Video Havajilta

Kovaa treeniä ja rentoa rantaelämää

Jumeihin ja jatkuvaan lihassärkyyn on alkanut tottua ja paikat jotka ovat jossain vaiheessa olleet epäterveesti kipeät (selkä, polvi, olkapää) ovat parantuneet. Jokaisen treenin alkuverryttelyssä on uinti tuntunut kuin uisi vastavirtaan liisterissä, mutta jostain on lähes jokaiseen treeniin löytynyt lisää voimia ja lähes jokainen treeni on tullut vedettyä kohtuullisen hyvin.
     Muutama päivä sitten pitkällä radalla vedin ihan hyviä aikoja setissä:
3x (2x150m @2.15, 3x100m @1.40, 4x50m @1min) vauhdeilla 85%, 90% ja 95% per matka
     Seuraavana aamuna oli kylmä (noin 22C) ja satoi. Useimmin toistuva lause oli "Hawaii is broken!" eli havaji on rikki. Vedin leirin huonoimman treenin setissä 150m, 2x100m, 3x50m ylhäältä kovaa. Treenistä jäi todella huono fiilis, mutta kaiken korjasi loistava päivä rannalla ja vapaa ilta uinnista. Päivällä lämpeni noin 30 asteeseen ja aurinko alkoi paistaa. Aallot olivat välillä reilusti yli 5 metrisiä- pelottavia. Päivä aurinkossa aaltojen ryöpyttelemänä paransi fiilistä paljonkin.
     Näinä viimeisinä aamuina parin tonnin alkuverryttelytkään eivät ole saaneet uintia tuntumaan hyvältä, mutta pääsetit ovat väsymyksestä huolimatta kulkeneet. Eilen lyhyen radan setti 6x (200m @2.20 + 2x50rp @1min + 100löysää@ 2.10) meni kierros kierrokselta kovempaa ja tämän aamun käsivetosetti 2x (500DPS @7min + 2x250m negative split @3.30 + 5x100m @1.15) meni - ei helposti, mutta - ihan hyvää vauhtia.
    Eilen kävimme hyppäämässä muutaman kerran mereen jyrkänteeltä. Laitan siitä videon illalla (Alex teki hienon videon reissusta). Good times. Tänään päivällä pelasimme pelejä rannalla ja huomenna on leirin viimeinen treeni. Länsirannikolle lentävien lento on kymmeneltä illalla, joten huomennakin on aikaa tehdä jotain hauskaa. On ollut melko rankka leiri, mutta vielä ollaan elossa. Huomenna lennän Kaliforniaan joulun viettoon.
     Laitan kuvia, sitten jossain vaiheessa. Patience.

Hawaii

Lauantaina lensimme 9 tunnin lennon Havajille treenileirille. Ajoitus oli melko täydellinen, koska Chicagossa lämpötila laski juuri sopivasti pakkasen puolelle ja luntakin alkoi hiljalleen tupruttaa. Keskilännen pakkasia pakoon lensimme Havajin noin 30C° aurinkoon. Sään puolesta ei ole ollut valittamisen aihetta.
     Treenit sen sijaan ovat olleet vähintäänkin haastavia. Kevennettyjä tai palauttavia treenejä ei ole vielä ainakaan ollut eikä sellaisia ole ilmeisesti tulossakaan - vapaapäivistä puhumattakaan. Käymme läpi kolmen päivän syklejä: aamutreeni, sali+ iltatreeni - aamutreeni, kuivatreeni+iltatreeni - aamutreeni. Tällä viikolla jostain syystä emme tosin seuraa tuota sykliä, vaan tuon (2-2-1) jaksotuksen sijaan vedämme kolme kolmen treenin päivää peräkkäin (2-2-2-1). Valittaa ei tosin voi, sillä jokaisen treenin varma kuolema tapahtuu auringossa ja lämmössä.
     Yhden treenin päivinä ajamme muualle saarella. Meidän läheisellä rannalla ei ole juuri aaltoja, joten menemme paremmille rannoille niitä varten. Huomenna vuorossa on Makapuu ranta tai jokin vastaava (nimet täällä ovat erittäin eksoottisia). Noista reissuista voisin laittaa vähän kuvia myöhemmin.
Ruokaa tässä hotellissa ei juuri saa, joten suurimman osan aterioista syömme ravintoloissa. Sitä varten saamme koululta 30 dollaria ruokarahaa päivässä. Tänään tein itse aamupalan ja lounaan, mutta päivällisen söimme meksikolaisessa ravintolassa.
     Heti kolmannen päivän jälkeen tuntui kuin olisimme olleet täällä vaikka kuinka kauan. Treenit on tultu vedettyä yksi kerrallaan - seuraavaa ei juuri tee mieli ajatellakaan (eikä sitä kannatakaan miettiä). Nyt kun leiri on melkein puolessa välissä tuntuu kuin kaikki olisi vain ollut yhtä treeniä. Aikakäsitys tällä saarella on jotenkin hämärä. Huomenna on taas pari treeniä (neljä tuntiä uintia ja tunti puntilla riehumista) ja sen lisäksi vähän aalloilla surffausta. Ei täällä ainakaan helppoa ole.
Kuvan on ottanut Alex Ratajczyk.

Pari linkkiä

Facebookissa onkin jo kiertänyt statistiikkaa Northwesternistä. Pistän sen vielä tännekin. Ylpeä kun koulustani olenkin.

Tässä joulun odotukseen joululaulu havajilta. (Tuli tänään aamulla radiosta)

TYR-uinnit ja Kiitospäivä

Pari viikkoa sitten uimme meidän koulu järjesti TYR- uinnit. Niihin karkeloihin osallistui yhteensä viisi miesten joukkuetta ja kahdeksan naisten joukkuetta, eli vilinää ja vilskettä, ja ääntä, altaan laidalla ja altaassa riitti. Meille nämä olivat syksyn pääkilpailut, joten kevensimme näihin kilpailuihin noin viikon. Viimeistelyn tarkoituksena ei ollut välttämättä hyvät tulokset näissä kisoissa, vaan saada sellaisia aikoja joukkueen uimareille ja viestijoukkueille, että meidän ei tarvitsisi uida ensimmäisissä erissä Big10 mestaruuksissa kevättalvella. Viimeiset kolme alkuerää Big10 ujumiskisoissa uidaan hajautetusti, kuten SM kisoissakin uidaan alkuerät. Ne ovat ne erät mihin haluamme uimarimme - niistä on helpompi päästä finaaleihin, kun näkee mitä muut oikeat uimarit uivat.
TYR-uinneissa oli alkuerät ja finnalit, mikä teki niistä paljon kovempitasoisen tuntuiset. Ihan hyvä taso niissä olikin. Vaikka rintauinnissa ei kovia menijöitä noissa kouluissa ollutkaan, tasoa riitti minunkin lajissani, sillä viime vuonna valmistunut sekauimari Alex Tyler ja hänen kaverinsa uivat kilpaa kanssamme.
Tulokset olivat itselleni tähän kohtaan kautta ihan hyviä. 50 rintaa 25.32 (28.1), 100ru 54.68(NCAA B-cut)(1.00.7) ja 200ru 2:02.91 (2:16.4). Muut rintauinnit voitin, paitsi 200 rintauinnin. Siinä jäin kahdelle edellämainitulle uimarille yli kolme sekuntia. Ainakin tiedetään missä lajissa on parantamisen varaa.
Uin kuitenkin sen verran hyvin, että annoin Daily Northwesternille noin 10 minuutin haastattelun uinneista. Tästä lehteen päätyi syvällinen analyysi uinneista: "My goal was to go under the NCAA ‘B' cut," Auren said. "I was really happy. I went a little faster than I expected." Tässä linkki tuohon pätkään.

Seuraavalla viikolla oli thanksgiving ja suurin osa uimareista lensi kotipesäänsä neljäksi päiväksi nauttimaan kiitospäiväruuista. Itse jäin kampukselle muuksi ajaksi, paitsi itse kiitospäiväksi, jolloin menin yhden uimarin kotiin, parin muun uimarin kanssa, nauttimaan kiitospäiväaterian. Brooke tuli luokseni käymään ja musta perjantain (vuoden suurin shoppailupäivä) vietimme Chicagon keskustassa. Tuli ostettua uudet kengät (sellaiset, jotka eivät vuoda) ja uusi takki (vanha ei mahtunut matkalaukkuun tänne tullessa).

