Hyvaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Little Drummer Boy

Autoin Kellonheiluttajia kirkolla paukuttelmalla rumpuja.

Tanaan sain valmiiksi uusimman videon Podcastingissa. Laitan tahan linkin Youtubeen heti kun saan sen sinne ladattua.

Laitoin myos pari uutta kuvaan picasaan. Voit katsoa ne tasta: Atascadero kuvat

Viimeviikonloppuna kavimme hakemassa kuusen kuusifarmilta.

Kuusi jonka valitsimme on totisesti muhkein puu, jonka olen koskaan nahnyt.

Ja myoskaan huhut amerikkalaisesta kovistelutyylista eivat valehtele. Kuusi todellakin on niin taysi kimaltelevia isoja kovisteita, etta neulaset ovat lahinna taytteena mukana.

Nyt kun saa on jo muutaman paivan ajan ollut sateinen ja lampotila alle 10, on ollut mukava lotkotella kuusen vieressa, takan edessa.

Kuvassa Pamela, Carl ja Fat Boy (kuusi) olohuoneessa.

Amerikkahan on small-talkin luvattu maa, eiko?

Ei ehka ihan niinkaan, mutta turhaa puhetta esiintyy taalla ainakin enemman kuin Suomessa.

Itse en ole small-talkin suuri ystava, mutta neljan kuukauden taalla oleskelun jalkeen osaan ainakin puhua vahan enemman saasta kuin ennen.

Onko nyt syksy vai talvi?

Atascaderon saasta on minulle aika hankala sanoa talla hetkella, mika vuodenaika on menossa.

Saa on talla hetkella aurinkoinen ja viileahko, noin 17 astetta varjossa.

Aurinko ei lammita enaa konvinkaan teravasti ja aamut ovat erittain kylmia.

Minusta ero ei ole kovinkaan iso verrattuna siihen, mita se oli kun Carl (host-isa) sanoi etta syksy on saapunut.

Edelleen saa on viileahko ja noin joka toinen viikko sataa.

Erityisen hankalaksi vuodenajan tulkitsemisen tekee lampotilan vaihtelu. Ei ole kovinkaan erikoista, etta jonain paivina lampotila kipuaa 25 asteeseen. Ikava kylla... lampotila voi heilahtaa myos toiseen suuntaan: aina valilla paivalampotila on vain hieman yli kymmenen asteen.

Valkoinen joulu! Sita en luultavasti saa tana jouluna. Atascaderossa sataa lunta harvemmin kuin kerran kymmeneen vuoteen.

Onneksi valoa silti luulisi riittavan. Elokuvat eivat nimittain liioittele kovinkaan paljoa talojen jouluvaloja. Monet talot ovat kirjaimellisesti kaaritty jouluvaloihin.

Nyt kun kerran suuri ruokajuhla on ohi, on aika puhua lisaa ruoasta!

Tassa on normaali kouluruokani sisaltaen:

Eli Suklaamaito, salaattia, kirsikkatomaatteja, rusina-pahkina-suklaahippusekoitus, pohjalla pala pepperonipitsaa ja pieni pussillinen paivittain vaihtuvaa herkkua (tuolla kertaa pahoja kekseja). Lisaksi valilla on tarjolla jotain erittain hyvaakin kuten tuolla purkkimandariinia ja tanaan oli purkkipaarynaa. Kyseiset herkut ovat kuitenkin tarjolla vain nopeimmille.

"Anna meille meidan jokapaivainen pepperonislaissimme."

KIITOSPAIVA

Thanksgiving (kiitospaiva) on juhla, jota vietetaan Usa:ssa marraskuun neljantena torstaina.

Paiva on peraisin siita, kun rankasta talvesta selviytyneet siirtolaispuritaanit juhlivat selviytymistaan syomalla ja kiittamalla.

Juhla on yhta vahvasti perhejuhla, kuin joulukin. Juhlaan kuuluu syomista, kiittamista kaikesta hyvasta, amerikkalaista jalkapalloa ja lisaa syomista.

Tana kiitospaivana emme katsoneet juurikaan jalkapalloa, mutta soimme senkin edesta.

Mella kavi kiitospaivaa viettamassa Pamelan veli ja vanhemmat.

Ruokana oli monia erilaisia laatikoita (bataatti, papujutska...), perunamuusia, paljon kalkkunaa ja karpalohyyteloa sen kanssa. Lisaksi soimme kurpitsapiirakkaa ja saksanpahkinapiirakkaa kermavaahdolla. Leipana soimme karjalanpiirakoita, jotka olin omin pikku katosin leiponut.

Minun mielesta kiitospaiva on aarimmaisen mukava pikku juhla, joka voitaisiin minun puolestani adoptoida Suomeenkin. Voisimme kiittaa vaikkapa lumesta (Ja syoda!).

Kiitospaiva seuraa musta perjantai, jota pidetaan vuoden kovimpana shoppailupaivana. (Ne kaksi paivaa ennen joulua ovat todellisuudessa kiireisempia.) En ole viela kuitenkaan jaksanut raahautua viettamaan mustaa perjantaita kauppoihin.

Happy turkeyday! (Hyvaa kalkkunapaivaa!)

Viimeviikonloppuna olin uimakilpailuissa.

Oli hauskaa! Oli mukava paasta taas altaaseen uimaan tosissaan.

Kolme viikkoa kunnon uintiharjoittelua on takana ja ajat paranee. Yllatyksena kilpailuissa oli, etta jaksoin oikein hyvin polskia 200 rintauinnin lapi ajalla 2.12.

Muita aikoja olivat:

100pu 56.07

100ru 1.01.09

50vu 22.80

200vu 1.51 (huono)

Taas kerran oli hauskaa soitellessa. Pamela on sijoittanut minut kirkossa vakituiseksi rumpujen soittajaksi. Nyt kirkossa on paljon hauskempaa. Jokasunnuntainen kirkko menee nopeasti, kun lauluissa saan soitella rumpuja.

Eilen vahan ihmettelin, miksi kirkossa rukoiltiin erityisesti palomiesten puolesta.

Tanaan luin hesarista vastauksen: "Etelä-Kaliforniaan julistettiin hätätila maastopalojen vuoksi".

Kaikille kuitenkin tiedoksi... Asustelen Central Coastilla eli palot ovat noin neljan tunnin ajomatkan paassa. Ennen eilista en ollut edes kuullut paloista. :)

Muutama viikko sitten vaihdoin matematiikan punttikurssiin (weight class).

