TYR skabat, Thanksgiving

Reilu viikko sitten sain taas kilpailla meidän invite kisoissa. Tänä vuonna meidän kisoihin ei saapunut mitään kovia joukkueita, vaan vain North Dakota, Kenyon ja University of Illinois in Chicago. Emme siis herkistelleet ollenkaan, toisin kuin viime vuonna, vaan torstaina vedin parit harjoitukset ennen kisoja (ei tosin mitään aivan hurjia treenejä). Kisoissa saimme käyttää kisauikkareita illan finaaleissa.
     Perjantaina vedin 50 rintaa aamulla karsinnoissa. Aika 26 alaosia (≈29.0) ei oikein miellyttänyt. En saanut tempoa tarpeeksi nopeaksi näin lyhyelle matkalle. Valmentaja koitti rauhoitella, että emme ole vielä päässeet harjoittelemaan kovia nopeuksia olkapääni takia, joten syytä huoleen ei pitäisi olla.
     Illalla finaaleissa sain päälle paljon paremman latauksen ja vedin 28.32 (≈28.1). Tämä aika siis sadasosalleen sama kuin viime vuonna (herkisteltynä, ei leikeltynä). On sanomattakin selvää, että olin tyytyväinen. Ei mikään uskomaton aika, mutta olosuhteet huomioon ottaen oikein hyvä. Jonkin aikaa myöhemmin vedin vielä 100 viestissä, mutta uinti oli teknisesti enemmän tai vähemmän kelvoton (yritystä kyllä oli). Aika 56 alat (≈1.02 alat) ei ollut katastrofaalinen, muttei kovin hyväkään. Uinnin jälkeen olkapää alkoi olla vähän herkän oloinen.
     Lauantaina jätin muut uinnit väliin, ja uin vain illan 4x50 sekauintiviestissä 50 rintaa. Tavoitteenamme oli uida hyvä aika, jolla voisimme päästä kuumaan erään konferensseissa. Vedimme tarvittavan ajan, mutta rintauimarimme otti vilppilähdön. Väliaika 24.7 (≈27.4) antoi kuitenkin uskoa parempaan jatkoon. Olkapää ei tuntunut uinnin jälkeen enää kovin hyvältä ja minun kisani päätyivät tähän uintiin. Onneksi näissä karkeloissa minua ei juuri tarvittukaan - voitimme toiseksi tulleen pistein 1293 - 718.
     Seuraavan viikon vietin treeneissä potkien ja välillä skullaillen, mutten uiden. Vasta tällä viikolla olkapää tuntui hyvältä ja olen jatkanut uimista suhteellisen normaalisti.

Charlie ui viime viikonloppuna todella hyvin

- hänet valittiin Big Ten viikon uimariksi

TYR Inviten jälkeisellä viikolla vietettiin Thanksgiving juhlaa. Saimme koulusta vapaata torstaista sunnuntaihin ja harjoituksia miellä oli vain omatoimisesti. En ole oikein jaksanut perehtyä juhlan syvempään olemukseen, mutta tiedän mitä sen keskipisteessä on - paljon ruokaa! Sain pari kutsua joukkuekavereideni koteihin (kiitos niistä), mutta päätin juhlallisuuksian ajaksi jäädä asuntooni. Tim Smithin vanhemmat lensivät Kaliforniasta kilpailuja katsomaan ja jäivät kiitospäivän loppuun asti Evanstoniin. He kokkasivat meille (minä, Tim ja neljä muuta ulkomaalaista) ja nautimme kiitospäivää yhdessä. Itse otin osaa kokkaamiseen tekemällä imellettyä perunalaatikkoa. Siitä tuli melko hyvää, vaikka itse sanonkin.

Tänä viikonloppuna pidän huolta teksasilaisesta rintauimarista, jota rekrytoimme ja hän tulee käymään virallisella vierailulla luonamme. Kirjoittelen lisää rekrytoinnista seuraavassa tekstissäni.

Tim, Timin vanhemmat, pari brittiä, aussi, tsekki ja minä

Paluu Todellisuuteen

Torstaina sain ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen luvan kilpailemiseen. Uutinen oli innostava sekä itselleni, että tiimilleni (uutislinkki). Meidän uusi rinulisti ei ole vielä päässyt kilpailukykyisille ajoille (vaikka onkin vetäny pitkällä 1.03 ja 2.16) ja vanhat ovat jatkaneet viime vuoden malliin, joten minun paluutani kisa-altaille on odoteltu jo jonkin aikaa. Sain tehdä paluun dual meetissä (koulu vs. koulu) Wisconsinia (ranking 25) vastaan (tulokset).

     200 rintaa saa vielä odottaa, mutta 50 viestin ja henkilökohtaisen 100 rintauinnin sain vetäistä täydellä sydämellä. Valmentaja vieläpä luotti voimiini tarpeeksi laittaakseen minut A viestiin (itselleni ei tosin ollut yllätys, ennen kuin kämppikseni totesivat, että näin ei välttämättä olisi).

     50 meni aikalailla ensiyrityksen piikkiin. Tuli vähän hosuttua, ja voimatkaan eivät oikein ole vanhalla tasolla. 25.6 (28 alat) ei oikein vastannut odotuksia, mutta toi sentään viestissä meille voiton - vastustajan rinulisti oli vielä hitaampi. 100 matkalla ei käynyt yhtäläinen onni, vaan loistavasta startista huolimatta hävisin 2 sadasosalla. Aika 57.98 (noin 1.04 alat) ei oikein tyydyttänyt, eikä tyydyttänyt toinen sijakaan. Taktisesti paremmalla uinnilla olisi aikaa pudonnut 0.5-1 sekuntia. Starttini oli loistava ja sain melkein vartalonmitan etumatkan, mutta epävarmana kunnostani aloitin todella hitaalla temmolla. Ensimmäisen finstan loppuun mennessä olimme jo tasoissa, ja 200 uimarina vastustajani päätti kilpailun nopeammalla jälkipuoliskolla voittaen 2 sekunnin sadasosan turvin.

     Jostain täytyy aina aloittaa. Aika ja uinti olisi voinut olla huonompikin. Lisäksi alle viiden kuukauden toipumisaika oli odotettua paljon nopeampi. Vaikka olkapää välillä on särkenytkin ja vaikka se ei olekaan vielä kovin voimakas, tästä on hyvä jatkaa.

    

Lisää voimia ja parempia uinteja odotellessa, syksystä nauttiessa.

Uula

Midterms

Tulin juuri valtiotieteiden kurssin kokeesta (Jenkkien ulkopolitiikan kurssi). Oli mukava tunne, kun tällä kertaa koepaperin nähdessäni sain todeta "Hei, mä osaan nää!" - Kaikki termit osasin ulkoa, samoin kuin conseptit. Ainoa syy miksi en ole täysin itsevarma tuloksista on - taas kerran - kirjoitusnopeus englanniksi. Tämä koe kesti puolitoista tuntia, jonka aikana piti kirjoittaa 5 lyhyttä vastausta, 3 pitkää vastausta (yhteensä nämä noin 10 sivua) ja yksi essee (max 10 sivua). Meille annettiin kaksi vihkoa ja sanottiin että ei saa kirjoittaa enempää kuin mitä niihin mahtuu. Onneksi minulla ei ole vaaraa siitä.

