Olin viime viikonlopun Big Bearilla Rotarien jarjestamalla matkalla.
Matka kesti 7 tuntia, joten lahdimme kesken koulupaivan huristelemaan etelaan. Matkahan olisi muuten ollut vahemman, mutta matami ei ollut kovin varma kapeilla vuoristoteilla (ei poikennut toiselle kaistalle edes tiukimmissa kaannoksissa).

Seuraava paiva kului rupetellessa sikalaisten lukiolaisten kanssa vaihtarit kertoen kotimaastaan, koululaisten kysyessa outoja kysymyksia. Huomasin ettei kysymyksiin vastailu olekaan kovin vaikeaa ja kyseinen paiva kului oikein leppoisasti.
Big Bearin koulussa myos todellakin naki miten suosittuja vaihtarit ovat. Joka ikisen vaihtaripojan ymparilla oli vahintaan muutama freshman (ne nuorimmat) tytto. Niista oli tosin hyotyakin, koulun ollessa varsinainen labyrintti. Oli oikein mukava saada muutama opas opastamaan luokasta toiseen.

Kolmantena paivana paasimme viimein rinteeseen! Talla kertaa en yrittanyt lautailua, vaan pysyin ihan perus suksimis linjalla. Rinteet olivat upeassa kunnossa, aurinko paistoi ja oli lamminta. Kaikki oli oikeastaan taydellista.
En kaatunutkaan kuin kerran. Yrittaessani tehda jonkinlaista temppua pienesta hyppyrista, laskeuduin katastrofaalisesti ja laskin seuraavat 15-20 metria pyllymakea. Sekin oli tosin todella hauskaa.

Asuminen oli jarjestetty niin, etta kukin asui sikalaisen perheen luona kyseisen viikonlopun. Itselleni sattui erittain mukava perhe. Perheen luona paasin ensimmaista kertaa elamassani leikkimaan linnun kanssa. Sain sen jopa kadelleni (ei edes purrut kovaa).

Paluumarkalla soin lounaaksi litran jaateloa. Matka oli kaikenkaikkiaan oikein leppoisa.
En oikein jaksa odottaa ensi viikonlopun matkaa (viikonlopun...? lahdemme kesken viikon = ei koulua. Voi harmi!).

Tosiaan... Olin viikko sitten lautailemassa ensimmaista kertaa elamassani.
Muille ensikertalaisille voin antaa vinkin: pyytakaa mukaan joku, joka voi opettaa jonkin verran tai vaihtoehtoisesti ota jonkinlainen pikakurssi. Nain saatat valttya monen tunnin kaadu-nouse-yrita uudestaan sarjalta.
Vaikka paikat kramppasivatkin noin viikon, yrittaminen on silti kannattavaa. Itsehan matelin ihan sujuvasti makea alas paivan lopulla.

Lahdemme tunnin paasta Sierra Summitille. Tanaan vain hengailemme siella ja huomenna laskettelemma koko paivan. Tama on Kirkon Nuorisotiimin retki... Odotettavissa on paljon hauskaa!

Se siita kesasta sitten.
Koko viikoksi luvattu sadetta.
Noin 15 astetta.
Tanaan aamulla satoi lunta.
Parin viimepaivan aikana on satanut enemman kuin kuluneen vuoden aikana.
Los Angelesissa tulvii, taalle ei viela sentaan.

Luulin suomalaisten tyolaisten olevan ihan hyvia luiskentelemaan toista erilaisten vapaiden varjolla. Onhan meilla kaikki vaput ja sen sellaiset.
Hapeakseni/ylpeydekseni voin kuitenkin myontaa Jenkkien olevan aivan eri luokkaa tassa asiassa verrattuna suomalaisiin.
Ironisinta on, etta amerikkalaiset hehkuttavat monissa puheissaan ja mainoksissaan olevansa koviten tyotatekeva kansa.
Amerikkalaiset lierot (hyvassa mielessa siis) kuitenkin ovat saaneet joka ikisen kissanristiaisen vapaapaivakseen. Tassakin kuussa meilla on koulussa kaksi kolmen paivan viikonloppua joidenkin presidenttien nimipaivien tai muiden vastaavien takia.

Tama kuukausi siis on oleva erityisen mukava. Ensin kaksi kolmen paivan viikonloppua joista jalkimmaisena lahden laskettelemaan kirkon kanssa. Kolmantena viikonloppuna lahden Rotarien kanssa laskettelemaan Big Bearille. Neljas viikonloppu tulee juhlittua (tarkemmin sanottuna uiden) Las Vegasissa.

Tuli tuossa muutama viikko sitten kisailtua uudestaan Long Beachilla, jonkin verran Los Angelesista pohjoiseen. Kisat olivat talla kertaa vahan isommat ja mukana oli isojakin nimia kuten Matt Grevers (3x Olympiamitalisti), Ryan Lochte (moninkertainen Olympiavoittaja ja maailmanennatyksen haltija.) ja joitain aivan huippu naisiakin siella oli polskimassa.

Oli huikeaa nahda isoja nimia pulikoimassa samassa altaassa. Yksi Amerikan (=maailman) ennatyskin tuli todistettua.