Nyt testasimme maksimipainoja:

Bench Press (Penkkipunnerrus): 215lb (97,5kg)

Squat (Kyykky?): 245lb (111kg)

Power Clean (Rinnalleveto?): 155lb (70kg)

Vaihto punttikurssiin oli monen syyn summa.

1) En pitanyt matematiikan opettajasta

2) Punttikurssi on paljon sosiaalisempaa (saa puhua, tutustua ihmisiin)

3) Tunsin matematiikan turhaksi, koska osasin itse asian, mutta en usein ymmartanyt tehtavanantoa

4) Senioreitten (viimeisen luokan oppilaiden) ei tarvitse opiskella matematiikkaa

5) Uintia varten minun pitaisi kayda vahan puntilla. (Niin Jani viime kevaana sanoi.)

Punttikurssilla olen saanut paljon hyvia kavereita ja kurssilla on hauskaa.

Ja niin vesipallo vaihtuu uintiin...

Vesipallokausi loppui viimeviikon torstaina. Nyt on vuorossa PUMA swim club.

Kouluvuosi jakautuu kolmeen jaksoon. Jokaisessa jaksossa on omat urheilulajit. Tassa jaksossa ei ole vesipalloa eika uintia. En taida pelata jalkapalloa, enka aio painia, joten en ole mukana missaan koulun urheilussa.

Liityn urheilujoukkueeseen koulun ulkopuolella. PUMA swim club on alueen ainoa ja paras uimajoukkue. Valmentajani Keren Neil on todella mukava ja harjoituksetkin ovat oikein kivoja. Viikon paasta viikonloppuna on seuraavat kilpailut. En viela koe olevani oikein uimakuosissa, joten saa nahda mita siitakin tulee...

Vesipallo oli hauskaa, mutta on mukava paasta takaisin tutun ja turvallisen uinnin pariin.

--->Viva Las Vegas!<---

Matkakertomus on talla kertaa kuvateksteina picasa albumissa.

Paina ylla olevaa linkkia katsoaksesi kuvia viikonlopulta.

Viime viikonloppu oli tahan asti rankin, mutta kuuluu tahan mennessa yhteen parhaista.

Urheilupainotteinen viikonloppu alkoi perjentana kun aamulla lahdimme koulusta bussilla kohti Fresnoa. Kolmen tunnin ajomatkan tahtain oli vesipalloturnaus sikalaisen koulun altailla.

Kolmen aikaan pelasimme ensimmaisen ottelun. Voitimme reilusti ja itsekin pelasin hyvin.

Kuuden aikaan havisimme toisen pelimme. Koko joukkue oli vasynyt, mina mukaanlukien. (viime viikolla taisin saadfa jonkinlaisen flunssan, nyt se on jo ohi)

Sina paivana ei ollut enempaa peleja joten menimme syomaan. Ilta oli vapaata kaupungilla. Kavimme parin kaverin kanssa "laser tagging".

Seuraavana paivana voitimme kaksi pelia kolmesta. Pelasimme todella hyvin ja itsekin tein pari maalia! Tuntuu hienolta parjata muita vastaan, kun itse on pelannut vasta p

ari kuukautta.

Palattuamme turnauksesta menin yoksi Patrickille, silla seuraavana paivana menimme uimakisoihin. Katsoimme jonkin aikaa tele

visiota (The 70's Show!!) ja menimme nukkumaan heti yhdeksan jalkeen.

Seuraavan paivan kaytimme lahinna uimiseen. Patrickin (Patrick Neil) aiti on uimatiimimme valmentaja ja Karen (Neil) vei meidat kisoihin. Menestys oli pienissa kilpailuissa toisarvoista, ajat kiinnostivat minua enemman (ei-uimareille sanoo varmaan enemman se, etta olin kaikissa lajeissa kolmen parhaan joukossa). Ajat eivat olleet paata huimaavia. Ne kertoivat kuitenkin sen, etta kun uimakausi alkaa ja metreja kertyy nykyista enemman, vauhti tulee olemaan erittain mukava. Paras noteeraus oli viestista 21,8. Metreilla se olisi 24,3. Aika hyvin kun ottaa huomioon etta takana on lahinna vesipalloa.

Menimme kilpailujen jalkeen ravintolaan, jonka jalkeen oli vuorossa pitkat younet kotona.

Viikonlopun tuloksena: vasynyt mutta onnellinen.

Toissa viikonloppuna Rotarit jarjestivat meille upean viikonlopun Huntington Beach -nimisella paikalla. Huntington Beach on parisen kymmenta kilometria Los Angelesista etelaan. Viiden tunnin ajon palkitsi viikonloppu muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Viikonloppu oli paljon  hyvaa ruokaa ja hyvia kavereita. Parasta viikonlopussa oli kuitenkin surffaus. Olin lauantaina ainakin kolme tuntia aalloilla. 

(Taisin jossain valissa satuttaa varpaanikin, mutta oli niin kauskaa etta tajusin sen vasta noustuani vedesta. En ole varma asiasta, mutta koska se ei ole vielakaan parantunut niin luulisin sen olevan murtunut. Hieno kokemus sekin... en ole tainnut koskaan murtaa luuta. Mukava aloittaa varpaasta.)

 Paasin kokeilemaan uutta markapukuanikin (toimii!).

Lahteako Rotary Conferenssiin vai Homecoming partyyn (senioreitten juhlaan)?

Conferenssiin tietenkin: se on pakollinen. Ei ollut parhaat mahdolliset tunnelmat kun joutui jattamaan valiin hauskan ja piti lahtea kuuntelemaan puhetta.

Ensimmainen ilta meni kuitenkin varsin mukavasti. Emme nukkuneet hotelleissa 

vaan host-perheilla. Perheessa jossa olin viikonloppuna oli toinenkin poika: Wallace Brasiliasta. Pelasimme biljardia ja soimme ja illalla katsoimme elokuvan.

Lauantaiaamuna jatimme aamupuheet valiin ja lahdimme rannalle. Me nelja poikaa ja kaksi rotarisetaa ajattelimme ensin menna surffaamaan, mutta ilma oli niin kylma etta menimme sen sijaan monkiloilla ajelemaan dyyneille. Tajusin etta dyynit on luultavasti luotu tuota

 tarkoitusta varten. Isot luonnolliset hyppyrit ja mahtavat maet olivat aivan upeita ajella ja jos ei ollut oma vuoro ajella (vuokrasimme vain kaksi monkijaa) niin aikaa voi kuluttaa hyppimalla hiekkajyrkanteelta pehmeaan hiekkaan tai istumalla autossa kun toinen rotarisedista ajeli dyyneilla isolla maastoautollaan.

