Oletko koskaan tuntenut tunnetta, kuinka jokin asia jaa roikkumaan, sitten se paisuu suuremmaksi ja lopulta kyseinen asia on niin iso, etta siihen ei enaa tee mieli koskeakaan.
Nain kavi kirjoittamisilleni. En hetkeen kirjoittanut blogiini, joten hetken paasta oli niin paljon kirjoitettavaa, etta en oikein tiennyt mista aloittaa.
Nyt olen kuitenkin palannut... Freesimpana kuin aiemmin. Kirjoittelen nopeamapaan tahtiin... "I'll be back! (where I'm now living)"
Viimeisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista.
Olemme viettaneet joulua, uutta-vuotta, kayneet kilpailemassa ja hiihtmassa. Host-perhettakin on tullut vaihdettua ensimmaista kertaa.
Myos aikasin Tammikuussa tajusin, etta puolisen vuotta on jo vierahtanyt! Vesa kysyi, etta missa viipyy puolivuotis raporttini. Mika puolivuotis? Itsehan olen taalla ollut vasta kuukauden, pari?!
Tunnen itseni vanhaksi papaksi sanoen: "Vastahan tanne lahdin, vastahan oli kesa!" ja voin kauhukseni lahes vakavasti sanoa kliseen: "Kylla se aika rientaa!"
Tajusin juuri myos, etta nyt pitaisi kiireesti alkaa varailemaan lentolippuja takaisin pohjoiseen.
2 comments:
jeah, rohkea papparainen, pääsit kynnyksen yli! Aika rientää tottavie, mutta eletään joka päivä nauttien siitä!
:D
ja joo, mulla kasautuu kaikki asiat aina ja sit ne on IIISO möykky ja mä vaan röhnötän sivussa avuttomana. no en oikeesti, mutta välillä aina uhkaa käydä niin mutta sit teen niin rohkeesti kun Uula, ja tartun toimeen taas ahaha. Neuvo; pala kerrallaan, pala kerrallaan. Ei pidä tuijottaa vuorta ja yrittää nähdä sen yli, mutta sitä ekaa kivenmurikkaa siinä. vau mä oon filosofinen. aberysta ja seffeildistä tuli conditional offerit.uu--
Post a Comment