Downtown Chicago - teatteri ja pappa

Brooke ja Downtown Chicago Evanstonin kampukselta katsottuna

Epämääräinen kuva minusta keskustassa

Treeniohjelma

Päivän potkusarja oli sen verran simppeli, että ajattelin kirjoittaa sen ylös.
Pidin tästä sarjasta melko paljonkin.

20x50m potkuja jaettuna neljän 50 setteihin
4@1.25, 4@1.20, @1.15, 4@1.10, 4@1.05
1. 10s potkuja seinää vasten+12,5max veden alla
2. 10s potkuja seinää vasten+15max veden alla
3. 10s potkuja seinää vasten+25max veden alla
4. 10s potkuja seinää vasten+35max veden alla (uppokäännös)
loput finstasta aina löysiä potkuja.

3x(3x100max @1.30 + 6x45s pystypotkuja liukuasennossa@1min) räpylöillä
Loppuverra

Kisoja ja kursseja

Perjantaina ja lauantaina meillä oli kisat. Pejantaina uimme Wisconsonia vastaan. Wisconsin Badgers on toinen Big 10 joukkue ja koko meidän tiimi oli todella fiilikissään lähdössä voittamaan tätä joukkuetta - varsinkin kun nämä olivat ensimmäiset kotikisat. No, lopputulos ei ollut aivan se mitä odotimme. Wisconsin Badgers on tänä vuonna melko hidas joukkue ja viimeiset lajit laitettiin niin ettemme saaneet niistä pisteitä (exhibitioning the last events), että tulos näyttäisi vähän paremmalta. Itse uin ihan kohtuulliset ajat, mutten kuitenkaan aivan niin lujaa kuin halusin. Tavoite oli alle NCAA B rajan (jolla ei nyt oikeastaan mitään tee, mutta se kuulostaa hyvältä), joka on 55.51 (1.01 jotain). Jäin siitä noin 7 kymmenystä melko huonolla uinnilla. 200 rintaa voitin, mutta aika nyt oli mitä oli (2.06).
Lauantaina kotihalliimme kisaamaan tuli pari alemman divisioonan joukkuetta. Sen oli tarkoitus olla niin sanottu "hyvän mielen kisa" (tämä oli yksi selitys, kun kysyin miksi vaivaudumme) eli tarkoitus oli kai saada helpohko voitto ja toisille joukkueille haastavat vastustajat. Minusta tämä oli lähinnä huonon mielen kisa, koska kisaa ei oikein ollu meidän joukkueille, ja ainakin itse uin vähän huonommin kuin perjantain kisassa. Laitoin kisaraportit linkkeinä tähän tekstiin, jos joku osaa englantia ja haluaa niitä lukea.
Tänä viikonloppuna miellä on taas kilpailut kotihallissa. TYR invitational on meidän omat kisat, johon tulee useamman koulun joukkue uimaan. Me kevennetään näihin kisoihin pikkuisen, että saisimme aikoja joilla pääsisi sitten kevättalvella Big 10 Championshipseissä uimaan parempiin eriin "oikeiden uimareiden" kanssa kilpaa. Ilmeisesti karsintojen viimeiset 3 erää ovat tasoitetut ja muut menevät normaalisti.

Perjantaina pääsin valitsemaan seuraavan jakson kussit.
Talvijaksossa opiskelen seuraavia aineita:

Economics: Introduction to Macroeconomics - tarkoituksenani löytää mieleiseni pääaine
English: Expository writing - tarkoituksenani parantaa esseitäni
Political Science - tarkoituksenani löytää mieleiseni pääaine ja oppia lisää asioista
Music: Into to Music - tarkoituksenani saada kurssi

Uintipäivitys

Viime kisoissa kun 200 rintauintia ei ollu kovin lähelläkään 100 rintauintini tasoa, satasen kuitenkin ollessa vielä suhteellisen helposti parannettavissa lukemissa, koutsit ovat näemmä päättäneet parantaa rintauintiani. Olen alkanut vetää vain Mid-distancen ohjelmia. Hyvä asia on se, että varmaan jaksan paremmin myös 100 rintauinnin maaliin asti näillä treeneillä. Tänään illalla ohjelmassa oli parin tonnin rintauintisetti (pääsarjana muun hässäkän jälkeen). Tällä kertaa se ei ollut kovinkaan rankka, vaan keskityimme tekniikkaan. Kestävyyden lisäksi 200 matkaa (ja samalla 100) parannetaan tekniikan kautta. Tavoitteena olisi ettei uintini jakaisi vettä kuten Mooses aikanaan, vaan pääsisin vedestä läpi suhteellisen sulavasti.

Näihin keskityttiin tänäänkin pitkällä radalla sarjassa:

2x100 ru @2 viimeinen 15m vu potk

2x50 ru 15ru veden alla, 3vetoo norm, 3 vetoo veden alla

4x50 ru 1. DPS 2. 200 race pace/DPS

Tämä hässäkkä 4 kertaan.

Tavallaan ihan hienoa vetää taas pitkiä settejä rintauintia. Kivaahan se ei ole, mutta toivottavasti se hyödyttääkin jotain. Varmaan se 200kin lähtee kulkemaan jossain vaiheessa (jopa keskellä kautta).

Muutaman viikon sisään alamme saada oikeita päivityksiä tämän hetken tasosta. Tällä viikolla uimme Purdueta vastaan ja ensi viikolla Wisconsonia ja Illinoisia vastaan. Sen jälkeisellä viikolla on TYR invite.

Se on nyt sitten varmaa. Lennämme joukkueena Havajille treenaamaan 10. joulukuuta! Paluupäivä on 23. joulukuuta. Itsehän en palaa suoraan Chicagoon, vaan vietän jouluni Kaliforniassa. Onkin jo aika päästä näkemään vaihto-oppilasvuoden aikaisia ystäviä. Kaliforniassa ehdin olemaan kuusi päivää eli 24 - 29 joulukuuta. Olisin mielelläni ollut siellä pitempäänkin, mutta käskynä oli tulla takaisin koululle treenaamaan.  Koulu alkanee joskus tammikuun alussa eli saamme noin kuukauden loman koulusta (treeneistähän ei siis ole lomaa, sillä Big 10 mestaruudet ovat joskus helmikuussa). Tulee taas yksy lumeton joulu. Pitänee kestää se. Kalifornia ja Havaji lienevät parhaimpia paikkoja sen kestämiseen.

Tämä viikko sujui ihan kohtuullisesti. Koulu sujuu ja treenit on tullut selvittyä. Tämän viikon treenit eivät olleet läheskään yhtä onnistuneita minulta kuin viime viikolla. Tiistain punttisali onnistui minulta todella hyvin ja loppuviikon olinkin sitten niin väsynyt ettei hyviä aikoja oikein irronnut. Pitää ensi viikolla vähän yrittää parantaa tästä viikosta.

Tänään tuli esseen kirjoittamisen lisäksi katsottua vähän GP kisoja. Onneksi olkoon hyvistä uinneista (Juopperi ja kumppanit). Taso näyttää nousevan monissa lajeissa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Kova kilpailu nostaa yleisesti kaikkien tasoa. Toivottavasti ensi kesänä saadaan 100 rintauinnissa parikin minuutin rikkojaa. Kovin kaukana monet eivät enää ole.
Harmitti vähän etten päässyt uimaan meidän viestejämme. Ensi kesänä sitten 4x100 sku viesti - terveisiä Jyväskylän pojille.

Ensimmäiset kisat

Kauden ensimmäiset kilpailut ja minun ensimmäiset yliopistouinnit uitiin viime perjantaina noin kuuden tunnin ajomatkan päässä Michiganissa.

Keskelle treenikautea ajoittuvat "Dual meetit" ovat yliopistojoukkue vastaan yliopistojoukkue uitavia parin tunnin mittaisia koitoksia. Ensimmäisen kilpailumme uimme alemman konferenssin joukkuetta, EMU:ta vastaan. EMU (Eastern Michigan University) ei ole kuitenkaan kovin huono joukkue. Se on voittanut divisioonansa noin 20 kertaa 25:stä. Tasoero verrattuna meidän divisioonaan on kuitenkin huomattava. Se näkyi meidän 16 voittona 18sta uintilajista. Valitettavasti lajin nimi on "Swimming and Diving" eli osana kilpailuja on myös uimahypyt. Niissä otimme takkiin aika urakalla, jonka myötä piste-ero ei ollut niin huomattava, kuin se olisi voinut olla.