Tämän kurssin aikana olen monesti huomannut Suomen olevan isompi maa kuin luulin. Luulin Suomen olevan melkolailla olematon maa kansainvälisellä kentällä, mutta melkein puolilla oppitunneista olen huomannut Suomen tulleen mainituksi. Mainittuina ovat olleet muun muassa Suomi - Neuvostoliitto (pienet maat eivät usein anna palaakaan isoille, etteivät tule nielaistuksi - eli uhmaavat isoja), Lordi ja ilmakitaran MM ja Suomi metallimaana (Rock and Roll metallin tyyli siis). Lisäksi Suomi tuli esiin maamiinojen poiston vastustajana (vanha teksti siis).
Melko mielenkiintoisia aiheita.

Huomenna on vuorossa uskonnot koe ja sen jälkeen on maantiedon koe. Sitten saankin lepuutella aivojani jonkin aikaa.

Syksy kuluu treenaillessa

Kun kullan keltainen, märkä vaahteranlehti lätsähtää kasvoihin, voi rohkeasti sanoa, että syksy on tullut.
Syksy täällä on melko vaihteleva. Aamut pitää aina aloittaa tarkastamalla päivän sää. Ulkona voi yhtä hyvin olla 25C° ja aurinkoista, kuin 5C° ja sateista, tai toisinpäin. Ainakaan tähän säähän ei kyllästy.

Syksyn kuluessa olen saanut enenevästi treenata oikeata uintia, enkä vain potkuja. Joka päivä teen ohjattua olkapääjumppaa joko punttitreenin oheessa, tai uintitreenin jälkeen. Joka viikko olen myös saanut uida 250-500m enemmän. Nyt olen 2 500 metrissä. Tästä noin puolet saan uida reippaasti, ja loput metreistä pitää olle rentoa kelailua. Ideana on saada lisää voimaa ja kestävyyttä olkapäähän ja sitä ympäröiviin (/tukeviin) lihaksiin).

Olkapää on tällä hetkellä kuulemma melkolailla jo parantunut, mutta se ei ole vielä kovin vahva ja on siksi herkkä uudelle tapaturmalle. Lisäksi operaatiossa hauisjännettä sidottaessa porattiin luun läpi, ja luun umpeen paraneminen vie aikaa. Näiden takia en saanut uida viime viikon kilpailuissa - hävisimme kyseisen kilpailun. (Linkki: Kisat Eastern Michiganissa )

Tällä hetkellä saan todennäköisesti kisata Milwaukeessa tammikuussa, mutta itse toivon vielä mahdollisuutta kilpailemiseen marraskuussa. Joulukuussa meillä ei ole kisoja, vaan keskitymme pelkästään treenaamiseen.

Vaikka saan nyt uidakin, pääpaino treenaamisessani on vielä potkuissa (,mikä on hyvä, sillä ne eivät perinteisesti ole olleet vahvinta alaani). Tässä muutama pääsetti viime viikkojen varrelta:

8x (20kyykkyä, 100 vahvasti kick, 10kyykkyhyppyä, 50all out kick) 45sec tauko
6x (20kyykkyä, 20litran kanisteri ylösalaisin kunnes tyhjä, 50 all out kick) 45sec tauko
4x (4x 20m all out 3x kick parachute, 1x no parachute) @2
(4x 200 kick negative split, descend per round) + 400 fast kick

Potkut rintaa kädet kyljissä.
Treeneissä tulee yleensä potkittua noin parin kilometrin verran yhteensä.

Arvostus professoriani kohtaan nousi hetkessä melkoisesti: "As myfriend, Richter, came up with this measurment...."
Torstait ovat kiireisimpiä päiviä minulle.
Torstain ohjelma:

7.30 - 9 Aamutreenit (kyllä tiistaisin ja torstaisin saamme nukkua myöhään)
9.30 - 10.50 Political Science - US Foreign Policy
Lounas/iso aamupala kotona
12.30 - 13.50 Earth - Geological Harards
14.15 - 15.15 Punttitreeni
15.30 - 17.30 Uintitreeni
Päivällinen kotona
Kotiläksyjä, loppu illasta vapaa

Tässä lukujärjestykseni joulukuuhin asti

Tänään aamulla otimme joukkuekuvan altaan takana biitsillä.

Tässä kuvasta käsittelemätön versio.

Tänä vuonna jenkkeihin saapuminen oli melkoinen kokemus. Nämä ihmiset eivät tuota prosessia tee todellakaan helpoksi. Ajelehdin normaalisti - kuten viime vuonnakin - viisumillisten jonoon ja kävin kyselyt ja paperihommat läpi (pitkän odottelun jälkeen - luonnollisesti). Hetken kuluttua viisumitäti totesi, että yhdestä kouluni antamasta paperista puuttui yksi nimikirjoituksista tälle vuodelle. Tämän jälkeen paikalle kutsuttiin vartija, joka vei minut isoon huoneeseen parin tusinan meksikolaisen ja intialaisen seuraksi, antaen käskyn odotella rauhassa. Parin tunnin jälkeen joku virkamies tuli kyselemään, miksi paperini eivät ole kunnossa. Pienoisen hiostamisen jälkeen sanoin, että minulla oli joitain papereita matkalaukussani. Sain luvan käydä hakemassa paperini, mutta tässä vaiheessa matkatavarani oli viety turvaporttien taakse, jonne päästäkseni sain odotella puolisen tuntia lisää. Papereista laukussani ei tietenkään ollut mitään apua. Kun lopulta kärähdin odotteluun, sanoin terävästi olevani melkoisen kyllästynyt odotteluun: "I don't even know what's going on!", jolloin virkailija vain antoi minulle paperit, joihin voin koululta pyytää allekirjoituksen, ja toivotti hyvää kouluvuotta. Ja tätä ei voinut tehdä heti alkuun? Noin neljän tunnin prosessin ja kotiintulomatkan jälkeen pääsin yllättämään kaverini - en ollut kertonut milloin olen tulossa.
     Asunnolleni saapuminen oli kuin oikea kotiinpaluu. Soitin ovikelloa ja kaverini rymistelivät portaat alas auttamaan tavaroideni kanssa. Oli hauska palata takaisin.
     Kämppikseni Andrew ja Will olivat jo kalustaneet asunnon ja pistäneet keittiön keittokuntoon. Ainut tyhjä huone oli omani. Willin äiti oli auttanut kalustamisessa, ja varsinkin olohuone näyttää melkoisesti Ikean etusivulta napatulta. Oma huoneeni on vieläkin melkoisen alaston, mutta sängyn olen sinne sentään saanut ostettua (iso ja mukava).
     Paluuta seuraavana aamuna, hienoisen jet lagin avustamana, heräsin viiden aikaan aamulla virkeänä omatoimisesti potkimaan 6x500 (viimeiset 3 räpylöillä) altaassa. Muutaman tonnin potkusetti antoi vähän esimakua siitä, mitä tulevat kuukaudet tulisivat sisältämään.