Iltapaivalla kuuntelimme puheita konferenssissa. Sekaan ei ollun niin ikavystattavaa kuin mita olin ajatellut. Monet puhujat olivat tylsia. Pisimman puheen piti kuitenkin entinen kansainvalinen rotaripresidentti. Rec oli aivan loistava puhuja ja puhetta oli hauska kuunnella. Puheen jalkeen sain Recilta samanlaisen pinssin kuin esimerkiksi George Bushilla (sellasen Rec oli hanelle antanut) on.

Kuuden aikaan soimme muun juhlavaen kanssa paivallista. Illallinen oli upea.

Illalla menimme laser taggaamaan. Sen paikan omistaja jossa olimme jo aikaisemmin veljeni ja kavereiden kanssa olleet onkin ratariseta ja han tarjosi ilmasen illan ilmaisten pitsojen la limsojen kera. Olimme pelailemassa kahteentoista asti.

Seuraavana aamupaivana kavimme nayttaytymassa nopeasti lavalla (me vaihto-oppilaat siis) ja lahdimme sen jalkeen kotiin.

Konferenssin jalkeen ei ollut epailustakaan kumpaan juhlaan lahdin mielummin. Konferenssi ei olekaan niin tylsaa kuin milta se kuulostaa.

Mukavia naapureita. 

Etsittiin eilen pamelan kanssa minulle kaupoista markapukua. Ajattelin etta jos ostaisin oman niin ei tarvitsisi aina lainata muilta ja sille voisi olla kayttoa Suomessakin. 

Pamela meni kysymaan naapureilta, jotka surffaavat, etta mista mahtaisi loytya kauppa jossa myydaan markapukuja. 

Naapurit totesivat:"meillahan on yksi ylimaarainen jonka joku on tanne unohtanut!". Sain markapuvun ilmaiseksi. Sen jalkeen kun olin koittanut pukua ylleni ja todennut etta se sopii, Pamela kavi kiittamassa naapureita. Naapurit antoivat myos vanhan lautansa. Nyt minulla on siis oma surffilauta ja markapuku.

Podcasting on hauskaa ja siina meneekin nyt ihan mukavasti.

Uusin projekti oli laittaa musiikkiin kuvat ja julkaista video iWeb:iin. julkaisin videon nyt myos youtubeen, mutta laatu on melko huono youtubessa.

Jokatapauksessa tassa on linkki uusimpaan videooni.

--->Vapaus johtaa kansaa, video<---

Tanaan jatkoimme turnausta. 

Paivan tuloksena oli kaksi huonoa pelia (myos haviota) kohtalaisia joukkueita vastaan ja yksi hyva peli hyvaa joukkuetta vastaan (havio sekin).

Ensimmaisissa peleissa pelasimme tosissamme ja havisimme. Olimme arsyyntyneita ja turhautuneita.

Kolmanteen peliin lahdimme pitamaan hauskaa ja pelaamaan hyvaa vesipalloa omaksi iloksemme, koska tiesimme etta pelaisimme parempaa joukkuetta vastaan. Pelasimme erittain hyvin ja olimme jopa lahella voittoa.

Itse pelasin viimeisessa pelissa enemman kuin kahdessa ensimmaisessa yhteensa (oma valmenjamme oli haissa, eika varavalmentaja peluuttanut minua paljon) ja viimeisessa pelissa onnistuinkin enemman kuin aikaisemmin. Mokasin vain muutamassa paikassa puolustuksessa ja vain yhden hyokkauksen (paasin sprintilla yksin maalille). Tein kaksi maalia pelissa.

Koko joukkue oli iloinen viimeisesta ottelusta ja kaikilla oli hauskaa pelatessa.

Hilla oli mukana katsomassa peleja ja linkkina on Hillan (keskimmainen isosiskoni) kuvaama viedeo, jonka lopulla nakyy tilanne jonka mokasin. Olen sinilakkisen joukkueen pelaaja (onnen-)numero 13.

Yritin harhauttaa maalivahdin mutta kesken harhautuksen tiputin pallon. Seurauksena syotin pallon Clarkelle.

--->tassa linkki videoon<---

"The Hounds also found an extra wepon in the swimming speed of an exchange student Uula Auren. The Hounds won the sprint toward the ball every time after halftime when Auren was put in the sprinter position" 

-Atascadero News

Toinen kerta paikallislehden uutisissa. Ensimmaista kertaa olin lehdessa kun annoin haastattelun vaihto-oppilaudesta.

Kyseinen artikkeli kertoi vesipallo ottelusta SLO(san louis obispo) vs. Hounds(Atascadero Greyhounds) jonka havisimme 8-7 jatkoajalla. Ottelu oli ensimmainen liigapeli.

Viimeaikoina joukkue ei ole ollut kovin voitokas enaa, mutta eikohan se tasta parane. Itse olen (kuten artikkelista voi arvata) alkanut saada myos tarkeammissa peleissa enemman peliaikaa (toivottavasti se ei ole syyna viimeaikaisiin tappihin... :D ).

Viime viikonloppuna olimme Etela-Californiassa turnauksessa (Venturassa). Turnaus oli hauska, mutta itse pelit eivat olleet mitenkaan loistavia. Pelasimme Buena A:ta, B:ta ja C:ta seka Gabrielaa vastaan. Gabrielalle havisimme niukasti, C:n voitimme 16-1 ja A ja B ottelut kaatuivat tuomaripeliin. Mitch kysyikin takaisintulomatkalla: "sinulla taitaa olla kuva etta Amerikassa vesipallotuomarit eivat tieda mita tekevat?". Pitaa paikkansa. Viimeaikoina peleissa on ollut hyvin erikoisia tuomitsijoita.

Turnauksilla ei ole paljoakaan valia mutta liigapeleilla on. Jos paasee liigassa kolmen parhaan joukkoon, paasee pelaamaan jatkosarjaan. Ensimmaisessa liigapelissa pelasimme tappiosta huolimmatta ihan hyvin joten viela on toivoa.

Oleskelu vesipalloilijoiden kanssa on kylla aika hauskaa. Aina ei oikein tieda mihin on seuraavaksi menossa. Ovatko vesipalloilijat hyvia kavereita vai johtuukohan siita etta olen vaihtari kun saan niin paljon kutsuja kaikkialle...?

Aamulla lahdin aamutreeneihin ennen kuutta.