Uimme joukkueena ihan kohtuullisia aikoja (varsinkin huomioiden ettemme ole joukkueena treenanneet kuin hieman yli kuukauden), mutta parin viikon päästä pitää uida kovempaa. Silloin uimme oman divisioonan joukkuetta vastaan ja silloin tullaan vaatimaan kovia aikoja. Uskon sen kuitenkin olevan mahdollista.

Tässä Google Translatella käännetty artikkeli kisoistamme. Alkuperäinen artikkeli löytyy tästä.

Pidin translatesta paljonkin. Teksti on käännettynä vähän tulkinnanvarainen - kuin eestiä lukisi. Pidin käännöskestä "Uula Auren - rintauinti asiantuntija".

"Ypsilanti, Mich - Northwestern voitti lähes jokaisen uima-tapahtumassa vahva kauden avaava suorituskyky pe klo Eastern Michigan, eläimellinen monivuotinen Mid-American Conference Champion 165-130.
Northwestern voitti lähes joka uinti rotu, ja päävalmentaja Jarod Schröder oli joukkueensa näyttely viimeiset kaksi tapahtumaa tilille lopullista 165-130 pisteet.
"Aikamme ei aivan missä niitä on vielä, mutta olemme oikealla tiellä", Schröder sanoi.
Northwestern avasi tavata hallitseva voittaa 200 sekauinti rele. Joukkue Dominik Cubelic (Glenview, Illinoisissa / Glenbrook South), Uula Auren (Helsinki, Suomi / Mäkelänrinteen lukio), Jake Grosser (St. Charles, Illinois / St. Charles Itä) ja Toni Valcic (Ribnica, Slovenia / Gimnazija Ledina) ui 1:32.06, hyvä yli kolmen sekunnin voittoon.
Junior Charlie Rimkus (Tustin, Kalifornia / Beckman) murskattua kenttä 1000 ilmaiseksi 9:35.25, pelaajan hänen lähin vastustaja lähes 12 sekunnin ajan.Seuraavassa tapauksessa John Frutiger (Alma, Michigan / Alma) ja Jan Hanulik (Cavisov, Tšekki / Sportovni / Gymnázium) meni 1-2 200 vapaa.Frutiger voitti 1:41.26 kun Hanulik johti muun kentän kanssa 1:43.04.
Cubelic sitten kerätään yksittäisiä voittaa 50,18 ja 100 takana ennen rintauinti asiantuntija Auren voitti 100 rintojen mennessä 1,71 sekuntia ajalla 57,04.
"Olimme erittäin tyytyväisiä Uula n kisaa 100 rinta vain siksi emme tienneet mitä odottaa", Schröder sanoi. "Hän oli hyvä kollegiaalinen debyytti."
Senior Tony Mattar (Lake Orion, Michigan / Lake Orion) johti Rimkus vuonna 1-2 Wildcat lakaista 200 lentää 1:52.57, kapeasti kukistamalla nuorempaan joukkuetoverinsa mennessä 0,07 toisesta vaan ottaa pois loput alalla lähes neljä sekunnin ajan.
Northwestern hallitsi molemmat Sprint freestyle kilpailuihin, joissa 1-2-3-4 päättyy 50 vapaa ja 100 vapaa. Grosser voitti 50 kun Cubelic ansainnut kaksinkertainen voittaa päivän ensimmäinen 100.
Kanssa Stud 200 Paluu mies Varun Shivakumar (Hoffman Estates, Illinois / Fremd) naarmuuntunut takia lieviä vammoja, Itä-Michigan vei että rotu Northwestern. Rimkus laittaa Wildcats oikealle takaisin voittaa polkua 2:07.18 ottaa 200 rintojen pelkällä 0.02 toisen yli EMU uimari, tulevat kolme neljäsosaa toisen alas viimeinen 50 metriä voitosta .
Michigan natiivi Frutiger sai toisen voittonsa päivän 4:39.71 500-vapaa, sitten Grosser ja Mattar meni 1-2 100 lentää. Grosser n voittoaika oli 51,50 ja päihitti Mattar n 51.86.
Itä-Michigan voitti molemmat ponnahduslautoja, ja Northwestern exhibitioned sen uimareita lopullisessa kahden rodun tilille 165-130 lopputuloksen. Vaikka se ei lasketa pisteitä perjantaina 400 rele joukkue Valcic, Matthew Margritier (Leawood, kanissa / Rockhurst), Cubelic ja Grosser kosketti ensin 3:07.28 varten yli 4,5 toinen voittaa.
Itä-Michigan on luokka Mid-American Conference, voittaa 29 MAC joukkue otsikot vuodesta 1977-78, joista 21 nykyisen päävalmentaja Peter Linn. Eagles on voittanut 59-suora MAC dual täyttää ja ovat 371-116 (0,762) vuonna kaksi täyttää koko koska niiden avajais kauden 1964-65.
Northwestern palaa toimintaa yhdistettynä kaksi tapaa naisten joukkue on neljätoista CT lauantai, 5 marraskuu, Purdue."

"You just got better today"

Eilen, maanantaina, oli taas rinulitreeni illalla. Joka viikko eri valmentaja vetää eri ryhmän (sprinttivaparistit, rinulistit, perhostelijat...) treenin. Tällä viikolla oli vuorossa Bob Groseth. Pääsettinä vedimme 6x50 eri vetomäärillä ja sen jälkeen 3x100@2 kiihdyttäen. Aikani eivät olleet kovin kummoisia (noin 1.15 kaikilla kierroksilla viimeinen), mutta uinti alkoi Bobin ohjeiden johdattelemina tuntua paljon paremmalta kuin aikaisemmin. Sain Bobilta paljon tietoa lähinnä läpivetoani ja veden vastuksen vähentämistä kohden. Treenin lopuksi Bob totesi minulle: "You just got better today" - eli sinusta tuli tänään parempi (uimari).

Tänä perjantaina on ensimmäiset kisat! GET EXCITED

Bob kertoi että lauantaiksi saan hyvää treeniseuraa. Mike Alexandrov tulee treenaamaan meidän kanssamme.

Bongasin eilen uutisista kouluuni viittaavan uutisen.
Yhdysvalloissa opiskelu voi olla halpaa - tai sitten voi olla olematta.
Tuossa muutama melko kallis koulu. Northwestern on kiivennyt ihan kohtuullisille sijoille.
Yhdysvaltojen kalleimmat ovat nimittäin aika lähellä myös maailman kalleimpia.

Tämä liittyy siihen miten täällä karsitaan yliopistoon pyrkiviä opiskelijoita. Esimerkiksi Northwesterniin ei ole mitenkään mahdottomat pääsyrajat akateemisesti (vrt. minä pääsin sisään), mutta melko harvalla on mahdollisuus maksaa lähemmäs 60 000 dollaria vuodessa opiskelusta. Tämä johtaa siihen että pitää olla joko todella rikas (Jenkit suosivat rikkaita kaikessa) tai todella hyvä jossain - urheilussa, musiikissa, taiteessa tai tieteessä (akateeminen osaaminen). Näiden kautta voi saada jonkinsuuruisen stipendin koululta. Toinen tapa on hakea eri järjestöiltä stipendejä, jotka jaetaan käytännössä samoilla kriteereillä. Näin myös Yhdysvalloissa lahjakkaimmat pääsevät parhaimpiin yliopistoihin (siis omilla aloillaan parhaisiin) ja huonommat pääsevät mahdollisesti vähän heikompiin yliopistoihin.

Itsehän olen ihan kohtuullinen uinnissa, jonka avulla sain stipendin tänne. Akateemisesti samanlaista stipendiä en usko voivani saada.

Päivän piristykseksi Suicidal Bunnies!
Muut vähän ihmettelee kun naureskelen ruokalassa yksikseni.
Tuohon vielä lisäksi Sauronin suolaus ja pari muuta.

Kisakalenteri kaudelle 2011-2012

Tässä alustava kisakalenteri tälle kaudelle.

Kohta nähdään miten kaudella uidaan kovaa. Tai uidaan. Tai ainakin toivon mukaan pysytään pinnalla.

Voin näemmä lykätä uusien kenkien ostamista vielä ainakin viikolla. Koko viikoksi on luvattu auringonpaistetta ja lämmintä. Vanhat mononi vuotavat pohjista eli eivät ole sateella kovin mukavat, mutta tämän viikon ne menevät vielä.

