Viime viikonloppu oli tahan asti rankin, mutta kuuluu tahan mennessa yhteen parhaista.

Urheilupainotteinen viikonloppu alkoi perjentana kun aamulla lahdimme koulusta bussilla kohti Fresnoa. Kolmen tunnin ajomatkan tahtain oli vesipalloturnaus sikalaisen koulun altailla.

Kolmen aikaan pelasimme ensimmaisen ottelun. Voitimme reilusti ja itsekin pelasin hyvin.

Kuuden aikaan havisimme toisen pelimme. Koko joukkue oli vasynyt, mina mukaanlukien. (viime viikolla taisin saadfa jonkinlaisen flunssan, nyt se on jo ohi)

Sina paivana ei ollut enempaa peleja joten menimme syomaan. Ilta oli vapaata kaupungilla. Kavimme parin kaverin kanssa "laser tagging".

Seuraavana paivana voitimme kaksi pelia kolmesta. Pelasimme todella hyvin ja itsekin tein pari maalia! Tuntuu hienolta parjata muita vastaan, kun itse on pelannut vasta p

ari kuukautta.

Palattuamme turnauksesta menin yoksi Patrickille, silla seuraavana paivana menimme uimakisoihin. Katsoimme jonkin aikaa tele

visiota (The 70's Show!!) ja menimme nukkumaan heti yhdeksan jalkeen.

Seuraavan paivan kaytimme lahinna uimiseen. Patrickin (Patrick Neil) aiti on uimatiimimme valmentaja ja Karen (Neil) vei meidat kisoihin. Menestys oli pienissa kilpailuissa toisarvoista, ajat kiinnostivat minua enemman (ei-uimareille sanoo varmaan enemman se, etta olin kaikissa lajeissa kolmen parhaan joukossa). Ajat eivat olleet paata huimaavia. Ne kertoivat kuitenkin sen, etta kun uimakausi alkaa ja metreja kertyy nykyista enemman, vauhti tulee olemaan erittain mukava. Paras noteeraus oli viestista 21,8. Metreilla se olisi 24,3. Aika hyvin kun ottaa huomioon etta takana on lahinna vesipalloa.

Menimme kilpailujen jalkeen ravintolaan, jonka jalkeen oli vuorossa pitkat younet kotona.

Viikonlopun tuloksena: vasynyt mutta onnellinen.