Amerikkalainen joulu koostuu suuresti samoista aineksista kuin suomalainenkin (siis se OIKEA joulu, ei se kaupan kraasa...): Perhe, Ruoka, Lahjat, Yhdessaolo ja monille Jeesus ja Joulukirkk0. Lapsille Joulupukkikin on iso asia.

Olen saanut muutamia kysymysia: "Eikos amerikkalainen joulu ole aika kaupallinen?", ja onhan se! En kuitenkaan menisi takuuseen, etta se on yhtaan sen kaupallisempi kuin Suomessakaan. Tarkemmin kun ajattelee niin onhan Suomenkin joulu aivan liikaa koristeita, valoja ja lahjoja.
Ruokajuhlana joulu ei ole aivan yhta iso kuin Kiitospaiva (ks. kiitospaivan teksti), mutta silti hyva ruoka on iso asia.

Eroavaisuuksina voisin mainita lahjojen avaamisen ajankohdan (kaikki varmaankin tietavat). Joulupukki tulee kaymaan yon aikana ja aamulla lapset ryntaavat kiilto silmissa koristeilla paallystetyn kuusen alle lahjoja avaamaan. Osa lahjoista (suurimmaksi osaksi se syotava osa) on laitettu isoihin (ei jalkoihin laitettaviin) sukkiin takan reunalle.
Myoskaan valkoista joulua oli turha toivoa.
Koristeet eivat ole pienia ja kauniita, vaan suuria mohkaleita (maku tietenkin vaihtelee koristelioittain). Sama patee jouluvaloihin (ks. aikaisemmat kuvat)
Kaikkialle laitetaan jotain joulu-kraasaa. Tama tosin tapahtuu osittain Suomessakin. Koristeet vain sattuvat olemaan paljon isompia.

Host-perheellani oli myos omia perinteitaan joulusta joista muutaman voisin mainitakin:
Ensimmaisen lahjan saa avata se, joka loytaa taloon piilotetun Jeesus-lapsi nuken,
Se joka avaa ensimmaisen lahjan saa paattaa kuka avaa seuraavan lahjansa (ja minka niista), itseaan eika edellista saa valita,
Jotkut lahjat on piilotettu jonnekin taloon/pihaan ja lahjan loytaa seuraamalla kirjoitettuja vihjeita,
Lahjat pakataan niin, etta niiden sisaltoa on hankala arvata.

Amerikkalainen joulu oli upea kokemus ja voisin tulla viettamaan vastaavaa uudestaankin. Silti, voin kertoa, oli valilla hieman ikava Suomen joulua.
Oli kuitenkin hieno paasta osallistumaan oman (biologisen, alkuperaisen, sen oikean...) perheeni jouluun Skypen valityksella.

Oletko koskaan tuntenut tunnetta, kuinka jokin asia jaa roikkumaan, sitten se paisuu suuremmaksi ja lopulta kyseinen asia on niin iso, etta siihen ei enaa tee mieli koskeakaan.
Nain kavi kirjoittamisilleni. En hetkeen kirjoittanut blogiini, joten hetken paasta oli niin paljon kirjoitettavaa, etta en oikein tiennyt mista aloittaa.
Nyt olen kuitenkin palannut... Freesimpana kuin aiemmin. Kirjoittelen nopeamapaan tahtiin... "I'll be back! (where I'm now living)"

Viimeisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista.
Olemme viettaneet joulua, uutta-vuotta, kayneet kilpailemassa ja hiihtmassa. Host-perhettakin on tullut vaihdettua ensimmaista kertaa.
Myos aikasin Tammikuussa tajusin, etta puolisen vuotta on jo vierahtanyt! Vesa kysyi, etta missa viipyy puolivuotis raporttini. Mika puolivuotis? Itsehan olen taalla ollut vasta kuukauden, pari?!
Tunnen itseni vanhaksi papaksi sanoen: "Vastahan tanne lahdin, vastahan oli kesa!" ja voin kauhukseni lahes vakavasti sanoa kliseen: "Kylla se aika rientaa!"
Tajusin juuri myos, etta nyt pitaisi kiireesti alkaa varailemaan lentolippuja takaisin pohjoiseen.

Viikonloppuna ennen joulua olimme uimakisoissa Long Beachilla, Los Angelesisssa.

Uimakunto alkaa hiljalleen loytya: 200 rintauinnin kelluin aikaan 2.10 (2.24) ja viestit olivat mukavia.

Kavimme kilpailujen jalkeen syomassa Downtown Disneylandissa, myohemmin menimme nukkumaan valmentajamme vanhemmille.

Karen sanoi aikaisemmin etta naapurustossa olisi hienot jouluvalot. Yhden aikaan valot olivat kuitenkin pois paalta. Olisin halunnut laittaa kuvia kyseisista (perinteisista amerikkalaisista) valoista, sen sijaan otin muutaman kuvan tasta laheisista taloista.