Back to Business

Kesäkuun puolivälissä, torstaina, saimme magneettikuvauksien tulokset. Puhuimme pitkään siitä, mitä meidän pitäisi asialle tehdä. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko alamme vetää paljon fysioterapiaa olkapäälle, tai pistäisimme olkapään leikkauspöydälle. Kuulemma fysioterapialla olisi noin 50% mahdollisuus poistaa osan kivuista. Olkapää ei tulisi ehjäksi, mutta ympäröiviä lihaksia voisi vahvistaa niin, että olkapää kuitenkin toimisi. Leikkauksella olkapään voisi korjata, mutta toipumisaika olisi noin 6kk ja liikkuvuus saattaisi kärsiä. Perjantaina päätimme, että silvomme olkapään.
     Saimme maanantaiksi tai tiistaiksi ajan kirurgille. Päätin ottaa tiistain ajan, jotta saisin pohtia asiaa vanhempieni ja valmentajieni kanssa. Sain ajan todella nopeasti, koska meidän valmennus-/huoltotiimi pisti todellakin töpinäksi. Muutaman päivän varoajalla leikkaukseen pääseminen ei ole tietääkseni kovin todennäköistä, jos leikkaus ei ole erityisen kiireinen. Ajatuksenamme oli kuitenkin - jokainen viivytelty päivä olisi päivä pois seuraavasta kaudesta. Viikonlopun vietin soitellen heille asiasta ja viikon aluksi leikkasimme olkapään.
    Leikkaus oli itse asiassa melko hauska kokemus. Lääkärit ja hoitajat olivat todella mukavia ja sairaala oli todella hieno ja siisti (Northwestern Memorial Hospital). Lääkityskin oli melkoisen kohdallaan. Leikkauspöydällä maatessani, ennen nukahtamistani, näin kirurgin taskussa iPhonen ja pyysin häntä ottamaan minusta kuvan. Hän teki työtä käskettyä ja lähetti sen sähköpostiini.

     Seuraavat viikot vietin maaten, nukkuen, ja syöden. Sain normaalien arjen tekemisten kanssa (ruoan saaminen ja vastaavat) paljon apua, siitä iso kiitos kavereilleni täällä. Kipuja ei ollut, kiitos lääkityksen, mutta torkkuinen olo ei ollut aina kovin mieleinen. Ajan mittaan olo kuitenkin parani ja pääsin jopa kantositeestä eroon. Koko homman isona haittapuolena oli myös lihaksien menetys. En tehnyt kesällä kuntoutuksen lisäksi mitään yläkropallani ja menetin huomattavan osan ylävartalon lihaksistani. Toivottavasti tällä kaudella saan osan menetetystä lihasmassasta palaamaan.

     Kesän tekemättömyys tuntui myös tämän viikon maanantaina, kun vedimme kauden ensimmäiset treenit. En tiedä oliko kenellään muulla samanlaiset tuntemukset, mutta ainakin minulle treenien "Stairs of Death" osio stadiumilla (porrasjuoksu) oli aikamoinen koettelemus. Nyt kuitenkin alan jo pikkuhiljaa tottua kunnon treeneihin.

     Kirjoitan parin päivän sisään uudesta kämpästä ja tulevasta koulun alusta. Kouluhan meillä alkaa vasta 27. päivä syyskuuta.
     Mukavaa syksyn alkua kaikille!

Olkapää part 2

Ja huomenna aamulla sitten Chicagoon Northwestern Memorial Hospitaliin leikkaukseen.

Torn Labrum on sellainen repeämä, joka ei itsellään paikkaannu, vaan sen ympärillä olevia lihaksia voi vahvistaa niin että kipua ei tule niin paljon ja niin edelleen. Mutta se vika olisi siellä kuitenkin. Koska uintivuosia tulee vielä olemaan monta, päätimme korjata ongelman nyt mahdollisimman pian niin että pääsen sitten tammikuussa 2013 kisaamaan. Todennäköisesti kova harjoittelu aloitetaan joulukuussa.

Huomenna siis nukutus, leikkaus, toipuminen ja sitten reilu viikko lepäilyä ja kavereiden kanssa hengailua. Ensi viikolla viikonloppuna tulen takaisin Suomeen.

Olkapää

Ilmeisesti olkapäässä on vikana sellainen juttu kuin torn labrum.
En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta ainakaan toistaiseksi ei tarvitse leikata. Jos paranee niin sitten ei tarvitse. Nyt vain kuntoutusta ja aikaa, niin syksyllä pitäisi olla ihan kunnossa taas. Ja jos ei ole niin sitten pitänee sorkkia olkapäätä skapelilla. SM kisoissa ajattelin kuitenkin uida jos vain mitenkään mahdollista.

Ihan kiva ettei mitään mullistavaa ole vikana, tämä on aika yleinen juttu, mutta mielummin olisin tietysti kuullut ettei mitään ole vikana.

Viimeisien viikkojen summaus

Viime viikolla olivat tämän vuoden viimeiset tunnit. Nyt on niin sanottu lukuviikko ja ensi viikolla on muutama loppukoe. Sen jälkeen vietän täällä vielä viikon treenaillessa, ja sitten päääsen kauan kaivattuun kotisuomeen.

Parin viikon sisään on mahtunut paljon hauskoja tapahtumia ja muutama vähän tylsempi homma.
Eli hyvät ja huonot uutiset, huonot ensin:

Viimeiset tunnit käytiin sisätiloissa, ja sää oli mitä parhain. Noin 30C° ja auringonpaistetta. Nämä tunnit kuitenkin kestettiin rautaisella kokemuksella, ja nyt ei luentosaleja tarvitse paljoa enää nähdä vähään aikaan. Tuntien loppuminen tarkoittaa myös loppukokeita ja paljoa lukemista. Näitä kokeita en odota kovinkaan innolla.
Toinen ikävämpi tapahtuma oli, kun salilla vinopenkkiä tehdessä (luultavasti/toivottavast) venäytin olkapääni. Nyt olen parisen viikkoa vain potkinut snorkkeli naamassa ja kädet kyljissä. Viime viikolla kävin röntgenissä ja huomenna käyn magneettikuvauksissa. Ensi viikolla sitten saan tuomion - teinkö mitään oikeaa vahinkoa kropalleni, vai saanko pian taas polskia kuten normaalit ihmiset.

Jälkimauksi sitten monta hyvää uutisia!

1. Kohta pääsen kotiin!

2. Olen jo vähän parempi potkuissa (olen ollut joukkueen huonoin). Ehkä jonain päivänä olen peräti hyvä potkimisessa.
Lisäksi saan kuulemma itselleni nuo kuvat (röntgen ja magneetti) - toivottavasti ne ovat hienoja.

3. Meillä oli yksi kevään päätapahtumista - Dillo Day. Vyötiäistä juhlittiin, en vieläkään tiedä miksi, päivä. Meillä oli kampuksella pari bändiä (Reel Big Fish, Big BOI, Steve Aioki ja joitain muita) soittelemassa musiikkia ja yleistä pahennusta yritettiin kaikin puolin herättää muissa kaupungin asukkaissa koko päivän ajan kovaa ääntä pitämällä. Itsestäni oli näemmä päätynyt kuva Steve Aiokin keikalta facebookkinkin (noin puolikas pää tuossa vasemmalla). Vieressäni William Rosler. Kuva ilmeisesti otettiin kun käsky kuului "make a crazy face!" ("näyttäkää hullua/villiä naamaa!")

4. Nyt on ollut loistavat säät - aurinkoista ja lämmintä. Viimeinen viikko onkin kulunut rannalla maatessa, grillaillessa, ja aurinkoa ottaessa. Tässä kuva Chicagosta. Vietimmä päivän rannalla, jonka jälkeen kävimme  kaupungissa syömässä. Yksi monistä hienoista päivistä.

