Wednesday, October 3, 2012

Tänä vuonna jenkkeihin saapuminen oli melkoinen kokemus. Nämä ihmiset eivät tuota prosessia tee todellakaan helpoksi. Ajelehdin normaalisti - kuten viime vuonnakin - viisumillisten jonoon ja kävin kyselyt ja paperihommat läpi (pitkän odottelun jälkeen - luonnollisesti). Hetken kuluttua viisumitäti totesi, että yhdestä kouluni antamasta paperista puuttui yksi nimikirjoituksista tälle vuodelle. Tämän jälkeen paikalle kutsuttiin vartija, joka vei minut isoon huoneeseen parin tusinan meksikolaisen ja intialaisen seuraksi, antaen käskyn odotella rauhassa. Parin tunnin jälkeen joku virkamies tuli kyselemään, miksi paperini eivät ole kunnossa. Pienoisen hiostamisen jälkeen sanoin, että minulla oli joitain papereita matkalaukussani. Sain luvan käydä hakemassa paperini, mutta tässä vaiheessa matkatavarani oli viety turvaporttien taakse, jonne päästäkseni sain odotella puolisen tuntia lisää. Papereista laukussani ei tietenkään ollut mitään apua. Kun lopulta kärähdin odotteluun, sanoin terävästi olevani melkoisen kyllästynyt odotteluun: "I don't even know what's going on!", jolloin virkailija vain antoi minulle paperit, joihin voin koululta pyytää allekirjoituksen, ja toivotti hyvää kouluvuotta. Ja tätä ei voinut tehdä heti alkuun? Noin neljän tunnin prosessin ja kotiintulomatkan jälkeen pääsin yllättämään kaverini - en ollut kertonut milloin olen tulossa.
     Asunnolleni saapuminen oli kuin oikea kotiinpaluu. Soitin ovikelloa ja kaverini rymistelivät portaat alas auttamaan tavaroideni kanssa. Oli hauska palata takaisin.
     Kämppikseni Andrew ja Will olivat jo kalustaneet asunnon ja pistäneet keittiön keittokuntoon. Ainut tyhjä huone oli omani. Willin äiti oli auttanut kalustamisessa, ja varsinkin olohuone näyttää melkoisesti Ikean etusivulta napatulta. Oma huoneeni on vieläkin melkoisen alaston, mutta sängyn olen sinne sentään saanut ostettua (iso ja mukava).
     Paluuta seuraavana aamuna, hienoisen jet lagin avustamana, heräsin viiden aikaan aamulla virkeänä omatoimisesti potkimaan 6x500 (viimeiset 3 räpylöillä) altaassa. Muutaman tonnin potkusetti antoi vähän esimakua siitä, mitä tulevat kuukaudet tulisivat sisältämään.

1 comment:

vesa-isä said...

12Kiitos kun jaksat kirjoittaa tarinoita, mielelläänhän näitä lukee ja on kuulolla siinä, missä siellä mennään. jaksamista ja iloa opiskeluihin.