Harjoitusten jalkeen olin paivan koulussa. Ruokatauolla Ben (vesipallokavereita) kysyi jos haluan ennen harjoituksia lahtea Ryanin (nama ovat siis kaikki vesipallokavereita :D ) kodille hengailemaan. Soittin kotiin etta Rummuttelun, Podcastingin, Englannin ja yhden kokeen jalkeen en tule kotiin. 

Olimme noin vartin Ryanilla jonka jalkeen ajoimme Maxille. Kaverit kysyivat jos haluaisin lahtea harjoitusten jalkeen katsomaan koulun jenkkifutis matsia. Harjoitusten jalkeen siis soitin kotiin ja kysyin jos saisin menna harjoitusten jalkeen ottelua katsomaan. 

Ottelussa Patrick kysyi haluaisinko opetella surffaamaan. 

Paadyin siis viettamaan yon Patrickin luona Benin kanssa.

Seuraavana aamuna herasimme 6.50 ja lahdimme surffaamaan!

Tanaan tulin kotiin kahdeltatoista ja nukuin parin tunnin paivaunet. Oli aika pitka reissu koululle.

--->Kuvia viikonlopulta<---

Vesi oli hyytavan kylmaa, onneksi sain lainaksi markapuvun. Ensimmaset viisi minuuttia jalkapohjat ja varpaat palelivat mutta siihen tottui pian ja sen jalkeen ei palellut ollenkaan.

Patrickin isa opetti minulle perusasiat jonka jalkeen sain opetella loput kaytannossa. Yllatyin siita kuinka pysyin kuin pysyinkin laudalla! Tasapainoni ei siis olekaan kauhean huono.

Surffaaminen on huippuhauskaa ja ajattelin lahtea mukaan jos he lahtevat huomennakin Morro Bay rannalle. Koska pysyin jo tanaankin pari kertaa pitempaan pystyssa odotan paljon huomiselta.

Viime viikonloppuna olin Lake Elsinorella. Rotarit olivat jarjestaneet kokoontumisen eraan pariskunnan lukaalille.

Ajo jarvelle kesti noin viisi tuntia josta suurin osa oli ilmastoimattomassa autossa. Jarvelle mentiin yhteiskyydeilla. Samaa matkaa kokoontumiseen ajoivat Nazo (=Ignacio?)(Espanja), Wallace (Brasilia), Alex(+andro?)(Italia), Nicolas (Columbia), Adeleine (Ranska) seka kuski, joka vaihtui kolmesti matkalla.

Pitkan matkan palkitsi muutama paiva leireilemassa hienon talon pihalla. Mina ja viitisenkymmenta muuta vaihto-oppilasta jokapuolelta maailmaa saimme uiskennella talon altaassa, pelata pingista, lentopalloa, ja ilmakiekkoa, pulikoida porealtaassa ja todella hyvaa ruokaa. Parasta kuitenkin oli yhdessaolo muiden nuorten kanssa. Viikonloppu kulki nimella Exchange Orientation eli vaihto-oppilaskoulutus joten pari pienta hetkea kaytimme myos puhumiseen perheissa olemisesta ja loppuvuoden junamatkasta (junalla 30paivaa ympari USA:ta).

Viikonloppu oli hieno kokemus ja sain todeta jokaisen vaihto-oppilaan olevan hieno edustus maastaan. Rotarit on kylla hieno jarjesto! :)

Byrokratiaa... sita on ihan liikaa! :D

Toissapaivana oli ensimmainen ottelu. Harjoitusottelu "skirmish" oli jotain uutta koulua vastaan joten oli jo etukateen tiedossa etta matsi ei tulisi olemaan kovin haastava.

Valmentaja antoikin kaskyn etta jos ei ole erikoistilanne (kickout, 5meter shoot...) niin tilanteen 4-0 jalkeen emme saa tehda maaleja vaan syottelemme.

Kun siis peli oli 5-1 emme enaan tarkoitushakuisesti yrittaneet tehda maaleja. Kuitenkin lopulta voitimme noin 12-2 tai jotain vastaavaa. Pelaaminen oli hauskaa ja itsekin tein erikoistilanteista kaksi maalia.

Tanaan pelasimme vierasottelun Lompocin koulua vastaan. Ottelu alkoi hyvin mutta puolivalin jalkeen 4-1 johto alkoi lipsua ja aloimme pelaamaan laiskasti (valmentaja ei paassyt mukaan). Itse olin pelaamassa vain kerran ja silloinkin pelasin huonosti. Voitimme 9-8 (vai olikohan 9-7) mutta ottelusta jai paha maku suuhun. Hiukankin paremmalla pelilla olisimme voittaneet luultavasti noin 12-5. Onneksi peli ei ollut viela osa turnausta (koko kauden lapi meneva ottelujakso).

--->urheilukuvia?<---

Normi treenipaiva.

Aamulla 5.20 oli heratys. Soin aamupalaa, pakkasin koulurepun ja lahdin harjoituksiin.

Kuudelta alkaneet aamutreenit eivat olleet hirmuisen rankat (rankemmat kuin keskiverto kepin aamutreenit). Valmentaja (Karen Neil, PUMA:n valmentaja vetaa vesipallossa aamuharjoitukset) kysyi kuitenkin harjoituksen jalkeen jos minua huvittaisi uida hieman enemman.

Siis: 300 verryttelya

6x200 ru (1. 50 tasapainopotkuja, 2. laskien vetoja, 3. kovaa, 4. laskien vetoja)

4x 50 III/IV joka toinen vaparia, joka toinen rinulia. (ajat 26, 30, 26, 31 25jaardin allas)

200 lv

Uinnin jalkeen istuinkin seuraavat 5-6 tuntia koulussa.

Koulun jalkeen kotona odottikin paivaunet joiden jalkeen soin valipalaa ja suuntasin nokan kohti (viidesta seitsemaan).

Illan harjoituksissa ei ollut kauheasti uintia koska se osuus hoidettiin jo aamulla. Sen sijaan teimme lahinna pystypotkuja, pelasimme ja harjoittelimme kuvioita.

Illalla soin paivallisen ja menin nukkumaan.

Tallainen on tiivistettyna normaali arkipaiva taalla ilman erikoisia aktiviteetteja (eli melko usein ei tallainen).

Oltiin kaymassa paikassa nimelta Hearst Castle.