5. Joku tyttö kysyi minua kuvauksiin ja satuin tällä kertaa sanomaan "kyllä". Pari tuntia tuli siis tuijotettua kameraa viime viikolla. Tuli ihan hauskoja kuvia. Kuvat olivat ilmeisesti jotain Voguen kisaa varten eli jos tämä kaveri voittaa niin kuvat menevät Vogueen, jos ei niin ne eivät mene minnekään. Tulipahan käytyä.
Tässä kuvat hänen kotisivuillaan: (http://www.facebook.com/#!/Nickandthewhale)
Tässä pari kuvaa kuvauksista:

By: Nicholas Arcos Photography

Treenipäivitys

Tänään kävi niin harvinaisesti näin kevään oloihin, että tuli vedettyä melko kohtuullinen treeni heti maanantaiksi. Vähän kevättä piristää tällaiset pienet valon pilkahdukset treenin arjessa. Ehkä kohta alkaa taas kunnolla paistamaan.
Eli pitkällä tällainen pieni setti lämmittelyksi (verran ja potkujen jälkeen):
4x (150vu hengittäen joka 5 veto @2.15, 100ru negative split @1.45, 50ru kovaa @1) käsivetoja

ja pääsettinä oli:
4x (4x50 @1min 1.Distance Per Stroke, 2.kiihdyttäen, 3.DPS, 4.200 pace, 2x100vu 1.@1.30, 2.@1.45, 100ru reipasta - parantaen joka kierroksella)
Sataset vedin 1.20, 1.18, 1.16 ja 1.13. Näistä tuo viimeinen siis ihan hyvin.
On paljon hauskempaa uida, kun kulkee jossain määrin. Toivottavasti tästä vain paranee kohti kesän SM kisoja, joihin olen siis tulossa viihdyttämään ystäviä ja perhettä.

Opiskelu Yhdysvalloissa

Hei taas pitkästä aikaa!

Jonkin verran olen saanut kyselyitä siitä millaista Yhdysvalloissa opiskelu on ja kysymyksiä yleisestikin täkäläisestä systeemistä. Nyt kevään mittaan minusta on alkanut tuntua, että olen jossain määrin alkanut ymmärtää miten nämä asiat täällä toimivat, joten nyt alkaisi olla aika kirjoitella joitain ajatuksia tästä koulutuksesta, jonka vuoksi (ainakin isolta osin) täällä olen.

Kun hain yliopistoihin viime vuonna, yksi tärkeimmistä asioista mitä halusin yliopistoltani oli akateeminen arvostus. Toisin kuin Suomessa, täällä on erittäin laaja kategoria yliopistoja - niin hyviä kuin erittäin kehnojakin. Suomessakin yliopistoilla on isoja eroja, mutta yleisen käsityksen mukaan: jenkeissä kaikki on isompaa. Joidenkin yliopistojen todistuksilla suurin käyttöarvo löytyy käymälästä, toisien vastaavilla voi päästä töihin melkein mihin vain (esimerkiksi Harvardista on valmistunut enemmän presidenttejä kuin NBA pelaajia). Onnekseni pääsin yliopistoon, jonka arvostus on melko korkea (vaikka ei Harvard olekaan).

Yliopistosta saadun tutkinnon arvon määrittelee moni tekijä. Vaikka esimerkiksi Northwesternissä on monia erittäin hyviä professoreita (Nobel palkittuja, maailman eniten tutkimuksissa siteerattuja ja niin edelleen), kaikki sen arvostus ei perustu vain mahdollisesti saaravaan koulutukseen. Tämä on tietenkin yksi hyvä arvo koulussa, mutta vain yksi monista.

Toinen tutkinnon arvoa nostava on yliopiston valikoivuus. Esimerkiksi Northwesterniin valikoidaan tiettyjen testien avulla (SAT, ACT, TOEFL) akateemisesti lahjakkaita oppilaita. Tämä ei ole kuitenkaan läheskään samanlainen prosessi kuin Suomen yliopistojen pääsykokeet. Akateemisesti minäkin voisin varmaan päästä esimerkiksi Harvardiin. Testien lisäksi oppilaita karsitaan muiden tekijöiden mukaan kuten mitä olet elämäsi aikana saavuttanut (työkokemus, harrastukset, työ hyväntekeväisyys järjestöissä). Nämä kriteerit voivat auttaa sinua saamaan stipendin, mikä on toinen rajoittava tekijä. Esimerkiksi Northwesternissä kulut ovat noin $60 000 vuodessa, jos asuu kampuksella. Rikkailla on luonnollisesti etuasema tällä saralla (vaikka koulu auttaakin vähävaraisempia), mikä johtaakin kolmanteen, ehkä tärkeimpään, arvostusta nostavaan koulun ominaisuuteen.

Yhdysvalloissa yliopiston tärkein funktio on auttaa opiskelija hyvään työpaikkaan. Kuten Suomessakin, moniin työpaikkoihin pääsee vain suhteilla. Tietenkin kouluvuosinaan voi yrittää luoda hyviä suhteita henkilöihin, jotka tulevat olemaan vaikuttajia yhteiskunnassa. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa keino, vaan myös koululla on omat suhteensa. Esimerkiksi Northwesternillä on omat suhteensa moniin yrityksiin Chicagossa ja muualla maailmassa. Yritykset ovat kokeneet, että tästä koulusta on usein saatu hyviä työntekijöitä. Siksi Northwestern sijoittui kuudenneksi maailmassa kouluista, joista yritykset rekrytoivat opiskelijoita.

Eli tuohon viimeiseen pointtiin luottaen haen ensi vuonne kesätöitä koulun kautta. Huhuja kierää paljonkin opiskelijoista, jotka ovat saaneet kesäksi harjoittelupaikan isosta yrityksestä (kuten Goldman Sachs), he ovat tykänneet kyseisestä henkilöstä ja palkanneet hänet heti tämän valmistuttua.

Yksi mukava asia täkäläiseen yliopistoon hakiessa on, että pääainetta ei välttämättä tarvitse tietää heti alkuun. Ellei halua esimerkiksi insinööriksi tai lääkäriksi, on oppilaalla jopa kaksi vuotta aikaa suorittaa eri kursseja nimikkeellä "Undecided", eli "ei-vielä-päättänyt". Näiden parin vuoden aikana voi käydä kursseja eri aloilla ja kuulostella mistä kursseista on kiinnostunut. Itse olen käynyt jonkin verran valtiotieteiden ja taloustieteen kursseja. Näistä aloista haluaisin kaksoistutkinnon. Saatan kuitenkin valita jonkin muun aineen monista vaihtoehdoista (tässä lista kaikista mahdollisuuksista). Meillä on täällä 12 eri alaa, jolta kursseja pitää käydä joka tapauksessa (yleissivistyksen nimissä). Näitä käydessä voi saada uusia ideoita ja voi myös pelata aikaa päätöksenteolle. Eri koulut ovat usein erikoistuneet eri aloille. Huonomminkin listoilla arvosteltu koulu voi olla erittäin hyvä jollain tietyllä alalla. Kouluissa, kuten Northwestern, on se hyvä puoli että alaa voi vaihtaa turvallisin mielin, sillä ne ovat hyvä monilla aloilla.

Toistaiseksi olen siis valinnut kurssini täällä kolme eri perusteen mukaan.

1) Yritän valita kursseja, jotka kuulostavat mielenkiintoiselta ja lukeutuvat mahdollisten pääaineiteni kurssivaatimuksiin. Tällaisia kursseja on ollut muun muassa: Introduction to Macroeconomics ja Introduction to International Relations eli tutustumiskurssit maailmantalouteen ja tutustumiskurssi kansainvälisiin suhteisiin (nämä ovat siis hyvin vapaita suomennoksia).

