallinen?", ja onhan se! En kuitenkaan menisi takuuseen, etta se on yhtaan sen kaupallisempi kuin Suomessakaan. Tarkemmin kun ajattelee niin onhan Suomenkin joulu aivan liikaa koristeita, valoja ja lahjoja.
Ruokajuhlana joulu ei ole aivan yhta iso kuin Kiitospaiva (ks. kiitospaivan teksti), mutta silti hyva ruoka on iso asia.

Eroavaisuuksina voisin mainita lahjojen avaamisen ajankohdan (kaikki varmaankin tietavat). Joulupukki tulee kaymaan yon aikana ja aamulla lapset ryntaavat kiilto silmissa koristeilla paallystetyn kuusen alle lahjoja avaamaan. Osa lahjoista (suurimmaksi osaksi se syotava osa) on laitettu isoihin (ei jalkoihin laitettaviin) sukkiin takan reunalle.
Myoskaan valkoista joulua oli turha toivoa.
Koristeet eivat ole pienia ja kauniita, vaan suuria mohkaleita (maku tietenkin vaihtelee koristelioittain). Sama patee jouluvaloihin (ks. aikaisemmat kuvat)
Kaikkialle laitetaan jotain joulu-kraasaa. Tama tosin tapahtuu osittain Suomessakin. Koristeet vain sattuvat olemaan paljon isompia.

Host-perheellani oli myos omia perinteitaan joulusta joista muutaman voisin mainitakin:
Ensimmaisen lahjan saa avata se, joka loytaa taloon piilotetun Jeesus-lapsi nuken,
Se joka avaa ensimmaisen lahjan saa paattaa kuka avaa seuraavan lahjansa (ja minka niista), itseaan eika edellista saa valita,
Jotkut lahjat on piilotettu jonnekin taloon/pihaan ja lahjan loytaa seuraamalla kirjoitettuja vihjeita,
Lahjat pakataan niin, etta niiden sisaltoa on hankala arvata.

Amerikkalainen joulu oli upea kokemus ja voisin tulla viettamaan vastaavaa uudestaankin. Silti, voin kertoa, oli valilla hieman ikava Suomen joulua.
Oli kuitenkin hieno paasta osallistumaan oman (biologisen, alkuperaisen, sen oikean...) perheeni jouluun Skypen valityksella.

Oletko koskaan tuntenut tunnetta, kuinka jokin asia jaa roikkumaan, sitten se paisuu suuremmaksi ja lopulta kyseinen asia on niin iso, etta siihen ei enaa tee mieli koskeakaan.
Nain kavi kirjoittamisilleni. En hetkeen kirjoittanut blogiini, joten hetken paasta oli niin paljon kirjoitettavaa, etta en oikein tiennyt mista aloittaa.
Nyt olen kuitenkin palannut... Freesimpana kuin aiemmin. Kirjoittelen nopeamapaan tahtiin... "I'll be back! (where I'm now living)"

Viimeisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista.
Olemme viettaneet joulua, uutta-vuotta, kayneet kilpailemassa ja hiihtmassa. Host-perhettakin on tullut vaihdettua ensimmaista kertaa.
Myos aikasin Tammikuussa tajusin, etta puolisen vuotta on jo vierahtanyt! Vesa kysyi, etta missa viipyy puolivuotis raporttini. Mika puolivuotis? Itsehan olen taalla ollut vasta kuukauden, pari?!
Tunnen itseni vanhaksi papaksi sanoen: "Vastahan tanne lahdin, vastahan oli kesa!" ja voin kauhukseni lahes vakavasti sanoa kliseen: "Kylla se aika rientaa!"
Tajusin juuri myos, etta nyt pitaisi kiireesti alkaa varailemaan lentolippuja takaisin pohjoiseen.

Viikonloppuna ennen joulua olimme uimakisoissa Long Beachilla, Los Angelesisssa.

Uimakunto alkaa hiljalleen loytya: 200 rintauinnin kelluin aikaan 2.10 (2.24) ja viestit olivat mukavia.

Kavimme kilpailujen jalkeen syomassa Downtown Disneylandissa, myohemmin menimme nukkumaan valmentajamme vanhemmille.

Karen sanoi aikaisemmin etta naapurustossa olisi hienot jouluvalot. Yhden aikaan valot olivat kuitenkin pois paalta. Olisin halunnut laittaa kuvia kyseisista (perinteisista amerikkalaisista) valoista, sen sijaan otin muutaman kuvan tasta laheisista taloista.