Muutenkin asiat tuntuvat luistavan paremmin, kun on lämmintä ja hyvä sää. Sain tänään takaisin aineeni aiheesta: "Evaluate the following statement: A successful financial system both requires and begets a high degree of `social capital", enkä edes ollut kovin huono. Olin itse asiassa melko hyvä!

Treenit kulkevat hyvin, tänään aamulla settinä oli:
3x150@2:15 koventaen (viimeinen kovaa)
200 @3 negatiivisesti (toka 100 edellistä kovempaa)
3x150@2:00 paras mahdollinen keskiarvo
2x200@3 toinen edellistä kovempaa
3x100@1.30 koventaen (viimeinen kovaa)
2x200@3 toinen edellistä kovempaa
3x100@1:20 paras mahdollinen keskiarvo
200 täysiä
ja koska valmentaja ei tykännyt joidenkin uimareiden ajoista viimeisessä 200 matkassa, uimme viimeisen 200 uudestaan. Itselläni aika oli molemmissa 2:13, mikä on minulle ihan kohtuullinen tuollaisessa setissä.

Eli uinti rullaa ja koulu on jees. Vielä kun matikkakin lähtisi rullaamaan. On vähän jäistä toimintaa, kun melkein kolmeen vuoteen ei ole opiskellut matikkaa.

Viikonloppu oli melko mukava (opiskelemisesta huolimatta). Ehdin vähän rupatella äitini kanssa sunnuntaina ennen esseeni kirjoittamista ja pääsin näkemään Koivusaloja Chicagoon. Kävimme Chicago Firehousessa syömässä erinomaisen aterian. Oistereita, hummerikeittoa, iso pihvi ja vadelma-juustokakkua. I'll let you to do the further thinking about the meal. Kiitos Mikko ja Anna-Maija.

Evanstonin Lotto

The Windy City of Chicago (Evanston on käytännössä Chicagoa) on tosiaan tuulinen, mutta myös äärimmäisen epävakaa. Tänään mietin mahdollisuutta järjestää Säälotto: kuinka monta kertaa päivän aikana sataa. Tänään kirjaimellisesti joka kerta kun olen tullut ulos on sää ollut erilainen. Jossain vaiheessa oli yli 20C ja aamulla 9C. Kun aamulla kävelin treeneihin paistoi aurinko (kävin omineni myöhemmin (seitsemältä) polskimassa, koska ei ollut aamutreenejä). Kahdeksan jälkeen satoi kaatamalla, mutta aamupalalta tunnille kävellessäni paistoi taas aurinko. Suomessa on tullut totuttua vaihtelevaan keliin, mutta tämä on jotain ihmeellistä. "Welcome to the Mid-West" oli toivotus kaveriltani.

Päivän setti:
10x150@3min(pitkällä)
4 kiihdyttäen +2min taukoa
3 kiihdyttäen +2min taukoa
2 kiihdyttäen +2min taukoa
1 täysiä + 100 verraa (jonka jälkeen noin tonnin kevyehkö potkusetti).

Olin todella tyytyväinen tähän treeniin. Viimeisen 150 metrisen aika oli 1.35, joka on minulle melko hyvä varsinkin tähän kohtaan kaudesta. Kisasin John Kim:iä vastaan ja viimeinen 50 tuosta setistä meni alle 30s.

Jos joku ei ole vielä bongannut (ja jos en ole tänne aikaisemmin laittanut), niin löydyn tiimin nettisivuilta. Ihan mielenkiintoinen teksti siellä. Lukiessani tuota huomasin etten kertonut voittaneeni suomen mestaruuden keväällä 2011 100 rintauinnissa (hups).
Northwestern profiili
Edelliseltä sivulta löytyy myös muiden uimareiden profiilit. Niistä voi päätellä tiimin olevan melko nuori ja potentiaalinen. En tosin vielä kommentoi tämän kokoonpanon tulevaisuutta - on liian aikaista puhua siitä, mutta treenimotivaatio on kaikilla kova ja jokaisessa treenissä kisataan kovaa. Uskon sen tuovan hyviä tuloksia.

Treenileiri

Meillä on ilmeisesti kuukauden joululoma koulusta. Muutama näistä viikoista vietetään tänä vuonna treenaten Havajilla! Liput pitää ostaa itse (muutama sata euroa siihenkin tulee koululta) ja loput leiristä on koulun maksamaa. Takaisintulomatkalla ajattelin käydä viikon Kaliforniassa tervehtimässä vaihto-oppilasvuoden kavereita ja perheitä. Lämmin ja hieno joulukuu tulossa, lämmittää mieltä nyt kun ilmat kylmenevät. Kiitos ja kuittaus.

Koulu alkaa

Wildcat Welcome Week 2011 on vihdoin ohi ja tänään alkoi opiskelu.
Viikon ajan uudet opiskelijat kävivät erilaisissa tutustumistapahtumissa, koulutustapahtumissa ja vastaavissa tekemässä paperitöitä ja kuuntelemassa tärkeiden henkilöiden löpinöitä. Viikko ei olisi ollut kiireinen, ellei meillä olisi ollut harjoituksia joka päivä kahdesti. Kello kuuden aamutreenit tarkoittavat meille (minulle ja Tonille, kämppis) 5.20 herätystä joka aamu, joka taas tarkoittaa viimeistään iltakymmenen nukkumaanmenoaikaa. Varsinkin alkuviikko oli todella hektinen. Viikonloppu oli vähän rauhallisempi ja pääsimme jopa nukkumaan päiväunia.
Esimerkkipäivänä viime viikon maanantai:
6-8 Aamutreenit + 8-> venyttelyä (aloitin kunnon venyttelyt täällä)
8jotain-10 Aamupala
Päivällä WilCard Norris centeristä, Check in at International Office ja luento urheilijoille yliopistourheilun säännöistä ja parinkymmenen eri paperin allekirjoittaminen, sekä lounas
15-17.30 Treenit: Portaita, keskivartaloa ja uinti (noin 7km)
18-19 Päivällinen
Illalla muuttaminen huoneistoon.

Viikko päättyis eilen maanantaina 19. syyskuuta koulun presidentin puheeseen.
Nyt olen rekisteröitynyt kaikille kursseilleni ja ostanut kirjat Amazonista (tulevat postissa sitten joskus).
Tämän jakson lukujärjestys näyttää tältä:

Eli kursseinani tulee olemaan jotain tähtijuttuja (Astron 120), Ekonomiaa (Econ 101), Matematiikkaa (Math 220) ja Yhteiskuntaoppia (Poli-Sci 240).
Matematiikka täällä on kuulemma todella vaikeaa ja saankin varmaan sitä varten henkilökohtaisen avustajan. Jos matematiikka ei luista niin sitten pitää miettiä jotain muuta. Toivon että pelkkä työnteko riittää, eikä mitään hokkuspokkusta tarvita.
Political Science vaikutti melko mielenkiintoiselta. Se on käytännössä avauskurssi muihin kursseihin ja siinä käydään läpi eri tutkimiskeinoja ja tulkintakeinoja ja vastaavia. En ole varma, voi olla väärässäkin.
Astronomy -kurssin otin vain koska saan siitä kurssin (kursseja pitää olla 12 eri ainealueesta) ja sen on tarkoitus sisältää vähän vähemmän lukemista.
Economy 101 on ensimmäisen vuoden opiskolijoille tarkoitettu avauskurssi. Se ei ole varsinainen Economy kurssi, vaan kuuluu kategoriaan Freshman Seminars. Siinä keskitytään asioihin kuten miten kirjoitetaan hyviä esseitä ja miten osallistua kurssien keskusteluihin. Aihealueena on Financial Crisis, joka kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

Lisää uintia

Pääsin eilen esittelemään sekauintiani treenissä. Uimme kolmesti sarjan:
2x75 - 25 perhosta 50 selkää @1.05
2x100 - 50 selkää 50 rintaa @1.30
2x75 - 20 rintaa 50 vapaa @1.05
2x200 1. vapaa 2. sekauintia @3.30
Jokainen kierros kovemmalla sykkeellä kuin edellinen. Itse menin viimeisen kierroksen aikaan 2:10.
Kysyin treenin jälkeen mitä mieltä valmentaja oli selkäuinnistani ja vastaus: "We'll work on that".
Sarja oli siis jaardeilla.
Loppuverrana oli potkusarja:
200kevyt + 4x50kovaa
200kevyt + 3x50kovaa
200kevyt + 2x50kovaa

Uinti

Tällä viikolla alkoi virallinen treenaus Norris Aquatic Centerissä. Mistään helposta paluusta uinnin pariin ei ollut tietoakaan, vaan treenejä oli jokaiselle päivälle kaksi. Aamutreeni on 6-8 ja iltatreeni 15-17.30.

