TYR skabat, Thanksgiving

Reilu viikko sitten sain taas kilpailla meidän invite kisoissa. Tänä vuonna meidän kisoihin ei saapunut mitään kovia joukkueita, vaan vain North Dakota, Kenyon ja University of Illinois in Chicago. Emme siis herkistelleet ollenkaan, toisin kuin viime vuonna, vaan torstaina vedin parit harjoitukset ennen kisoja (ei tosin mitään aivan hurjia treenejä). Kisoissa saimme käyttää kisauikkareita illan finaaleissa.
     Perjantaina vedin 50 rintaa aamulla karsinnoissa. Aika 26 alaosia (≈29.0) ei oikein miellyttänyt. En saanut tempoa tarpeeksi nopeaksi näin lyhyelle matkalle. Valmentaja koitti rauhoitella, että emme ole vielä päässeet harjoittelemaan kovia nopeuksia olkapääni takia, joten syytä huoleen ei pitäisi olla.
     Illalla finaaleissa sain päälle paljon paremman latauksen ja vedin 28.32 (≈28.1). Tämä aika siis sadasosalleen sama kuin viime vuonna (herkisteltynä, ei leikeltynä). On sanomattakin selvää, että olin tyytyväinen. Ei mikään uskomaton aika, mutta olosuhteet huomioon ottaen oikein hyvä. Jonkin aikaa myöhemmin vedin vielä 100 viestissä, mutta uinti oli teknisesti enemmän tai vähemmän kelvoton (yritystä kyllä oli). Aika 56 alat (≈1.02 alat) ei ollut katastrofaalinen, muttei kovin hyväkään. Uinnin jälkeen olkapää alkoi olla vähän herkän oloinen.
     Lauantaina jätin muut uinnit väliin, ja uin vain illan 4x50 sekauintiviestissä 50 rintaa. Tavoitteenamme oli uida hyvä aika, jolla voisimme päästä kuumaan erään konferensseissa. Vedimme tarvittavan ajan, mutta rintauimarimme otti vilppilähdön. Väliaika 24.7 (≈27.4) antoi kuitenkin uskoa parempaan jatkoon. Olkapää ei tuntunut uinnin jälkeen enää kovin hyvältä ja minun kisani päätyivät tähän uintiin. Onneksi näissä karkeloissa minua ei juuri tarvittukaan - voitimme toiseksi tulleen pistein 1293 - 718.
     Seuraavan viikon vietin treeneissä potkien ja välillä skullaillen, mutten uiden. Vasta tällä viikolla olkapää tuntui hyvältä ja olen jatkanut uimista suhteellisen normaalisti.

Charlie ui viime viikonloppuna todella hyvin

- hänet valittiin Big Ten viikon uimariksi

TYR Inviten jälkeisellä viikolla vietettiin Thanksgiving juhlaa. Saimme koulusta vapaata torstaista sunnuntaihin ja harjoituksia miellä oli vain omatoimisesti. En ole oikein jaksanut perehtyä juhlan syvempään olemukseen, mutta tiedän mitä sen keskipisteessä on - paljon ruokaa! Sain pari kutsua joukkuekavereideni koteihin (kiitos niistä), mutta päätin juhlallisuuksian ajaksi jäädä asuntooni. Tim Smithin vanhemmat lensivät Kaliforniasta kilpailuja katsomaan ja jäivät kiitospäivän loppuun asti Evanstoniin. He kokkasivat meille (minä, Tim ja neljä muuta ulkomaalaista) ja nautimme kiitospäivää yhdessä. Itse otin osaa kokkaamiseen tekemällä imellettyä perunalaatikkoa. Siitä tuli melko hyvää, vaikka itse sanonkin.

Tänä viikonloppuna pidän huolta teksasilaisesta rintauimarista, jota rekrytoimme ja hän tulee käymään virallisella vierailulla luonamme. Kirjoittelen lisää rekrytoinnista seuraavassa tekstissäni.

Tim, Timin vanhemmat, pari brittiä, aussi, tsekki ja minä