2) Olen valinnut mahdollisimman mielenkiintoisia ja/tai hyödyllisiä kursseja eri aloilta (nuo 12 tarvittavaa alaa). Näitä olivat muun muassa Esseenkirjoituskurssi (English 105) ja Astronomian kurssi (Introduction to Astronomy)

3) Vaikka englantini onkin melko sujuvaa, ei se vielä ole kovin täydellistä. Siksi olen koittanut valita vähän vähemmän haastavia kursseja (eli ei mahdottomia). Näiden avulla voi myös yrittää pitää keskiarvo siedettävällä tasolla.

Yllätykseksni englannin kieli ei ole ollut mikään erityisen suuri haaste. Vain muutamissa tilanteissa tästä on haittaa: kirjoitus- ja lukunopeus ei ole yhtä hyvä kuin täkäläisillä. Tästä on haittaa jos kurssilla on paljon lukemista, tai jos koe on formaattia "kirjoita kuusi lyhyttä esseetä tunnissa aiheista - ". Kyseisissä tilanteissa pitää yrittää olla hyvä tiivistämään ja lukemaan vain tärkeimmät osat.

Toinen lukemisen määrää rajoittava tekijä on harjoituksien määrä. Meillä on kolmet aamutreenit ja lisäksi iltatreenjä lähes joka ilta. Nämä rajoittavat aikaa huomattavasti. Käytännössä normaalipäivänä ohjelmassa on aamutreenit, luentoja, päiväunet, iltatreenit ja loput illasta lepoa tai opiskelua. Näiden välissä tietenkin ruokailut. Ohjelman ollessa niin tiukka kuin se on, urheilijoille on järjestetty huomattava etu: he saavat rekisteröidä itsensä kursseille ennen muita oppilaita. Vaikka Northwestern onkin pieni verrattuna moniin kouluihin ("vain" noin 10 000 oppilasta), suosituimmat kurssit täyttyvät nopeasti. Urheilijat eivät voi valita luentoja harjoitusajoille, joten toisin kuin monissa muissa opinahjoissa, meillä urheilijat saavat valita kurssinsa ensin. Mahdollisen rahoituksen lisäksi tämä onkin ainoa suora akateeminen etu, jonka urheilijat saavat.

Urheilijoille on tarjolla myös akateemista ohjausta, joka ensimmäisenä vuonna on viikoittainen pakollinen tapaaminen opinnonohjaajan kanssa. Myöhemmin vain jokaisen jakson alussa pitää käydä kertomassa mitä kursseja aikoo valita. He varmistavat, että oppilas pysyy aikataulussa valmistumista ajatellen, ja että kaikki kurssivaatimukset tulee suoritettua. Toisin kuin usein Suomessa, täällä oikeastaan kaikki valmistuvat standardiajassa - neljässä vuodessa. Tuon ajan jälkeen oppilas joko hakee töihin tai jatkaa opiskeluaan maisterintutkintoa varten. Täällä tosin jatko-opiskelua varten täytyy hakea kaikilla aloilla erikseen. Lisäksi joihinkin kouluihin, kuten meidän kampuksella sijaitsevaan Kellogg:iin (bisness maisterin tutkinto), on erityisvaatimuksia kuten viiden vuoden työkokemus joltain alalta. Eli näillä näkymin haen johonkin töihin jossain päin maailmaa valmistuttuani hieman yli kolmen vuoden päästä (näin siis toivottavasti).

Näistä on mahdollisesti joillain kysymyksiä, näitä voi mielellään kirjoitella kommenttiosioon.

Pahoittelut pitkästä ajasta edellisen tekstin jälkeen.

Klara Vappen!

Spring Break

Talvijakso päättyi ja ennen viimeistä rutistusta, kevät jaksoa, meillä oli viikon loma. Loman ajaksi kampuksen asunnot suljetaan, joten kaikki lähtevät kampukselta joko kotiin tai muualle evakkoon. Itse muutin viikoksi kavereiden asuntoon kampuksen laitamille. Kolme asunnon neljästä asukkaasta oli lähtenyt lomille kotikaupunkiinsa, joten sain tajouksen asua yhden huoneessa.

    Viikko ei nyt täsyin vastannut mielikuviani lomasta, sillä kävin joka päivä treenaamassa. Mukavaa kuitenin oli. Koko viikon oli mukavan lämmintä (melkein 30°C) ja aurinkoista. Esimerkiksi keskiviikkona aamutreenien ja päiväunien jälkeen menimme muutamaksi tunniksi rannalle paistattelemaan päivää. Sen jälkeen menimme "uimarien asunnolle" (omakotitalo, jonka vuokralla asuvat asukkaat ovat kaikki uimareita) grillaamaan kunnon pihvit. Lopun illasta hengailimme sisällä.

    Lauantaina oli St. Patrick's Day. Koko juhlan ideana on pukeutua vihreään ja kuluttaa alkoholia niin paljon kuin päivän aikana ehtii. Alaikäisinä porukkamme reissasi junalla Chicagoon. Kävimme hakemassa Jamba juicesta isot smoothiet ja menimme hengailemaan puistoon ja katsomaan paraatia. Kävimme myös katsomassa, kuinka Chicagon läpi kulkeva joki värjättiin kirkkaan vihreäksi.

    Uudesta asunnosta piti sanoa muutama sana. Eli ensi vuodeksi saimme sovittua täkäläisittäin melko hyvään hintaan vuokrasopimuksen siististä, valoisasta ja tilavata asunnosta kahden kaverini kanssa. Näin kun lomat taas iskevät ensi vuonna, ei meidän tarvitse lähteä muiden nurkkiin asumaan. Tämä myös mahdollistaa muihin aikoihin, kuten kesällä, kampuksella asumisen. Northwesternin kautta saa monesti todella hyviä työharjoittelupaikkoja, joten jonain näistä vuosista tulen todennäköisesti viettämään osan kesästäni täällä töissä käyden. Listaan tähän vielä muutaman hyvän syyn kampuksen ulkopuolella asumiseen.

1. Ei tarvitse jakaa huonetta

2. Mahdollisesti siistimpi asunto (sisältäen paremman hajuinen kylpuhuone)

3. Mahdollisesti halvempi vuokra (kesällä opiskeleville voi tarvittaessa vuokrata asunnon kesäksi)

4. Voi kokata itse. (Vaikka ruokaa voikin saada rajattomasti valmiina, siitä saa maksaa melko suolaisesti)

5. Jo mainittu - saa asua milloin haluaa

Tänään oli ensimmäinen päivä uudesta jaksosta. Tänään myös palasimme takaisin normaaliin, joskin hieman muuttuneeseen, uintirytmiin.

Tässä vielä pari kuvaa kevätlomalta.

 Chicagon läpi kulkeva joki vihreänä

Aurinkoisena päivänä Chicagossa

Jakso loppuu

Kävin viime viikonloppuna koettamassa onneani vielä "last chance meetissä". Eli lensimme koutsina kanssa Ohioon, kävimme kisoissa, ja lensimme takaisin. Vähän oli lopulta turha reissu, mutta tulipahan vielä yritettyä. Yritin parantaa muutaman kymmenyksen aikaani, jotta voisin päästä NCAA karkeloihin. Nyt sinne ei ole mitään asiaa. Kisoihin otetaan noin 22 uimaria per laji ja itse olen nyt jenkkien 43 nopein. Aikaero 22. nopeimpaan on noin 7 kymmenystä.
Käteen jäi kisakokemusta ja uusia ideoita aikojen parantamiseksi. Eli jotain kyseisestä reissuta jäi käteenkin. Lisäksi sain syödä hyvää ruokaa koulun piikkiin (koulun ruokaloiden ruoka alkaa tympiä tietyn määrän ja ajan jälkeen) ja nukkua omassa hotellihuoneessa (eli ilman kämmpistä) king size sängyssä.