Ensimmäiselle muutamalle viikolle ei ole laitettu punttisaleja, mutta treenit sisältävät muuten paljon kuivatreeniä. Ensimmäiset viikot uidaan pitempää matkaa, jonka jälkeen treenaaminen muuttuu enemmän lajinomaiseksi. Tällä viikolla harjoitukset ovat olleet noin 5-7km joko pitkällä tai lyhyellä radalla.
Valmentajat eivät kerro enempää kuin yhden setin kerrallaan, josta pidän. He myös kellottavat aikoja kaikille uimareille ja antavat palautetta. Kaikilla tosiaan tuntuu olevan oma roolinsa joukkueessa. Toinen asia mistä pidän on potkusetit. Jokaisessa treenissä on ainakin pieni potkuosuus ja joissain potkuja on enemmänkin. Yhtenä päivänä potkusetti oli reilut 2km. Tänään aamulla uimme pitkällä radalla setin:
4x100@2.10 (kevyt) + 100@1.50 (kovaa)
3x100@2.10 (kevyt) + 100@1.50 (kovaa)
2x100@2.10 (kevyt) + 100@1.50 (kovaa)
1x100@2.10 (kevyt) + 100@1.50 (kovaa)
Tuon jälkeen 100 verraa ja sitten 100 potkuja all out. Itse olin ehkä kolmanneksi huonoin (vedin tosin rintauinnin potkuja, jotka ovat vähän hitaampia - ei minulle tosin) ajalla 1:29.9
Tuollaisessa potkusetissä jalat aukeavat todella hyvin. Rintauinnin potku kulki niin hyvin, että vedin 25m ajalla treenin jälkeen. Aika oli paukusta 13.0 tai 12.9, joka on aika hyvä näin alkukaudesta. Valmentaja sanoi että läpivedon palautusta pitää parantaa, mikä on jotain mitä Suomessakin minulle on sanottu.

Treenausta helpottaa vähän se että matkureilla on vielä raskaampaa (heitä on tosin vain kaksi). Toissapäivänä he vetivät 27km päivän aikana. Heillä on joka päivä kolme treeniä, paitsi huomenna. Huomenna he vetävät 20km treenin aamutreeninä. Se on heidän tämän viikon päättävä treeni. Tämä on heille tosin vähän erilainen viikko, ei ollenkaan normaali.

Tällä hetkellä tuntuu että tällä kaudella voisi olla mahdollista vetää hyviäkin aikoja. Sekin riippuu osaltaan siitä kuinka rankkaa koulu tulee olemaan. Kovaa olisi syytä vetääkin, sillä olen reilusti joukkueen paras rintauimari. Vapaauintia tuskin tulen paljon kisoissa vetämään. Kaudella on lähes joka viikonloppu "Dual Meet", jossa uidaan jotain toista Big-10 (meidän konferenssi) joukkuetta vastaan. Näistä kisoista joukkue voi saada pisteitä, joiden mukaan joukkueita laitetaan paremmusjärjestykseen. Näillä kisoilla on siis todellakin merkitystä. Tulee olemaan rankkaa ja uutta uida kovaa kaudellakin. Usein kaudella olen hävinnyt joukkueen tytöillekin, mikä on melko nöyryyttävää (kiitos Laura). Toivottavasti opin uimaan kaudellakin. Kausi päättyy Big-10 mestaruuksiin. Kuukautta myöhemmin on koko yliopistourheilun mestaruudet - NCAA Championships. Sinne pääseminen on saavutus sinänsä (vrt. pääseminen EM kisoihin). Niihin karkeloihin pääseminen on tämän kauden tavoitteeni.

Preseason retreat

Ensimmäisen päivän vietin uimarien kanssa Evanstonissa hengaillen. Kävimme vilkaisemassa kampusta, ja hengasimme uimarien talossa. Yhdessä talossa lähellä kampusta asuu kymmenisen uimaria eli melkein puolet joukkueesta. Kampuksella asuminen on melko kallista ja huoneet eivät välttämättä ole kaikkein hienoimmasta päästä. Siksi useimmat ei ensimmäisen vuosikurssinoppilaat asuvat yleisesti kampuksen reunoilla.

Seuraavana päivänä pakkasimme tavaramme ja lähdimme kohti Burt Lakea. Olimme siellä viikon treenaten joka päivä kaksi kertaa päivässä. Jokainen päivä oli omalla tavallaan samanlainen: juoksimme, uimme joko avovedessä tai läheisen kaupungin altaassa ja teimme kuivatreeniä. Uinnissa pärjäsin aika hyvin lyhyemmillä matkoilla, mutta avovedessä olin melko hyvissä peesaus asemissa - lähellä häntäpäätä. Juoksussa pärjäsin hyvin. Sprintissä (mäkijuoksua) olin paras, joskaan kaikkia lähtöjä en voittanut, ja pitkällä matkalla jaksoin roikkua mukana kärkiporukassa. Kuivatreenissä olin myös ihan hyvä - vatsoja lukuunottamatta. Niissä on paljon kehittymisen varaa.

Treenien jälkeen uimarien vanhemmat tekivät meille hyvää ruokaa. Perinteisiä jenkkiruokia, kuten hampurilaisia, maissia ja erilaisia salaatteja (majoneesilla varustettuna tietenkin). Loput päivästä oli vapaata hengailua järvellä. Pääsin leikkimään vähän vesisuksilla ja vesiskootterilla. Pidimme myös "tubing" turnajaiset. Laitoimme veneen perään kaksi rengasta ja kumpi tippui ensin (kovassa peräaallokossa ja vauhdissa), hävisi. En voittanut.

Viikon tarkoituksena oli yhdistyä joukkueena ja oppia tuntemaan muita joukkueen jäseniä, sekä valmistautua seuraavan viikon treeneihin. Kaikki tavoitteet täyttyivät hyvin. En tiedä miten tämä viikko olisi mennyt jos en olisi osallistunut kyseiselle retkelle. Nyt treenit onnistuvat kohtuullisesti ja tunnen koko porukan kohtuullisesti. Tuon viikon jälkeen oli hyvä tulla takaisin 7 tunnin ajomatka ja aloittaa treenaus ja koulu Evanstonissa.

Northwestern University – Opintovuodet ulkomailla

On aika taas herättää blogi kuolleista ja kirjoittaa uusia sivuja sen elämään.

Nyt on vuorossa vähän pitempi reissu edeltävien treenileirien jatkoksi. Eli nyt olisi tarkoitus viettää seuraavat neljä vuotta Chicagossa (Evanston) opiskelemalla viisaaksi ja treenaamalla hyväksi uimariksi. Toivottavasti ainakin toinen noista toteutuu.

Taustatietoa hausta: Viime vuoden keväällä aloitin pitkän ja piinaavan prosessin kohti yliopistopaikkaa Yhdysvalloissa. Lähettelin valmentajille mailia että haluaisivatko he kustantaa hintavat opiskeluni heidän koulussaan ja tein itsestäni profiilin nettiin laittaen sinne uintituloksiani. Molemmat lähteet toimivat hyvin, mutta iso kala nappasi netin profiilin kautta. Northwesternin (NU) apulaisvalmentaja lähetti minulle sähköpostia kysyen josko olisin vielä kiinnostunut opiskelupaikasta jenkeissä. Vastasin myöntävästi ja tein muutamat kokeet koulua varten. Viimeisen kokeen läpäisin kesäkuun lopulla, jonka jälkeen alkoi varsinainen hakuprosessi. Se loppui perjaina, kaksi päivää ennen kuin kone Chicagoon kiihdytti kiitoradalla Helsinki-Vantaalla.

Taustatietoa koulusta: NU on parempi paikka kuin mihin olisin itse hakenutkaan. Koulu on akateemisesti erittäin hyvä ollen maailman 20 parhaan joukossa (vrt. Helsinki on n. 100). Akateemisesti stipendin saaminen sinne olisi ollut minulta melkoisen mahdotonta ja ilman stipendiä mahdotonta (vuosimaksu on $58 000). Uinnissa koulu on ollut pari viime vuotta uudelleenrakennuksen alaisena ja yksilöitten parannuksista huolimatta se ei ole erityisemmin loistanut uinnin saralla. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2007 valmistuin NU:sta Mike Aleksndrov, joka oli jenkkine voittavassa MM sekauintiviestissä. Myös Matt Greevers (Olympia hopeaa selkäuinnissa) on NU:sta.

