Viime viikonloppu oli tahan asti rankin, mutta kuuluu tahan mennessa yhteen parhaista.

Urheilupainotteinen viikonloppu alkoi perjentana kun aamulla lahdimme koulusta bussilla kohti Fresnoa. Kolmen tunnin ajomatkan tahtain oli vesipalloturnaus sikalaisen koulun altailla.

Kolmen aikaan pelasimme ensimmaisen ottelun. Voitimme reilusti ja itsekin pelasin hyvin.

Kuuden aikaan havisimme toisen pelimme. Koko joukkue oli vasynyt, mina mukaanlukien. (viime viikolla taisin saadfa jonkinlaisen flunssan, nyt se on jo ohi)

Sina paivana ei ollut enempaa peleja joten menimme syomaan. Ilta oli vapaata kaupungilla. Kavimme parin kaverin kanssa "laser tagging".

Seuraavana paivana voitimme kaksi pelia kolmesta. Pelasimme todella hyvin ja itsekin tein pari maalia! Tuntuu hienolta parjata muita vastaan, kun itse on pelannut vasta p

ari kuukautta.

Palattuamme turnauksesta menin yoksi Patrickille, silla seuraavana paivana menimme uimakisoihin. Katsoimme jonkin aikaa tele

visiota (The 70's Show!!) ja menimme nukkumaan heti yhdeksan jalkeen.

Seuraavan paivan kaytimme lahinna uimiseen. Patrickin (Patrick Neil) aiti on uimatiimimme valmentaja ja Karen (Neil) vei meidat kisoihin. Menestys oli pienissa kilpailuissa toisarvoista, ajat kiinnostivat minua enemman (ei-uimareille sanoo varmaan enemman se, etta olin kaikissa lajeissa kolmen parhaan joukossa). Ajat eivat olleet paata huimaavia. Ne kertoivat kuitenkin sen, etta kun uimakausi alkaa ja metreja kertyy nykyista enemman, vauhti tulee olemaan erittain mukava. Paras noteeraus oli viestista 21,8. Metreilla se olisi 24,3. Aika hyvin kun ottaa huomioon etta takana on lahinna vesipalloa.

Menimme kilpailujen jalkeen ravintolaan, jonka jalkeen oli vuorossa pitkat younet kotona.

Viikonlopun tuloksena: vasynyt mutta onnellinen.

Toissa viikonloppuna Rotarit jarjestivat meille upean viikonlopun Huntington Beach -nimisella paikalla. Huntington Beach on parisen kymmenta kilometria Los Angelesista etelaan. Viiden tunnin ajon palkitsi viikonloppu muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Viikonloppu oli paljon  hyvaa ruokaa ja hyvia kavereita. Parasta viikonlopussa oli kuitenkin surffaus. Olin lauantaina ainakin kolme tuntia aalloilla. 

(Taisin jossain valissa satuttaa varpaanikin, mutta oli niin kauskaa etta tajusin sen vasta noustuani vedesta. En ole varma asiasta, mutta koska se ei ole vielakaan parantunut niin luulisin sen olevan murtunut. Hieno kokemus sekin... en ole tainnut koskaan murtaa luuta. Mukava aloittaa varpaasta.)

 Paasin kokeilemaan uutta markapukuanikin (toimii!).

Lahteako Rotary Conferenssiin vai Homecoming partyyn (senioreitten juhlaan)?

Conferenssiin tietenkin: se on pakollinen. Ei ollut parhaat mahdolliset tunnelmat kun joutui jattamaan valiin hauskan ja piti lahtea kuuntelemaan puhetta.

Ensimmainen ilta meni kuitenkin varsin mukavasti. Emme nukkuneet hotelleissa 

vaan host-perheilla. Perheessa jossa olin viikonloppuna oli toinenkin poika: Wallace Brasiliasta. Pelasimme biljardia ja soimme ja illalla katsoimme elokuvan.

Lauantaiaamuna jatimme aamupuheet valiin ja lahdimme rannalle. Me nelja poikaa ja kaksi rotarisetaa ajattelimme ensin menna surffaamaan, mutta ilma oli niin kylma etta menimme sen sijaan monkiloilla ajelemaan dyyneille. Tajusin etta dyynit on luultavasti luotu tuota

 tarkoitusta varten. Isot luonnolliset hyppyrit ja mahtavat maet olivat aivan upeita ajella ja jos ei ollut oma vuoro ajella (vuokrasimme vain kaksi monkijaa) niin aikaa voi kuluttaa hyppimalla hiekkajyrkanteelta pehmeaan hiekkaan tai istumalla autossa kun toinen rotarisedista ajeli dyyneilla isolla maastoautollaan.