William Randapf Hearst (1863-1951) oli kultalusikka suussa syntynyt poika joka laajensi isansa imperiumia ja tunnetaan nykyaan sensaatiolehdiston tarkeimpiin kehittajiin ja niin edelleen. Kaveri omisti parhaimmillaan 28 sanomalehtea (including Cosmopolitan), kaivoksia, karjatila, tukkimetsia ja tuhansia hehtaareja maata. William oli myos hyvaa pataa isojen jenkkinimien kanssa. Kun Williamin aitimuori kuoli niin poika ei enaa rakennellutkaan pilvilinnoja vaan viidenkympin kriisissa tempaisi linnan isansa tiluksille. 

Tila sisalsi kaikkea yksityisesta elaintarhasta tenniskenttiin. Suosituimpiin nahtavyyksiin kuuluu myos Neptune pool johon joillakin on mahdollisuus paasta pulahtamaankin. Sisa-allas (kultakoristeineen) on vain nahtavyys mutta tyontekijoilla on tapana viimeisena tyopaivanaan kayda pulahtamassa siella. 

Williamin lapset ottivat linnasta sen mita halusivat (osan valtavasta taidekokoelmasta, huonekaluja) ja lahjoittivat loput pois. Nykyaan paikassa jarjestetaan paljon opastettuja kierroksia.

Linna oli seurapiirikeskus jossa kaikki Hollywoodtahdet halusivat oleskella. Heppu oli myos hyvaa pataa mm. Churchillin kanssa. Linnaan paasee kierrokselle nykyaan kun vaan maksaa mutta Neptune pooliin paasee vaan jos joku tyontekija kutsuu. (tyontekijat saavat kutsua yhden ihmisen per vuosi.) Meidat kutsui Marge niminen nainen. 

Kierros oli hieno. Uintikin oli mukavaa. Neptunepoolilta mulla ei ole paljon kuvia kun kamerasta loppui akku. Saan kuitenkin Margelta lisaa kuvia sahkopostilla myohemmin.

Tutustukaa kirtoajeluun ja linnaan katselemalla kuvat!

---->Hearst Castle kuvat<----

--->Merikuvia<---

Tana aamuna lahdettiin merelle. Rotariseta oli kutsunut Carlin ja perheen syvanmerenkalastamaan. Lahdettiin aamulla seittaman aikaan rannalle pain. Atascadero on noin puoli tuntia tyynelta merelta sisamaahan pain.

Isohkolla jahdilla lahdimme satamasta kalastelemaan. Atascaderossa oli ollut yli kolmekymmenta astetta lamminta joten sumuinen meri

-ilma tuntui erittain kylmalta. (varmaan noin 20C)

Matka satamasta kesti parisenkymmenta minuuttia koska vauhti ei ollut viela paata huimaavaa. Korotellessa tuli otettua myos miljoona kuvaa pelikaaneista ja hylkeista.

Kun paastiin merelle vauhti oli aivan toista luokkaa. Paasin ohjaamaankin paattia. Heti alkuun tein 180 asteen kaannoksen mutta sen jalkeen ajelin kuin ammattilainen. Ajeltiin noin tunti etelaan pain.

Kaikki oli hyvin niin kauan kuin ajettiin eteenpain mutta kun pysahdyttiin, Carl tuli tosi kipeeks. Myos mina, matt ja nathan voimme pahoin. Aallokko merella oli aika kova. Olimme kuitenkin tunnin, pari kalastamassa ja saimme toistakymmenta fisua. Eri kokoisia ja varisia versioita kalasta nimelta Rockfish. Osan heitimme pois pienen koon takia ja sen punaisen otuksen heitimme koska luulimme etta se olisi harvinainen ja siita voisi tulla jotain ongelmia.

Syvanmerenkalastus oli helppoa. Siiman paassa oli paino joka veti syotin pohjaan ja sitten pohjasta kelattiin kolmisen metria ylospain. Sen jalkeen se oli hyvin samanlaista kuin pilkkiminen. Kalaa oli mun mielesta jopa liikaa, heti kun syotti oli kohdallaan alkoi nykia.

Meri oli muutenkin melko taynna. Koko matkan ajan o

li havaittavissa jotain eloa. Niita hyytelootuksia (muovipussin nakoisia, polttavia, jellofish) oli koko matkan ajan meri taynna ja hylkeitakin oli aina valilla nakyvissa.

Pidimme saaduista kaloista nelja kalaa (Bluefish tms., variaatio lajista Rockfish). Menimme kuorintapaikan kautta (perkaus, oikeita termeja kayttaakseni) takaisin kotiin jossa Carl kokkasi kalat. Soimme ne heti. Oli aika herkkkua, voin kertoa. :D

Jotkut ovat kyselleet saasta... en ole kertonut siita koska luvut ovat suomalaisittain aika masentavia.

Joka paiva on ollut viimeisen kahden viikon aikana 30-40 astetta. Aamuisin on melko kylma (ehka noin 20C) mutta jo yhdeksan, kymmenen aikaan on todellinen helpotus paasta johonkin viileaan... kuten luokkaan. Illallakin lampotila alkaa laskea mutta viela kahdeksan aikaan on kylla noin 30C lamminta. Korkea lampotila ei kyllakaan tule tuottamaan ongelmia minulle, Pam on jo alkanut sanoa etta oon kuin lisko "lizard!" kun tykkaan olla lampimassa.

Koko taallaoloaikana ei ole myoskaan satanut (en siis laske tahan New Yorkin reissua). Minulle kerrottiin etta tuskin ihan heti tulee satamaankaan...

Toinen koulupaiva pulkassa ja oon jo arsyyntyny kotilaksyihin :D

Eka oli euroopan historiaa. Se on kurssi josta voin saada kreditteja jos kirjotan siita hyvin ja haluan jenkkeihin yliopistoon. Siina  oli tosi mukava opettaja ja tanaan vanhempainillassa kyseinen opettaja (Mr. Donati) jopa kehui osallistumistani.

Toinen tunti oli matematiikkaa. Opettaja oli matikan opettajaksi ihan kohtuullinen. Ei mikaan huippumukava mutta vaikutti osaavansa asiansa jotenkin. Suurin osa asioista oli vanhaa tuttua mutta luulisin etta kurssista on jotain hyotya. 

Voisin muuten huolia sen laskimen! Jos vaikka hilla haluis tuode sen mulle...?

Kolmantena oli USAn politiikkaa. Opettaja puhui nopeasti mutta selkeasti eli ymmarsin lahes kaiken. Pidin opettajasta jo heti alkuun joten luulisin etta kurssi tulee olemaan mukava.

Taalla pain opettajat eivat todellakaan ole Irmeleita eika heita kutsuta millaan lempinimella. Tuntuu kylla hauskalta sanoa aina: Mr Donati tai Mrs. French :D jotenkin se tuntuu silti sopivan systeemiin.