Kämppiksen puuttumisesta puheen ollen, jonkin aikaa sitten teimme vuokrasopimuksen kahden kaverini kanssa yhdestä asunnosta kampuksen laitamilla. Pääsen siis ensi vuonna eroon tästä rotankolosta, jossa asun nyt. Ulkoapäin asunto näyttää hienolta ja arvokkaalta (rakennus on vanha), mutta sisällä saa taistella torakoiden kanssa elintilasta. Lisäksi vessat ovat oma kokemuksensa (haju, siisteys). Onneksi minun ei tarvitse käydä suihkussa kämpillä, vaan sen voi tehdä altaalla. Ensi vuoden asunto on hieno! Meillä on tilava olohuone, keittiö ja ruokasali. Lisäksi jokaisella on oma huone. Kustannukset per kuukausi ovat kampuksen asuntoja halvemmat, mutta jos asunnossa haluaa asua kesälläkin, tulee hinta olemaan melkolailla sama kuin nyt. Tämä järjestely helpottaa paljonkin ensi vuoden valintojani - jos haluan hakea työharjoitteluun tai vastaavaan (tästä lisää myöhemmin).

Jakso loppuu kohta. Eilen olivat tämän jakson viimeiset tunnit ja nyt on vuorossa lukuviikko. Ensi viikoksi pitää kirjoittaa yksi essee ja lukea pariin kokeeseen - ei siis kovin paha urakka ollenkaan. Kirjoittelen tämän jakson kursseista tänä viikonloppuna.
Meillä on siis vuodessa neljä jaksoa (quarters), joista yleensä opiskellaan kolme ja neljäs ollaan joko kotona lomailemassa, käydään töissä ja työharjoitteluissa tai opiskellaan kampuksella (siihen pitää anoa erillinen stipendi). Ensi viikon jälkeen olen suorittanut kaksi jaksoa - sen jälkeen on kevätloma. Kevätjakso alkaa parin viikon päästä. Siinäkin jaksossa pitäisi olla ihan kohtuullisen mielenkiintoiset kurssit tiedossa.

Tässä kuva asunnosta, jossa asun nyt.

Big 10

Kun ei vaan vauhti riitä.
Ensimmäisen päivän viestin jälkeen oli aika hyvät fiilikset, vaikka aika ei ollutkaan aivan yhtä kova kuin toiveissa oli.
Toisena päivänä jätin aamun 50 vapaauinnnin, jonka olin ajatellut uida rintaa avausuintina, väliin ja päätin keskittyä illan pitempään sekauintiviestiin. Illalla itselläni ei ollut muuta kuin viesti. Pitempi viestimme ei ollut läheskään yhtä potentiaalinen kuin edellisen illan viesti ja lähtöasetelmakin oli oudohko - jouduimme uimaan "kylmässä" erässä eli emme kisanneet kovempien joukkueiden kanssa. Vedimme taas ihan hyvin. Ei siis mitenkään hienosti mutta - ihan hyvin. Oma osuuteni oli jotenkin todella vaisu. Aika oli sinne päin, 53.5, mutta ei läheskään toivottua vauhtia. Muutkin osuudet olivat, ei loistavia, mutta ihan hyviä. Loppuaika 3:13 ja risat oli sekunnin parempi kuin edellisenä vuotena, joten suunta on ainakin oikea.

Toisena päivänä pääsin vihdoin uimaan omia lajejani. 100 rintauinnissa odotukset olivat kovat ja niin oli yrityskin. Sohimiseksi se kuitenkin meni. Loppuaika, 54.03, ei tyydyttänyt. Varsinkaan kun tuolla ajalla jäätiin kaksi sekunnin kymmenystä A finaalista. Virallisisa käännösaikoja jaardeilta metreille ei ole olemassa, mutta itse käytän colorado swimming kääntäjää (vaikuttaa melko luotettavalta) ja sen mukaan tuo olisi juuri alle minuutin. Parannusta viime vuoden SM voittoaikaan tuli siis yli sekunti. Se vain ei riitä täällä. 54.0 ajalla ei myöskään ole mitään asiaa NCAA pippaloihin. Aika parani, mutta ei läheskään odotetusti.

Viimeisenä päivänä päästiin herkuttelemaan 200 rintauinnilla. Väliaikani olivat 26, 30, 30 ja 32 - loppuaikana 1:59 ja osia. Pääsin taas uimaan B finaaliin, jossa en taaskaan parantanut aikaani. Jotenkin tässä vaiheessa alkoi olla huvittuneen mollivoittoinen olo. Ajat kyllä paranivat, mutta eivät tarpeeksi. Tälläkään ajalla, 2:12 metreille käännettynä, ei oikein tee mitään näissä kisoissa. Uinti oli seka aamulla, että illalla taas kerran ihan hyvä. Ei vain siellä missä sen pitäisi olla eikä siellä missä omasta - ja valmentajien - mielestä olen.

Monien muidenkin uinnit menivät samalla sävyllä kuin omani. Kisat eivät olleet katastrofi. Ne olivat ihan hyvät. Näissä kisoissa se vaan ei riitä. Tässä tapauksessa uintien pitäisi olla loistavia. Siihen pitää keskittyä jatkossa. Pitää alkaa keskittyä loistavien uintien takomiseen.

Tänään vielä ennen kuin lähdimme takaisin uimme muutaman lajin pitkällä radalla. Monet halusivat koittaa alittaa rajoja jenkkien Olympiakarsintoihin ja muutamat joukkueet jäivät näitä rajoja uimaan. Itse kävin huvikseni kellumassa 100 rintaa aikaan 1.04.7. Ei mikään kovin erikoinen uinti mutta aika melko lähellä viime kesän uintia. Ihan hyvä uinti taas kerran.

Big 10 - Day 1

Ensimmäisenä päivänä oli vain 4x200vapaauinti -ja 4x50 sekauintiviestit.

Itse en täällä pääse pitkäviestiä uimaan (voi harmi!), sillä meillä on parinkin joukkueen verran minua nopeampia kavereita (viestin ajat olivat 1.37, 1.38, 1.37 ja 1.35. Tasoitus lyhyille meteille on noin 10 sekuntia). Pitkäviestimme sijoittui kahdeksanneksi.
     Sekauintiviestiin sen sijaan pääsin uimaan. Matkakin oli mieleinen -vain 50 metriä. Tavoitteena oli aika, jolla pääsee uimaan NCAA mestaruuksiin. Uimme ihan hyvin, ja aika oli sen mukainen - ihan hyvä. 1:26.81 (21.8, 24.0, 21.6 ja 19.2).
     Oma aikani oli lähellä tavoitetta, joskin ei aivan tavoitteeseen kuitenkaan. Uin 24.05 (26.7 metreille). Ensimmäinen 25 meni todella vauhdilla (olin kisojen nopein), mutta toisella puoliskolla temponi hidastui ja olin vasta kolmannes aikani perusteella. Reaktioaikani (+0.18) olisi voinut olla hieman nopeampi, mutta muuten olen ihan tyytyväinen uintiini. Tämä oli tämän kauden tasoni tuolla matkalla. Sijoituimme lopulta viidenneksi. Nähtäväksi jää miten näillä ajoilla sijoittuu kansallisesti.
     Tässä vielä sivuillamme oleva recap

Ennakkotunnelmia - Big 10

Vielä näistä kisoista - meillä on siis täällä mukana oma hieroja, oma huoltaja, kaksi valmentajaa ja mediamies. Lisäksi bussi ajaa meidät kaksi korttelia hallille ja sieltä takaisin. Hallilla on iso kylmäallas ja saunoja. Saamme 10 dollaria lounaaseen käytettäväksi, päivällinen ja aamupala syödään yhdessä. Hotelli on mukava ja sängyt isoja ja pehmeitä. Kyllä meistä pidetään huolta.
Eilen kokeilin uusia TYR -jammereita. Olivat paljon pienemmät kuin hieman venähtäneet testikappaleet. Toivottavasti sopivat silti.