Hakuprosessi on pitkä ja kivinen ja kouluun liittyvän paperityön hoitaminen kaikkea muuta kuin herkkua. Kuitenkin jo nyt Memphiksen kentällä odotellessa jatkolentoa alan tuntea tyytyväisyyttä päätökseeni hakea tuohon kouluun. Kyseessä on kuitenkin hyvä koulu, hyvä uintijoukkue ja ainutkertainen mahdollisuus.

Parin tunnin päästä olenkin jo Chicagon lentokentällä, jossa valmentajani vaimo ja joku uimajoukkueen jäsenistä on minua vastassa. Seuraava viikko kuluneekin järven rannalla joukkueen kanssa treenaten, vesihiihtäen, syöden ja nauttien elämästä. Sitten alkaa jokin kammottavan uusi ja pelottava asia: opiskelu.

Calella

Leiri jonka aikana vatsahappojen maku on tullut tutuksi.

Maanantaina 13. Paiva lahdin paivalla Kohti Espanjaa. Kohteena oli tuttu ja turvallinen Calella (pieni turistikaupunki 50km Barcelonasta. Kohde on sinansa mielenkiintoinen, silla kyseisessa kaupungissa olin ensimmaista kertaa elamassani ulkomailla ulkomaan leirilla. Tuttu ja turvallinen paikka on myos, silla noin 4/5 suomalaisista uimareista on joskus ollut Calellassa leireilemassa.

Matka Calellaan sujui hyvin. Pysahdyin muutamaksi tunniksi valilla Frankfurtiin, jossa ehdin viettaa pari tuntia tutustuen kaupunkiin. Paikka oli hieno sekoitus uutta (lasisia pilvenpiirtajia ja romanikerjalaisia) ja vanhaa (keskiaikaisia rakennuksia ja saksalaisia kapakoita). Oli kiva kayda kaupungissa, silla en muista koskaan kayneeni missaan saksalaisessa kaupungissa. Totally worth the trip.
Barcelonassa olin puoli 12 aikaan illalla ja paatin kokeilla millaista olisi viettaa yo kentalla. Aluksi ilta vaikutti sujuvan mukavasti ja olin juuri nukahtamassa, kunnes minut ajettiin pois kyseisesta huoneesta. Ilmeisesti laukkujen poimintapaikalla ei saa nukkua. Loput yosta sujui suhteellisen mukavasti, ja lahdin kohti Calellaa noin 7 aikaan aamulla. Kokemuksesta voin sanoa sen verran, etta saattoi olla viimeinen tapaus laatuaan. Ei se ollut aivan niin hauskaa kuin olin toivonut.

Calellassa aloitimme jo ensimmaisina paivina treenaamaan kovaa. Itse vedin 2-1-2-0 systeemilla, eli joka neljas paiva oli vapaa ja joka neljas oli vain aamutreeni. Kaikki treenit vedettiin enemman tai vahemman kovaa. Systeemi tuntui todella toimivalta. Useimmat treeneista tuli vedettya oikein hyvin. Valiin tietenkin mahtuu aina joskus joku vahan heikompikin harjoitus. Ensimmaisina paivina oli hieman pilvista, ja aina valilla satoi. Tama ei olisi haitannut, ellei Suomessa olisi ollut aurinkoista. Treeneihin se kuitenki sopi hyvin - ei tullut uidessa niin kauhean kuuma.

Uinti kulki hyvin, muttei niin hyvin kuin olin toivonut. Jumiset paikat eivat anna mahdollisuutta vetaa treeneissa sellaisia aikoja, kuin olisi toivomuksissa. Happoja kuitenkin tuli saatua paljon aikaan, eli treenit menivat hyvin. Happoja tuli valilla niinkin paljon, etta paivalla syodyt pihvit tulivat aika-ajoin moikkailemaan. Treenilla oli tietenkin osuutta asiaan, mutta myos rasvainen ruoka ja ruoan maara olivat isoja syita kyseisiin tapahtumiin.

Se ettei koko ajan kulkenut kovin kovaa, ei tana kesana stressaa lahestaan yhta paljon kuin viime vuonna. Sanotaan etta vanhetessa viisastuu. Tama pitaa paikkansa. Vuosi vuodelta oppii paremmin kuuntelemaan kroppaansa - toivottavasti viimeistely osuu talla kertaa paremmin kohdalleen kuin edellisilla kerroilla.

Kilometrien vahetessa ja treenien keventyessa saat paranivat koko ajan. Nyt kun alamme oikeasti keventamaan, aurinko hellii meita jokaisessa treenissa ja jokaisen treenin jalkeen. Treenien keventyessa uintivauhti on kasvanut. Joka paiva tuntuu kulkevan hieman edellista paivaa paremmin. Ehka naistakin kisoista voi tulla jotain hyvaa.
Parhaina tuloksina voisi pitaa parin paivan takaista 50 rintauintia, jonka polskin aikaan 29.5. Myos sita edeltava 75m oli hyva (48.3). Jonain paivana menin myos 100 brokenin 25-25-50 15s tauolla niin, etta keskella allasta pakitettiin 5 metria ja aika lahti uudestaan paasta (josta se oli myos pysahtynyt). Loppuaikana oli 1.03.4 ja viimeinen finsta tuli kelluttua aikaan 32.8.

Vapaa-ajaksi Calellassa on muutamia vaihtoehtoja. Kategoria ei ole laheskaan Thaimaan luokkaa, mutta ei taallakaan tylsaa ole ollut (vrt. Motala). Rannalla on tullut pelattua lentopalloa ja uiskenneltua, aurinkoa on tultu otettua ja kaupungilla on shoppailtu enemman tai vahemman aitoja vaatteita (tytot ovat enemman pitaneet huolta siita shoppailusta). Jos Calellassa ei tekeminen riita, voi ajaa reilun tunnin junamatkan Barcelonaan. Itse olen kaynyt kaupungissa kahdestiEnsimmaisella kerralla kavimme porukalla kavelemassa ja tutustumassa kaupunkiin. Kavimme esimerkiksi Sagrada Familiassa tutustumassa. Aarimmaisen hieno kaupunki.
Toisella kerralla kavin itsekseni tekemassa Barcelonassa TOEFL kokeen (Test of English forplaaplaa). Herasin 5.20 aamulla ja menin kuuden junalla paikan paalle. Koe tuntui helpolta, vaikka teinkin pari virhetta (mm. aloin korjaamaan yhta lausetta esseesta, kun aikaa oli 10sec jaljella ja kyseinen lause jai hieman kesken). Nyt on kaikesta huolimatta paljon toiveikkaampi olo, kuin SAT koekeiden jalkeen. Jos saan tasta kokeesta vahintaan 100/120, paikka Northwestern Universityssa on pedattu.

Leirilta tasta vaiheesta muutama hyva puoli: allaspuoli on toimiva: allas on hyva ja starttikorokkeet uudet. Asumme hotellissa alle 100m paassa altaalta (noin 20 paassa altaasta, mutta sisaanpaasy on huonossa paikassa). Hotellissa on myos siivous ja buffetti eli kaikki toimii - ei tarvitse huolehtia kuin itsensa altaalle ennen treeneja. Ruoka on kohtuullisen syotavaa. Erityisesti jalkiruoat ovat loistavia. Jalkiruokia taydentavat kaupoista ostettavat suklaakuorrutteiset Oreot.
Huonoja puolia voisivat olla: huono saa leirin alussa (kovien settien takia tama ei juuri haitannut). Toinen huonohko asia (ainakin minulle) on ruokien rasvaisuus. Rasvainen ruoka ei sula aivan niin nopesti kuin voisi ja kovien settien aikana aterialla syodyt herkut pyrkivat kohti vapautta.

On tavallaan todella ikävää lähteä täältä Suomeen. On hauskaa palata takaisin kavereiden luokse ja tuttuun treeniympäristöön. Tämä viimeinen viikko oli kuitenkin kuin aivan uusi lerii. Skotit olivat alkuun hieman varauksellisen olisia, eivätkä jutelleet kanssani kovin aktiivisesti. Minua tämä ei haitannut, sillä olin niin väsynyt etten oikein olisi jaksanutkaan mitään small talkia. Viikon edetessä pääsin kuitenkin koko ajan paremmin porukkaan mukaan, ja viimeisenä iltana vietimmekin muutman tunnin jutellen ennen nukkumaan menoa. Treenikin oli niin erilaista, että tuntui aivan erilaiselta edellisiin viikkoihin verrattuna. Tänään tosin huomasi kolmen viikon treenin painavan kovissa vauhdeissa.