Itseltakin kisat menivat oikein leppoisasti. 100 rintauinnissa tuli jopa uusi ennatys, 58,49. Internetissa converter sanoi sen olevan noin 1.04.90 lyhyen radan metreilla. Taallahan nimittain uiskennellaan jaardeilla.
Hieno asia kyseisissa kisoissa oli myos upea ranta aivan vieressa jolle paasi makoilemaan lajien valeilla.

Long Beach on hieno paikka kisailemiseen (Los Angelesin Opympialaisissa kaytossa ollut), mutta enemman kuitenkin odotan paasya kilpailemaan Las Vegasiin taman kuun lopulla!Mina ja Ryan Lochte

--->Lisempaa kuvia<---
Amerikkalaisissa Lukioissa tanssiaiset ovat melko iso asia.
Mina ja Patrick menimme tansseihin isomman ryhman kanssa (me ja viisi tyttoa). Molemmilla meista tosin oli myos seuralainen.
Tanssit (Winter Formal) oli todella hauska kokemus!Ja kylla: pidensimme kravattiani kuvan ottamisen jalkeen.

Aah! Kesa!
Atascaderossa alkaa olla taas kesa! Harvinaisen lammin talvi paasi iskemaan juuri talle vuodelle!
Takalaiset halajavat sadetta, koska tana talvena on satanut hiukan yli kaksi tuumaa (noin kuusi senttimetria)e ja tunnen itsni hyvin itsekkaaksi, kun en toivo sadetta.
Harvemmin tulee kotonaan Tammikuussa otettua aurinkoa. 20-25 astetta on oikein mukava lampotila talveksi.

Yksi rotarivaihdon erilaisuuksista verrattuna muihin vuosivaihtoja jarjestaviin ryhmiin/yrityksiin/muihin jutskeleihin on perheiden vaihdot kesken vuotta.

Jotta tietyn maan perheista ei saisi yksipuolista kuvaa, jotta perheisiin ei kyllastyisi (kaikki varmaan tietavat, kuinka ihmisiin nyt vain sattuu kyllastymaan pidemman paalle...) ja jos jokin perhe on huono: on vaihto varmaa (sen vaihdon tosin saa silloin aikaisemminkin jos niin haluaa). Perheita vaihdetaan keskimaarin kaksi kertaa vuoden aikana (=3 perhetta). Itsellani ensimmainen vaihto oli edessa heti tammikuun alussa.

Toinen perheeni on leski, elakkeelle siirtynyt mies. Han tyoskenteli yliopistolla jonkinlaisena insinoorina. Hanen kanssaan olen viettanyt jo noin kuukauden (minne se katosi?!) ja hyvin on mennyt! Nyt saimme Wii:n ja voimme pelata sita kahdestaan. Ed on erittain suojeleva, ja todella mukava mies. Edilla on hieno, iso auto ja han kunnostaa kahta vanhaa ja hienoa autoa. Kaymme Edin kanssa usein ulkona syomassa. Ed on myos hyva pihvin paistamisessa!
Kuukauden ajan meilla asui myos Edin anoppi. 92-vuotias mummu oli hauskaa seuraa ja erittain hyva leipomaan. Me Edin kanssa emme juurikaan joutuneet pitamaan huolta hanesta, han piti huolta meista (muun muassa halusi aina pesta vaatteeni!). Nyt "mummu" kuitenkin lensi takaisin Michiganiin.

Vaihto sujui erittain joustavasti. Edellisena paivana mina, Carl (ex-host isa), Ed ja Nathan (host-veli) menimme laskettelemaan Sierra Summitille. Hauskan paivan paatteeksi nukuin viela yon Billingseilla (ex host-perheella) ja seuraavana paivana muutin Edille.
Entinen host-aiti sanoo joka kerta kun naemme, kuinka hanella on ikava ja kuinka nyt on hiljaista iltaisin. On sinansa haikeaa ja sinansa mukavaa kun kaivataan. Kuulostaa kamalalta, mutta tiedatte kai mita tarkoitan?

Vaihdon koin melko hyvaksi asiaksi. Uusi perheeni on niin radikaalisti erilainen kuin aikaisempi. Kuitenkin haikeahkon fiiliksen jattaa ison (kirjaimellisesti) miehen sanoma: "Before you came I taught that this is a great system! I can stand anybody for four months! Now I think that this system stinks. It was so great to have you.". Itsekin pidin paljon ensimmaisesta perheestani ja koin saavani perheesta ystavat loppuelamaksi.

Lomasta iso osa sujahti pelaillessa Nathanin kanssa uutta joululahjaa: MarioCart:ia Wiilla. Mahtava ajopeli vei ison osan ajasta uinnin ja oleskelun rinnalla ja kuinka ollakkaan, uusivuosi olikin jo ovella.

Vietimme uudenvuoden illan ystavaperheen luona, lauloimme ennen keskiyota, soimme paljon, laskimme sekunnit keskiyohon ja kun uusivuosi kerrran tuli, pidettiin isoa mekkalaa ja ammuttiin raketteja (tarjolla oli tosin vain papatteja :D ). Teimme kaiken juuri niin kuin Amerikoissa pitaakin.