Arvosana muodostuu siita kuinka paljon pisteita saat kurssista. Pisteita menettaa kun opettaja joutuu huomauttamaan jostain, ei ole tehnyt laksyja, kun tulee tunnille myohassa tai ei tule ollenkaan. Pisteita voi myos saada erilaisista kokeista ja testeista. Ekstrapisteitakin voi saada jotenkin (en muista miten).

Koulussa olo on jonkin verran Suomalaista tiukempaa. Luokasta ei saa poistua tunnin aikana ja kaikesta voidaan ilmoittaa vanhemmille. Tunnilta ei saa menna edes vessaan... paitsi jos on oikeasti pakko niin opettaja soittaa jotain kelloa (en ole viela nahnyt taman tapahtuvan eli en tieda miten homma toimii) ja joku kaveri toimistolta tulee saattamaan oppilaan vessaan tai mihin nyt sattuukaan olemaan kauhea hata.

Kavin tanaan myos ostamassa kapulat Percussio kurssia varten . Ihan kivat 7A kapulat 7dollaria.

Laitan kuvia koululta kun saan aikaiseksi otettua muutaman kun olen koulussa. :)

Jee! Ensimmainen paiva koulua takana.

Pari paivaa aikaisemmin vesipallokaverini oli nayttanyt minulle paikkoja kampuksella joten en ollut koko paivana juurikaan hukassa.

Olen valinnut itselleni kuusi ainetta. Tanaan niista kaytiin puolissa: 

Perkussiojotain=jotain rytmijuttuja. Olin tanaan sen kurssilla. Opettaja vaikutti asialliselta... Kurssi oli kuitenkin taynna fresmaneja (ikajarjestys on: freshmen,softmore,junior,senior. Ma oon senior.) eli vanhimapana (meita vanhoja oli vain kolme) saa nahda miten tulen toimeen niiden pikkuisten kanssa. Osaa ryhmassa ei ole myoskaan siunattu rytmitajulla (teimme hati alkuun joitain taputusharjoituksia.).

Podcasting. Tietokoneella hifistelya se kai lahinna on eli tarkoitusena on kai opetella laittamaan nettiin sita tavaraa mita useimmat ihmiset sielta lataa... opettaja oli todella mukava ja meita oli vain kuusi oppilasta silla kurssilla eli vaikuttaa lupaavalta.

Englanti on hyvin haastavaa mutta luulisin selviavani siita. Aloitimmie tanaan kaymaan lapi Machiavellin ajatuksia ja viikon paasta pitaa olla asiaan liittyva 700sanan essee valmiina.

Taalla tosiaan kaytetaan niita ruskeita evaspusseja joihin aiti pakkaa evaat kouluun ja jotkut saattavat vaihtaa pussin sisaltoa keskenaan. Aivan kuten Simpsoneissa :D Kaveteriasta saisi myos ostaa ruokaa mutta kyseiset ateriat ovat roskaruokaa pahimmasta paasta ja kaiken lisaksi melko pienina annoksina. Taidan tyytya evaspussiin, tarveellisempaa ja halvempaa.

Nain myos kouluun mennessani koulubussin. Se on oikeasti sellainen vanhan nakoinen keltainen bussi.

Oon saannu huolestunutta kommenttia useemmalta kuin yhelta taholta syomisistani... :D Ei mitaan hataa! Perheen aiti pitaa terveellisesta syomisesta, isa aloitti juuri dieetin. Pikkupojankin syomista valvotaan koska Mattilla on AINA nalka! En ymmarra miten joku voi syoda ihan koko ajan (jos vain niin annetaan tehda, usein siita huolimatta vaikka ei annettaisikaan... jostain loytyy aina syomista)!!

Kuvassa on siis valtava laja salaattia ilman majoneesia ja pari kokojyvaleipaa varustettuna kalkkunajauhelihaBBQsoossilla.

syon siis hyvin! :D:D

-->Kuvia<--

Tanailtana olimme"at jammin'" :D ihan hauska reissu. Jammin' on siis sita etta kaikki soittavat ja laulavat yhdessa ja improvisoivat. Nuoret lahinna pelasivat biljardia ja muita peleja. Jammin' on lahinna yhdessaoloa ja syomista musiikin lisaksi.

Amerikka... Byrokratian luvattu maa.

Legendat USA:n oikeuslaitoksesta ovat kuulemma isolta osin totta. (bussin opas kertoi Nykissa). 

Amerikkalaiset todella haastavat yrityksia ja laitoksia oikeuteen lahes mista vaan.

Yritykset ja laitokset eivat halua maksaa turhasta ja kirjoituttavat siis aina vahintaan viisi peperillista siita miten oppilas tai urheilija tms. on itse vastuussa itsestaan.

Kitjoitimme Pamelan kanssa varmaankin parikymmenta arkillista vain allekirjoituksia ja sita kuinka mulla ON vakuutus ja rokotukset jne

Byrokratia... vihaan byrokratiaa. Onneksi Pamela auttaa naitten papereitten kanssa. Pamelakin totesi inhoavansa tata paperisotaa....

-->Kuvat kuvausreissulta<--

Olimme rannalla ottamassa perhekuvia (kylla, olin mukana kuvissa :D) 

Itse kuvien ottaminen oli melko tylsaa mutta ranta oli itsessaan ihan hieno paikka. Tyyni valtameri oli erittain kylma. Ihan vain uimisen takia en sinne taida menna. Kuvauspaikallla oli myos jonkinlaiset kalliot joilla oli miljardi pelikaania. Luulin etta pelikaanit ovat valkoisia mutta ilmeisesti niita on seka valkoisia, etta ruskeita. 

Matt loysi jonkin luolan (kuvissa, kuulemma ihan omassa elementissaan.) ja Nathan halusi pomppia koiran kanssa kivilla. Koira ei kuitenkaan paastyaan hieman isommalle kivelle enaa uskaltanut tulla pois ja meni puolisen tuntia houkutteluun kunnes Carl tuli paikalle ja kantoi koiran pois.

Vickyn laksiaiset... =hyvaa ruokaa, tri-tip BBQ, by Carl.