Tänään uimme 4x50 sekauintiviestin. Tavoitteena on luonnollisesti hyvä sijoitus ja pääsy NCAA kisoihin.

Vielä tästä tasosta pari sanaa niille, jotka eivät yliopistouinnista tiedä paljon: viime vuonna 16 joukkoon tarvitisi 100 rintauinnissa ajan 55.0. Minun aikani Vaasan lyhyen radan SM kisoista 1:01.28 kääntyy jaardeille aikaan 55.2. Eli tasoa löytynee.

Viimeistelystä

Valmentajalta saatiin vähän oppia viimeistelystä pari treeniä sitten. Vapaasti suomennettuna:

Viimeistely ei ole mitään taikojen tekemistä. Kaudella treenataa todella kovaa ja kun kroppa saa muutaman viikon lepoa, niin alkaa kulkea kovaa. Kovaa uintivauhtia varten ei edes tarvitse "tuntua hyvältä". Aina ei vaan tunnu hyvältä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että uimari ei pääsisi kovaa.


Juttelin myös apuvalmentajan kanssa josko minun kannattaisi vielä vetää vähän enemmän, ettei ala kulkemaan hyvin liian aikaisin ja viimeistely osuisi liian aikaisin. Hän korjasi minua ajatuksella:

Viimeistely avaa parin viikon ikkunan, jolloin uimarin kroppa on saanut lepoa niin, että pääsee kovempaa, mutta aerobinen kapasiteetti ei pääse vielä laskemaan. Se ei siis ole mikään taikatemppu, jonka pitää osua 72 tunnin sisään - ja jos se ei osu niin kaikki on menetetty.

Voi olla siis näinkin. Muuttaa vähän omia käsityksiä viimeistelystä.

Tässä muuten valmentajien profiilit:
Päävalmentaja Jarod (mm. jenkkien tiimin kapteeni Goodwill gameseissä 1999)
Apuvalmentaja Kyle (Marmalejon ja Gal Naevon koutsi)
Vapaaehtoinen apuvalmentaja Bob (Greevers ja Alexandrov on sen uimareita)

Viimeisiä viedään - Viimeistelyä ja kisakuulumisia

    Monen kuukauden odotus on vihdoin päättynyt. Kaikki kova työ on jo tehty ja nyt ei voi muuta kuin viimeisten hetkien tekniikan hiomista. On aika levätä ja kuunnella kun kunto kohisee - on aika viimeistellä.

    Viimeinen kuukausi on vedetty kovaa. Ihme kyllä kaikkien paikat ovat enemmän tai vähemmän kestäneet. Omatkin olkapäät, polvet ja nivuset ovat kestäneet yllättävän hyvin. Kevyitä treenejä ei ole ollutkaan ja treenien lisäksi on ollut kova kisakausi päällä. Viimeisinä kolmina viikonloppuina olemme uineet jotain koulua vastaan.

    Ensiksi uimme Notre Damea vastaan. He ovat aivan meidän tasoisemme joukkue, ja pisteissä hävisimme niukasti. Lajin nimi on "Swimming and Diving" ja se ei käy meidän eduksemme. Uimahyppääjämme jäivät viimeisiksi, ja vaikka voitimmekin suurimman osan lajeista, hävisimme lopulta pisteissä. Itselläni oli edessä tasaisin rintauintijoukko mitä olin kohdannut, mutta satasen voitin helposti ja 200 vähän vähemmän helposti (uin komeasti ohi viimeisellä altaanmitalla).
    Toisena viikonloppuna uinna Iowaa vastaan. Otimme pataan oikein urakalla pisteissä. Heidän rintauimarinsa ei ollut kovin kummoinen ja voitin melko helposti. Ajat olivat silti ihan kohtuullisia.
    Viime viikonloppuna uimme Double Dual meetin, eli meidän lisäksemme altaassa kohelsi Missouri ja Denver. Kisa oli erittäin jännittävä ja yllättävänkin kovatasoinen. Paransimme jokaisessa kisassa tulostasoamme ja Missouria (top 25 koulu maassa) vastaan uimme parastamme - ja voitimme. Olimme ennen viimeistä viestiä yhden pisteen tappiolla, mutta yhden sadasosan voitto viestissä takasi meillä koko potin. Saimme hieman apua uimahyppääjiltämmekin - he eivät jääneet viimeisiksi, vaan hävisimme vain jonkin verran pisteitä Missourille. Denverin voitimme helposti. Itse hävisin 100 rintauinnissa ensimmäistä kertaa (jäin toiseksi) ja jäin kolmanneksi 200 rintauinnissa (ei niinkään ensimmäinen kerta). Ajat olivat aika hyviä herkistelemättä. Vedin 1.02 alat satasella ja 2.15 kahdellasadalla (käännettynä metreille). Viestissä vedin minuutin pintaan.
Laitan linkit kisakertauksiin postauksen loppuun.

   Viimeisen kilpailun jälkeen olemme alkaneet pikkuhiljaa kevennellä treeniurakkaa. Emme enää käy salilla, vaan teemme räjähtävää treeniä altaan laidalla. Vedämme enemmän kisavetoja ylhäältä, noin kolmesti viikossa, ja matkaa olemme vähentäneet. Myöskään kuuden aamutreenejä ei enää ole meille sprinttereille - minut siis siirrettiin joulun aikoihin sprinttiryhmään.

    Big Ten mestaruudet ovat alle kolmen viikon päästä. Kisojen tason pitäisi olla aika hyvä. Olen ennätykselläni 1:00.70 (käännettynä) tällä hetkellä kuudentena ja kärki on vetänyt reilusti alle minuutin. Oma tavoitteeni ei kuitenkaan ole Big Ten Championshipseissä. Itselläni on ollut koko kauden tavoitteena päästä NCAA Chanpionshipseihin. Ne ovat koko maan laajuiset yliopistomestaruuskisat ja joidenkin mukaan Olympialaisten jälkeen vaikeimmat päästä sisään. Niihin otetaan koko maasta noin 25 parasta uimaria. Hyvänä bonuksena noihin kisoihin pääsynä on tietenkin se, että silloin tulisi myös pärjäänään Big Ten mestiksissä. NCAA kisoihin halutessaa pitää alittaa minuutti reilusti (53 alaosia jaardeilla). Minulla on todella hyvällä uinnilla mielestäni siihen mahdollisuudet, sillä starttini on hyvä ja käännökseni eivät aivan kamalat. Uidakin jaksaa jaadreilla paljon paremmin, kun matkaa kertyy sen hyytymisen verran vähemmän.