ITC ryhmiä on olemassa viisi kappaletta ja Ian Thorpen vanha valmentaja tosiaan valmentaa ITC Stirlingissä. Tämä valmentaja on hänän (oliko Brian tms?) apuvalmentaja ja keskitty kuulemma enemmän tekniikkaan ja asentoon vedessä. Brian on enemmän raa'an duunin kannattajia. Robkin on tosin hyvä valmentaja - valmentanut ainakin muutaman Nuorten Euroopan mestarin jos oikein ymmärsin. Brian tulee kai ryhmänsä kanssa Teneriffalle ensi viikolla.

Tänään aamulla oli taas noin 7 kilometrin treeni. Alkuun vedimme aika paljon nopeutta ja verryttelyä.

Pahin osa oli loppuun vedetty lättäreillä:

2x6x250 1. kierros 3x1.30, 2x1.20, 1x1.10 vauhtia. 2. kierros 3x1.10, 2x1.20 ja 1x1.30 vauhtia.

Tuon sarjan läpäisemisestä olen melkein ylpeä. Tuo on aikalailla erilasita kuin mihin olen tottunut, joten sarja oli minulle melko haastava.

Illalla alkuverryttelu oli 3x(300@4.15, 200pot@4, 100 sisältäen nopeusvedon@2).

Pääsarja minulla ja Callumilla oli 3x(2x50BES@1.30 + 1. 5x100II 2. 4x100II+ 3. 3x100III)

Ensimmäisessä ja viimeisessä osassa vedin finstat 33 sekuntiin. Toisessa takareiteni alkoi kramppaamaan ja menin finstat 35 sekuntiin. Ajat olivat ihan hyviä varsinkin kun ottaa huomioon että uinti tuntui jo kovin väsyneeltä.

Iltatreenin jälkeen kävin vielä vetämässä hyppysarja kuntosalilla. Huomenna en todennäköisesti pysty kävelemään.

Huomenna aamulla lähtö hotellilta on noin 5.30 aamulla. Menen taksilla Playa de las Americaksen bussipysäkille, josta menen bussilla Los Christianosiin ja sieltä taas taksilla pohjoiselle lentokentälle. Peukut pystyyn että kaikki menee putkeen. Lennon on tarkoitus lähteä 10.25 ja lentää Madridiin. Sieltä lennän Pariisin kautta Helsinkiin. Tarkoituksena olisi olla kello 23.00 Helsingissä. Luvassa on pitkä päivä.

Summa Summarum - Leiri on ollut todella hyvä ja todella rankka. Nyt ruvetaan himmailemaan ja odottelemaan kunnon kohoamista. Reilu parin viikon päästä nähdään oliko Teneriffa yhtä hyvä paikka treenaamiseen kuin Thaimaa. Toistaiseksi antaisin hyvän arvosanan 9- Teneriffalle treenileiri paikkana. Kaikki fasiliteetit olivat viimeisen päälle kunnossa (kuntosaliinkin tottui nopeasti), mutta hinta saisi olla vähän halvempi. Thaimaa oli halvempi kolmen viikon leirinä, vaikka liput maksoivatkin enemmän.

Uula kiittää ja kuittaa.

Lauantaina oli luvassa kova aamutreeni ja iltapäivä Siam Waterparkissa.
Aamulla alkuverryttelyn jälkeen vedimme lämmittelysettinä 8x25max+25verraa, pääsetti oli 4x(50BES@1.30 + 50BES+10@1 + 50BES@1.30 + 200verraa@3.30)
BES on siis yhtä kuin 100 paluufinstan vauhti. Meillä oli eritellyt setit ja vedin tuon setin Calewin kanssa (perhosuimari). Kaikkiaan meillä oli kolme eri ryhmää, joten valmentaja ei ehtinyt kellottaa aikoja meille kaikille. Omat aikani olivat noin 33-35. Viimeinen saattoi olla 32, en osaa sanoa varmaksi tosin.
Treenin jälkeen jäin joksikin aikaa juttelemaan sveitsiläisten uimarien ja heidän valmentajansa kanssa. He ovat kaikki todella mukavaa porukkaa. Vähän jäi harmittamaan ettei tullut oleskeltua enemmän heidän kanssaan. Heidän valmentajansa, Chris, on kotoisin Kaliforniasta ja kävi siellä yliopistossakin. Entisenä Stanfordin uimarina ja apulaisvalmentajana hänellä on myös jonkin verran kontakteja Jenkkilään ja hän lupasi auttaa minua yliopistoihin pääsemisen kanssa. Good things happen if you work hard.

Lounaan jälkeen suuntasimme Euroopan suurimpaan vesipuistoon. Vietimme siellä noin kolme-neljä tuntia. Täytyy myöntää sen olleen aika lähellä maksimiaikaa, ellei halunnut viettää aikaa myös syöden ja aurinkoa ottaen. Kolme tuntia riitti hyvin kaikkien laitteiden läpi käymiseen. Hauskimmaksi laitteeksi nousi mielessäni varsin yksinkertainen "Naga Racer", jossa saa kisata kavereita vastaan matolla liukuen. Itsehän olin siinä melko hyvä, mikä saattoi vaikuttaa mielipiteeseeni laitteesta. Ravasimme mäessä melko tiuhaan tahtiin. Toinen lemppari oli "Dragon". Tuossa esitteessä se näyttää melko laimealta, mutta se oli todella hauska. Kun kavereiksi mäkeen valitsee painavia ihmisiä, nousee vauhti nopeaksi ja kourussa lentää hyvin korkealle. Vielä hienomma kokemuksesta teki, kun minä, Jak ja Calew nousimme renkaaseen valmiinä lähtemään mäkeen, yksinäinen pikkupoika hyppäsi mukaamme. Hänen riemusta loistava naamansa oli päivän ehdottomia kohokohtia. Kun saavuimme mäen pohjalle, poika loikkasi pois renkaasta ja katosi juosten rappusia uuteen laitteeseen. Hienoinen pettymys oli puiston lippulaiva "Tower of Power". 28 metrin pudotus meni turhan nopeasti, eikä jännitys ehtinyt kohota laisinkaan. Tunti kuin mäki olisi ollut ohi ennenkuin se alkoikaan. Loppumäen sukellus haialtaan läpu (tunnelissa) oli myös aivan liian pikainen ollakseen erityisen hieno. Tästä huolimatta kokonaisuudessaan puisto oli kyllä todellakin käymisen arvoinen.

Illalla pelasimme vähän pingistä vain sen verran että ehdin huomata viime kerrasta olevan aivan liian kauan. Taisin voittaa yhden tai kaksi peliä häviten paljon useamman. Tänään pelasimme vielä lisää enkä tainnut voittaa yhtäkään peliä. Muuten vapaapäivä kului aurinkoa ottaessa. Illalla kävin vielä verrailemassa vähän todetakseni ettei ainakaan verravauhdissa kyynärpää enää särkenyt. Vedin myös pitkästä aikaa hyppysarjan, jonka olen muuten brittien kanssa treenatessa jättänyt puolivahingossa väliin. Vedän sen varmaan vielä huomenna viimeisen treenin jälkeen. Huomenna on viimeinen päiväni täällä lämpimässä. Se kulunee treenatessa, sillä huomenna on luvassa sekä ilta- että aamutreenit.

Hengissä taas.

Aamulla oli pitempi potkusetti ja illalla toinen samanlainen. Yhteensä kilometrejä tuli vain noin 10.

Esimerkkisettejä tältä päivältä:

Aamulla oli alkuverrana 3x(600vu+2/4/6x50pot joka toinen täysiä)

Illalla oli nopeutta jo loppuun vähän potkuja: 6x200pot@4 kiristäen 1-3. Illalla potkut kulkivat ihan hyvin ja meninkin viimeiset 200 potkut 1.40 vauhtia.

(kaikki jutut ovat siis pitkällä radalla)

Iltatreenin lopulla valmentaja pisti muille jonkun pitkän vaparisetin - oletettavasti kovilla lähdöillä. Minulle hän taas pisti vain 2x(200DPS+4x50tekniikkatrillejä)rintauintia. Hyvä näin, en tiedä olisiko minusta ollut vetämään enää pitkää vaparisettiä tuohon kohtaan. Tämä helpotus johtui kai, kun kysyin mitä mieltä hän oli josko minun kannattaisi jo aloittaa kisoihin keventäminen (olin eilen illalla aika hajalla päivän treeneistä).