Vicky on lahdossa ensi tiistaina ranskaan Rotaryvaihtoon. Laksiaisissa oli lahes 40 ihmista, yli puolet aikuisia. Lahinna jutusteltiin. Viihdyin paremmin aikuisten kanssa jutellessa, mutta loppuillasta hengasin lahinna Nathanin ja Vickyn kavereiden kanssa.

haha!! olin tanaan uimassa 05.30 ihan huvikseen. Jatin tanaan PUMA tiimin harjoitukset valiin ja menin uimaan K-man:in kanssa. K-man on triathlonisti, joka omistaa pyora(tai urheilu-)kaupan. han lainaa minulle vanhaa pyoraansa koko vuodeksi. Myos pyora on aivan mahtava (ihan niinkuin K-mankin). Pyoran vanha hinta oli pari tuhatta dollaria. :D

Uinti oli kivaa. Aluksi olimme kymmenisen minuuttia porealtaassa lammittelemassa (aamulla on taallakin hyvin kylma). Sen jalkeen uimme kolmisen kilometria trathlonistien ohjelman mukaan. Triathlontiimi koostui paa-asiassa vanhemmista henkiloista, mutta ohjelma oli silti ihan tarpeeksi rankka (johtuen myos sii

ta etten ehtinyt syoda kuin pari nektariinia ennen uintia).

Eilen kavimme eraanlaisessa hyvantekevaisyys barbaquesssa. Lipuista maksetaan, saadaan lautasellinen grilliruokaa ja tuotto meni talla kertaa kodittomille.

Tapasin myos seuraavan isntaperheen. Han on mies ,jonka vaimo on kuollut eli joulun jalkeen elan taalla hanen kanssaan. Hanella on mokki jossain tuolla vuosilla=paasen laskettelemaan. Vaikutti hyvin mukavalta miehelta :)

Ensimmainen harjoituspaiva takana.

Uinti oli helppoa. PUMA-team aloitti tanaan harjoitukset (07.30!!) joten en ollut juurikaan perassa pitkasta tauosta huolimatta. Uimme noin 3 ja puoli kilsaa. Se oli lahinna virkistava reissu, mutta tuntui kylla illan harjoituksissa.  Uimavalmentaja vaikutti melko rennolta. 

Illalla kavin vesipallojoukkueen treeneissa. Harkat kesti kolme tuntia (4-7) ja sisalsi paljon uintia(myos perhosta) ja potkuja kadet ylhaalla. Treenit oli todella rankat varsinkin kun en ollut syonyt vahaan aikaan. Pitanee venytella illalla :D Vesipallokoutsi tuntui ottavan hommansa ihan tosissaan(syytakin on kun valmentaa kolmeakymmenta 14-20? vuotiasta poikaa). Ehka enemmankin kuin uimavalmentaja oli. Vesipallopojat olivat tosi rentoja ja ottivat hyvin messiin. Oli hauskaa :D

Totally exhausted

Huomenna sama rundi uudestaan...

Saa nahda mita kesaloman jalkeen tulee... ei arki viela ole nimittain tainnut alkaa. Talla viikolla oon ollut jo "at bonfire"(rannalla nuotiolla) Vickyn ja Vickyn kavereiden kanssa, amerikkalaisissa haissa, "lasertagging" ja ollut yota Nathanin kaverin luona.

Tanaan kavimme myos kirkossa... aika paljon virkeampi kuin suomalainen vastine. Kavin tosin 09.30. 08.00 oli "mummojen kirkko"=virallisempi. tama oli kuulemma paljon enemman casual.

En ehtinyt kaivaa lompakkoa ennen kuin kolehti oli kohdalla joten se leivosmaksu tulee hoidettua vasta ensikerralla.

Kaverit ovat ottaneet todella hyvin vastaan. Kaikki tuntuvat olevan hymyilevia ja mukavia.

Huomenna alkaa harjoittelu. Ensimmaiset harjoitukset taalla: 07.30am. :D

Tanaan olin amerikkalaisissa haissa. En ole ollu suomalaisissa vastaavissa pitkaan aikaaan, enka siis osaa paljon vertailla. Tapahtuma oli kuitenkin ihan kiva kokemus ja siella oli kiva kayda.

Ruoka oli hyvaa: alkupalat ja californialaisittain grilliruokaa (tri-tip (jotenkin eri lailla leikattua lihaa -tassa tapauksessa kanaa, lihaa, salaattia ja grillileipaa)

Ja ihmiset olivat mukavia.

Haapaikka oli upea. En tieda kenen asunto se oli (olikohan edes kenenkaan omakotitalo, en tieda), mutta ajattelin rakennuttaa itselleni samanlaisen. Allas pihassa oli astetta houkuttelevampi. (saali etta en ollut siella uimista varten, allas saattaa nakya kuvassakin)

-->Haakuvat<--

Billingseilla

-->kuvia perheesta, talosta...<--

Perhe Billings... parhaita adjektiiveja olisi kai: iloinen, valiton, hymyileva eika ujosteleva.

Olen ollut perheessa alle viikon ja tunnen jo melkein kuuluvani perheeseen. Autan kotona ja kavin auttamassa toissakin. Syon kuten muutkin ja autan astioiden korjaamisessa poydasta, kuten muutkin perheessa.

Isa, Carl on iso mies. Pastori Carl on valtavan mukava ja asiallinen. Han on myos muuta perhetta hiljaisempi. Olen jo ehtinyt lainata hanelta seka rahaa etta sukat.

Aiti, Pamela on erittain puhelias ja hymyileva. Pidan erityisesti Pamelan sarkastisista vitseista (valilla niita on vahan liikaakin)

Matthew (9) on erittain vilkas pikkupoika joka puhuu koko ajan eika ole koskaan paikallaan. Matin kanssa kaymme paljon uimassa. Nathan (16) on melko normaali sosiaalinen teinipoika. Nathan ei surffaa. :D Victoria (18) on yhta puhelias kuin aitinsa, ehka jopa puheliaampi. Vicky lahtee ensi viikolla Rotarien kautta Ranskaan.

-->KUVAT NEW YORKISTA<--

Herasin aamulla koputukseen huoneen ovelle. Olin "tilannut" heratyksen puoli yhdeksaksi. Carl heratti minut ja lahti toihin. Aamun olimme host aidin kanssa kahdestaan.

Kavin myos Rotarykokouksessa myohemmin paivalla (minulle tarjottiin myos tilaisuutta jattaa valiin, mutta isa (rotarypresidentti) arvosti paljon kun en jaanytkaan nukkumaan vaan tulin mukaan). Rotarysetien kanssa rupattelu ja ohjelman sauraaminen oli yllattavan mukavaa. Puhetta minun ei viela tarvinnut pitaa. Se on kai ohjelmassa ensi viikolla. :D

12.08.2008.... paiva kului kokonaan matkustamisessa.