(c)Ray Whitehouse

Tässä linkki ensimmäisiin kisoihin
Toisiin kisoihin
Kolmansiin kisoihin
Ja artikkeliin kolmansista kisoista - minultakin kommentti (ei kovin hyvä sellainen)

Ja vielä - tässä päivitetty versio profiilistani ja syksyn uinneistani.

Mukavaa kevään odotusta.

Rintauintitreeni

Pitää kirjoittaa tänne ennen kuin unohdan.
Tänään oli todella hyvä rinulisetti. Jokamaanantainen pitempi rintauintitreeni oli tänään rankka, mutta hauska - varsinkin kun kulki hyvin - to todella tarkoituksenmukainen.
Pääsetti oli kolmiosainen 800, 1000 ja 800 jaardia.

Ensimmäinen setti oli helpohko, mutta tarpeenmukainen (sai hyvän tekniikan kasaan):
8 x (2x25 @40sec + 50 @1min) 25 matkat omavalintaisia tekniikkadrillejä (suosituksia tosin annettiin) ja 50 matkat koventaen pareittain eli viimeiset kaksi 50 olivat kovaa.

Toinen oli rankka - varsinkin hapenotolle. Vähäinen hapen saanti teki uinnistakin raskaampaa.
10 x (25 ru liukua veden alla @30sec + 75 rintaa @1.15) 4, 7, 9 ja 10. täysiä.
Kaveri, joka ui siis NCAA sijoille 200 rintauinnissa melkein pyörtyi yhdessä 25 vedenalaisessa.

Kolmas setti oli vedon vahvistamiseen tarkoitettu. Myös vetotekniikkaan kiinnitettiin huomiota.
Kaikki siis käsivetoja.
2x(75 rintaa pullari nilkoissa, 50 rintauinnin käsivetoja) + 2x75 käsivetoja pää ylhäällä)
Ja tuo setti kahdesti.

Jos ei näillä treeneillä lähde niin ei sitten millään.

Kalifronia

8 aikaan aamulla ajelimme San Josesta kohti Atascaderoa. Kahden ja puolen vuoden odotuksen jälkeen oli hienoa päästä takaisin. Oli kuin olisi kotiin ajellut. Kilometri kilometriltä olin enemmän innoissani päästä takaisin, kilometri kilometriltä oli hienompi fiilis.
     Kalifornia ei pettänyt. Vaikka lämpöä ei ollut aivan yhtä paljon kuin kesällä, aurinkoa riitti silti ja lämpöäkin oli noin 20 asteen verran. Kaverit olivat aivan yhtä hauskoja kuin ennenkin ja host perheet olivat aivan yhtä mukavia, ystävällisiä ja iloisia kuin ennenkin  - oli kuin en olisi koskaan lähtenytkään. Tekemistä ja hauskaa riitti enemmän kuin tarpeeksi. Näin paljon ihmisiä joita olin kaivannut, mutta aika ei riittänyt kaikkien näkemiseen ja pidempään hengailuun. Jotain piti jättää seuraavaan kertaan.
     Ensimmäisenä päivänä saavuttuani A-town:iin menimme Brooken perheen kanssa joulupäivälliselle. Sen jälkeen menin Patrickin (uimakaveri, vesipallokaveri, veli) luokse. Patrick on muuttanut näiden vuosien aikana, monien eri vaiheiden jälkeen, omaan asuntoonsa parin kaverinsa kanssa. Vietimme illan jutellen ja menimme nukkumaan myöhään yöllä. Oli paljon juteltavaa pitkän ajan jälkeen. En ollut jutellut Patrickin kanssa paljoa tätä ennen - olemme molemmat huonoja pitämään yhteyttä. ("I'm more of a face-to-face guy" ja niin olen minäkin). Pitkästä ajasta huolimatta oli kuin olisin lähten vasta eilen. Kaikki oli kuin ennenkin.
     Seuraavana aamuna menimme yhdeksän aikaan Patrickin vanhempien asuntoon, jossa söimme aamupalaa ja vietimme joulua - availimme lahjoja ja pelailimme pelejä. Patrickin kanssa kävimme ajelemassa keskustassa katselemassa paikkoja ja tervehtimässä ihmisiä. Myöhemmin päivällä testasin myös motocross pyörää. Voin sanoa että ensikertalaiselta motocross pyörän ajelu vaatii enemmän kuin 2 minuutin harjoittelun jos lähtee ajelemaan metsään. Kävimme myös ostamassa vähän ruutia. Parin haulikon ja kiväärin kanssa Patrickin perheen tilalla vietimme iltapäivän ampuen pulloja, vaaseja ja savikiekkoja. Vähän Rambomeininkiä joulun hiljaisuuteen. Patrickin isä, Joe, oli meistä tarkin - harjoitus tekee mestarin tässäkin (mistä tulee sanonta lahjattomat harjoittelee?!). Illalla menimme toisen host perheeni, Edin, luokse syömään päivällistä. Oli hienoa nähdä Ed ja jutella. Viivyimme päivällisellä viitisen tuntia.
     Kolmantena päivänä kävin treeneissä ja Billin ja Alicen luona. Brooke ja Patrick olivat mukana. Näytin kuvia kesän reissuista ja lukion valmistujaisista ja perheestäni. Vietimme tunteja vain jutellen mukavia. Oli hienoa nähdä kolmatta host perhettäni. Ensimmäistä perhettäni en päässyt näkemään, sillä he ovat muuttaneet Minnesotaan. Illalla Erinin luokse oli kutsuttu paljon kavereitani vanhoista porukoista. Se oli hauska tapaaminen ei vain minun osaltani, vaan myös muiden. Monet näistä kavereista eivät olleet nähneet toisiaan vähään aikaan, sillä muutkin kuin minä ovat yliopistossa jossain muualla. Illalla menimme vielä Brooken luokse porealtailemaan. Itse jäin sinne pariksi viimeiseksi yöksi.
     Neljäntenä aamuna lähdimme aikaisin surffaamaan. Clarke ajoi minut Patrickin luokse, josta ajoimme Morro Bay:n rantaan. Vesi oli jäistä, mutta Patrickin isän märkäpuvun avulla pysyin hengissä. Taidot olivat enemmän kuin vähän ruosteessa, mutta se oli silti hauskaa. Joka päivä kävin myös treenaamassa, ettei Havajin leiri menisi hukkaan.
    Viidentenä aamuna Patrickin ja Brooken kanssa kävimme Starbuckissa aamupalalla (kävin myöhemmin In-N-Out:issa lounaalla), jossa Cherie (rotary counselorini) kävi myös moikkaamassa ja sieltä jatkui matka kohti San Josea ja Chicagoa. Viisi kiireistä, mutta hauskaa päivää Kaliforniassa - ehdottomasti reissun arvoinen käynti.
     Täällä treeni on jatkunut kovana. Tänään oli paluu arkeen koulun muodossa. Vähän haikea fiilis. Kuukaudessa ehti tapahtua paljon ja ehti myös tottua kouluttomaan arkeen. En usko että menee kauaa että tähän arkeen tottuu. Jotenkin pitäisi vain saada koottua itsensä viimeiseen rutistukseen ennen Big 10 Championships kisoja ja samalla keskittymään opiskeluun.
    Terveiset keskilännestä - hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!