Hyvään saumaan tuli kyllä nämä helpommat treenit, en olisi oikein jaksanut enää samanlaista treeniä kovin pitkään. Ei vain ole tottunut tuollaiseen. En usko sen olevan niinkään kunnosta kiinni. Nyt jostain syystä tosin sattuu hieman vasempaan kyynärpäähän. Se mennee ohi huomiseksi ja jos ei meneekään niin se tuskin haittaa, sillä huomenna on luvassa kova aamutreeni ja sen jälkeen iltapäivä Euroopan isoimmassa vesipuistossa (http://www.tenerifewaterpark.com/) Siam Parkissa! Sunnuntaina on luvassa vapaata.

Nyt alkaa jo vähän painaa sekä henkisesti, että fyysisesti treeni.
Aamulla oli alkukelauksien jälkeen ihan tutun oloinen pääsarja 20x50 @(5x1.30, 5x1.20, 5x1.10, 5x1). Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan päälle uitiin vielä semi kovaa settiä aina 6 kilometriin asti.

Illalla oli ohjelmassa ensin keskivartalotreeni (staattisia), sitten 4x (400+3x75pot kiristäen) ja sitten vähän nopeutta ja lopuksi vähän uintia (esimerkkisarja: 3x (6x50pot @1.05 kiristäen 1-3 + 300, 200, 100) sataset kiristäen per sarja: 90, 80, 70sekuntia per 100 eli viimeiset oli @3.30, 2.20 ja 1.10. Kilometrejä tuli illalla 7. Ei ihme että nämä kaverit syövät niin paljon, nyt maistui minullekin ruoka harvinaisen hyvin.

Päivä meni ulkona makoillessa. Tulipahan vähän luettuakin. Kävin illemmalla vähän juttelemassa ITC Stirlingin valmentajan kanssa. Hän sanoi että saisin treenata heidän kanssaan.

Tänään menin aamupalan jälkeen altaalle katselemaan meininkiä. Uin heidän "tylsän, pitkän ja kevyen" aamutreeninsä". Kilometrejä tuli noin 7. Ohjelmaa en kokonaan muista, mutta meni suunnilleen näin:
12x100 1.@2, 2.@1.40, 3.@1.20
12@50 3x tekniikkatrilli + 1x omaa lajia, viimeinen 200rp
200 löysää
25 100rp, 25löysää, 50 100 BES
200 löysää
12x50 potkuja/potkutekniikkaa @1
4x400 50pu+100su räpylöillä @4.30
6x300 1.pull+lätt@4.15, 2.lätt@3.45
200löysää

En ole mikään suuri loppukelauksien fani ja nytkin tuo viimeinen setti oli vähintäänkin motvaatiota kysyvä. Jaksoin vetää sen kuitenkin ihan kohtuullisesti. 50 BES oli 33.4 ja FES 13.4. Tunui aika helpolta vaikkei nopeutta oikein löytynyt tuohon saumaan.

Illemmalla menimme porukalla ajamaan mikroautoilla. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta moniin vuosiin. Silti ajoin ihan kohtuullista vauhtia tullen kisassa toiseksi. Valmentajan (Rob/Rab tms) ollessa ylivoimaisena ensimmäinen. En ajanut lähellekään parasta kierrosta porukastamme, mutta uskalsin ajaa kovaa heti alusta alkaen ja sain heti alkuun melko ison eron muihin uimareihin.

Hauskana detailina: nyt ei poikien enää tarvitse ruokapöydässä odottaa minua. Nämä kaverit syövät todennäköisesti jopa enemmän kuin minä!
Porukassa on siis kaksi poikaa, kaksi tyttöä ja kaksi valmentajaa. Toinen pojista on perhosuimari ja toinen seka/vapaauimari, joista jälkimmäinen on 19 ja paiskonut 200vu 1.49 pitkällä.
Valmentaja on myös valmentanut kuulemma jossain vaiheessa rinulistia, joka on mennyt pitkällä jonkun 59.5 eli hänellä on edellytykset valmentaa myös rinulistia.

Vastavirta-allas ei ollutkaan kovin ihmeellinen laite. Piti vain sanoa vastaavalle miehelle oma ennätys ja hän laittoi sopivan kovan virran tulemaan. Sitten siinä kauhottiin noin 10 sekuntia ja kamerat kuvasivat ainakin kolmesta eri kuvakulmasta. Videon sai DVDlle. Kuva on kyllä hienoa ja kaikki vedenalaiset pikkujututkin näkyvöt videolla hyvin. Tuollainen laite pitäisi saada Suomeenkin johonkin. On tuo paljon helpompaa kuin sen kameran kanssa altaan laidalla juokseminen. Ainoa outo kohta taisi olla, kun ei jaksanut/ halunnut enää uida, mutta virtaus oli vielä päällä. Varsinkin vapaauinnin vauhdeissa (reilut 1.9 m/s) virtaus liiskasi uimarin aika tehokkaasti päin altaan takaseinää.

Tämän illan brokenien jälkeen tuntee todellakin ansainneensa taas päivän loman. Paikat ovat taas entistä enemmän hajalla. Uni maistuu tänä yönä harvinaisen hyvin.

Eilen vedimme aamulla vesikuntopiirin ja illalla pääsarjana kuusi 75 metristä kovaa. Uinti tuntui ihan hyvältä, mutta illalla kylmennyt ilma heikensi ainakin minun tuloksiani hieman. Vauhti oli kuitenkin ihan kohtuullista (viimeinen 47 alaosia). Muillakin oli illalla hieman hakusessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Treenit olemme saaneet näiksi pariksi päiviksi Janilta lapulla ja ajanotto sujuu hyvin vuorotellen. Sveitsin valmentaja jutteli paljon Janin kanssa aikaisemmin ja piti meidän ohjelmistamme ja treenaamisestamme. Hän päättikin laittaa yhden uimareistaan uimaan meidän kanssamme. Kyseinen uimari jätti kuitenkin tulematta illalla, sillä heillä oli aamulla ollut 8km ohjelma, eikä hän olisi jaksanut vetää meidän sarjaamme enää. Tänään hänen pitäisi tulla treenaamaan kanssamme. Juttelin tämän valmentajan kanssa nopeasti ja sveitsiläisistä pitäisi tulla tänään illalla myös yksi suunnilleen minun tasoiseni rinulisti vetämään muutaman 100 brokenin meidän kanssamme.

Huomenna muut meidän ryhmästämme lähtevät kohti Suomea. En ole vielä päässyt juttelemaan Brittien valmentajan kanssa (he tulivat tänne eilen illalla), mutta minun pitäisi mennä treenaamaan heidän kanssaan huomisesta (tai ylihuomisesta - huomenna taitaa olla minulla lepopäivä) alkaen.
Jos heidän kanssaan homma ei suju tai jos muuten vaan haluan, voin myös mennä treenaamaan sveitsiläisten kanssa. Heidän valmentajansa oli Janin mukaan tarjonnut minulle sellaista mahdollisuutta.

Iltavapaa toimi toivotulla tavalla ja seuraavana päivänä paukuteltiinkin jo oikein hyviä aikoja. Väsymys oli enemmän tai vähemmän poissa ja kaikki vetivät treeneissä todella hyvin.

Eilen vedettiin aamulla vielä kunnon turpaanveto treeni ja loppupäivä oli vapaata. Jani lähti eilen aamutreenien jälkeen Suomeen ja jäimme keskenämme tänne. Heti treenien jälkeen suuntasimme läheiseen kaupunkiin, jossa söimme ensin Burger Kingissä ja sitten kävimme vuokraamassa surffilaudat. Seuraavat neljä tuntia vietimmekin aalloilla surffaillen. Aurinko paistoi täydellä terällä ja aallot olivat loistavat. Vaikka yksi jos toinenkin otti vähän osumaa rannan kivipohjasta ja kaikilla oli polvet hajalla surffilaudan pinnasta, iltapäivä ei olisi voinut olla parempi. Illalla kyllä tunsi treenit ja surffaukset kropassa, väsymys oli taas palannut.

Tänään meillä on aamu vapaa ja illalla kevyt treeni. Huomenna alamme taas tositoimiin.