Heratys oli 4am. Ajoimme puolisen bussilla John F. Kennedyn lentokentalle. Lentoni lahtoajaksi oli ilmoitettu 08.35.

Kun paasin terminaaliin 8, josta lennon olisi pitanyt lahtea, sain tietaa etta lentoni oli peruttu. Aloitin jonottamisen korvaavalle lennolle. Minulle annettiin liput viideksi iltapaivalle. Sain siis odottaa kentalla lahes koko paivan, koska keskustaan ei enaa kannattanut lahtea (matka keskustasta iltapaivaruuhkassa kentalle saattaa kestaa 2,5tuntia).

Lento San Fransiscoon lahti tunnin myohassa, koska Manhattanilla oli myrsky. Kyseinen myohastyminen toi hieman jannitysta matkaan, silla vaihto San Fransisco-San Luis Obispo oli noin puolitoista tuntia (nyt siis noin puoli tuntiua). Vaihtolennolle menemiseen ei jaanyt juurikaan eksymisvaraa, kun kentalla ennen vaihtolentoa oli lisksi turvatarkastukset.)

Paasin kuitenkin onnellisesti lennolle SLO:oon. Lentokone oli mahtava. En ollut koskaan ollut niin pienessa koneessa. Lento ei kuitenkaan ollut kovin mukava, koska olin potkureiden kohdalla ja melu oli kova.

Saavuin San Luis Obispoon keskiyolla, jossa Carl (host isa) oli vastassa. Ajoimme kotikaupunkiin Atascaderoon (15mailia pohjoiseen), jossa hereilla oli enaa Billingsien koira.

New York oli hektinen, yolla kaunis, kostea ja lammin kaupunki. Suomalaisille se on halpa, amerikkalaisille melko kallis (nain meille asiasta kerrottiin).

Tahan kiireiseen kaupunkiin on pakko paasta takaisin joskus.

Herasimme huonekaverini kanssa (Mark Helsingista, Sibiksesta) puoli seitsemalta aamupalalle. Sen jalkeen Mark kavi ostamassa lenkkarit (olivat unohtuneet Suomeen). Jonkin ajan paasta lahdimme lenkille. Teimme 10-15 kilometrin lenkin Central Parkissa. Saa oli loistava. Yllatyin siita kun juoksemisessa ei ollut ongelmia vuoden tauonkaan jalkeen.

Paluumatkalla lenkilta kavimme syomassa valipalaa ja kaupassa. Ostin Calvin Kleinin T-paidan (15dollaria=noin 10e) ja Mark osti 40dollarilla Levi'sin farkut.

Kun matkaa hotellille oli "enaa" noin 20 korttelia alkoi sataa niin ettei eteenpain nahnyt kunnolla. Ilma oli kuitenkin niin lammin ettei tullut kylma vaikka jatkoimme lenkkia kaatosateessa. Saimme huvittuneita katseita osaksemma muilta turisteilta. Meilla oli kuitenkin hauskaa. Valilla tuli isoja rakeita, jolloin pidimme taukoa juoksemisesta katoksen alla.

Kello oli 11aamulla, kun tulimme takaisin hotellille. Pienen lepotauon jalkeen  lahdimme ostamaan minulle kameraa. Menimme ortodoksijuutalaisten omistamaan valtavaan kamerakauppaan. Nyt olen Canon Powershot SD870IS:n onnellinen omistaja.

Saattajien pitaman ohjeistuksen jalkeen lahdimme japanilaiseen Banihana of Toyo -ravintolaan. Ravintolassa istuimme ison poydan ymparilla, jonka keskella kokki teki meille ruokaa. Ateria oli loistava (mutta pienehko).

Aterian jalkeen kavimme kaupungilla kavelemassa ja valokuvaamassa. Oli viimeinen ilta New Yorkissa.

Brittilaistapaisen (munia, pekonia, toast, tee, aplaria) aamiaisen jalkeen meilla oli opastettu ajelu bussilla ympari Manhattania. Ajoimme monien paikkojen lapi joista kaikissa olisin halunnut kayda (mm. China Town). Kavimme ajelulla muun muassa YK:n paamajan pihalla, otimme kuvia Vapaudenpatsas taustalla ja WTC:n entisten raunioiden kohdalla (nyt siella on vain valtava tyomaa).

Kiertoajelun jalkeen kavimme syomassa kukin eri paikoissa, jonka jalkeen meille oli varattu liput Broadwaylle musikaaliin In the Hights (Best Musical 2008). Se oli kokemuksena upea. Musikaali oli hieno: se olisi ollut hyva jo pelkkana konserttina (jos olisi pitanyt silmat kiinni),  eika kuurokaan olisi sinne tylsistynyt. Juonikin oli hauska niilta osilta kun sita ymmarsin. :)

Musikaalin jalkeen kiertelimme taas ympari Manhattania (loytamatta taaskaan mitaan oikeasti ostetavaa.) Kavin taas ostamassa hodarin katukojusta. Hotelliin palaamisen jalkeen vietimme muiden vaihtareiden kanssa (meita lahti USA:han ja kanadaan yhteensa n.40) vahan aikaa yhdessa.

Saavuimme J.F.Kennedyn lentokentalle. Lammin ja kostea ilma iski kasvoille... hiostavassa Rotary bleiserissa tunsin kuitenkin tulleeni aivan oikeanlaiseen paikkaan: lampimaan.

Ajelemme kahden bussin voimalla Manhattanille. Meilla on kolmen paivan retki New Yorkissa.

Ensimmaisena paivana meilla oli vain pieni palaveri, jonka jalkeen oli kymmeneen asti aikaa maleskella kaupungilla. 

Heti alkuun oli pakko kokeilla yksi Suomessa viljeltavista legendoista: Jenkeissa makin annokset ova aivan valtavia (pienin limsakin on isompi kuin suurin Suomessa.) ja annokset maksavat noin puolet siita mita ne maksavat Suomessa. 

Vaite on urbaanilegendaa! Saimme huonompaa palvelua kuin Suomessa, annos oli tasmalleen saman hintainen kuin suomen vasaaavat ja hampurilainenkin oli taysin samaa tavaraa.

Kiertelimme lopun iltaa kaupungilla ja palasimme myohemmin nukkumaan. Katsoin tosin Phelpsin uinnin televisiosta. (Taalla nakyvat uinnit prime timeen. :D)

First message

Hei kaikki! 

Tervetuloa blogilleni.

Laitan tanne kuviakin kun opin sen tekemaan, mutta siihen asti... pahoittelen kuvien puttumista.