Iltapaivalla kuuntelimme puheita konferenssissa. Sekaan ei ollun niin ikavystattavaa kuin mita olin ajatellut. Monet puhujat olivat tylsia. Pisimman puheen piti kuitenkin entinen kansainvalinen rotaripresidentti. Rec oli aivan loistava puhuja ja puhetta oli hauska kuunnella. Puheen jalkeen sain Recilta samanlaisen pinssin kuin esimerkiksi George Bushilla (sellasen Rec oli hanelle antanut) on.

Kuuden aikaan soimme muun juhlavaen kanssa paivallista. Illallinen oli upea.

Illalla menimme laser taggaamaan. Sen paikan omistaja jossa olimme jo aikaisemmin veljeni ja kavereiden kanssa olleet onkin ratariseta ja han tarjosi ilmasen illan ilmaisten pitsojen la limsojen kera. Olimme pelailemassa kahteentoista asti.

Seuraavana aamupaivana kavimme nayttaytymassa nopeasti lavalla (me vaihto-oppilaat siis) ja lahdimme sen jalkeen kotiin.

Konferenssin jalkeen ei ollut epailustakaan kumpaan juhlaan lahdin mielummin. Konferenssi ei olekaan niin tylsaa kuin milta se kuulostaa.

Mukavia naapureita. 

Etsittiin eilen pamelan kanssa minulle kaupoista markapukua. Ajattelin etta jos ostaisin oman niin ei tarvitsisi aina lainata muilta ja sille voisi olla kayttoa Suomessakin. 

Pamela meni kysymaan naapureilta, jotka surffaavat, etta mista mahtaisi loytya kauppa jossa myydaan markapukuja. 

Naapurit totesivat:"meillahan on yksi ylimaarainen jonka joku on tanne unohtanut!". Sain markapuvun ilmaiseksi. Sen jalkeen kun olin koittanut pukua ylleni ja todennut etta se sopii, Pamela kavi kiittamassa naapureita. Naapurit antoivat myos vanhan lautansa. Nyt minulla on siis oma surffilauta ja markapuku.

Podcasting on hauskaa ja siina meneekin nyt ihan mukavasti.

Uusin projekti oli laittaa musiikkiin kuvat ja julkaista video iWeb:iin. julkaisin videon nyt myos youtubeen, mutta laatu on melko huono youtubessa.

Jokatapauksessa tassa on linkki uusimpaan videooni.

--->Vapaus johtaa kansaa, video<---

Tanaan jatkoimme turnausta. 

Paivan tuloksena oli kaksi huonoa pelia (myos haviota) kohtalaisia joukkueita vastaan ja yksi hyva peli hyvaa joukkuetta vastaan (havio sekin).

Ensimmaisissa peleissa pelasimme tosissamme ja havisimme. Olimme arsyyntyneita ja turhautuneita.

Kolmanteen peliin lahdimme pitamaan hauskaa ja pelaamaan hyvaa vesipalloa omaksi iloksemme, koska tiesimme etta pelaisimme parempaa joukkuetta vastaan. Pelasimme erittain hyvin ja olimme jopa lahella voittoa.

Itse pelasin viimeisessa pelissa enemman kuin kahdessa ensimmaisessa yhteensa (oma valmenjamme oli haissa, eika varavalmentaja peluuttanut minua paljon) ja viimeisessa pelissa onnistuinkin enemman kuin aikaisemmin. Mokasin vain muutamassa paikassa puolustuksessa ja vain yhden hyokkauksen (paasin sprintilla yksin maalille). Tein kaksi maalia pelissa.

Koko joukkue oli iloinen viimeisesta ottelusta ja kaikilla oli hauskaa pelatessa.

Hilla oli mukana katsomassa peleja ja linkkina on Hillan (keskimmainen isosiskoni) kuvaama viedeo, jonka lopulla nakyy tilanne jonka mokasin. Olen sinilakkisen joukkueen pelaaja (onnen-)numero 13.

Yritin harhauttaa maalivahdin mutta kesken harhautuksen tiputin pallon. Seurauksena syotin pallon Clarkelle.

--->tassa linkki videoon<---

"The Hounds also found an extra wepon in the swimming speed of an exchange student Uula Auren. The Hounds won the sprint toward the ball every time after halftime when Auren was put in the sprinter position" 

-Atascadero News

Toinen kerta paikallislehden uutisissa. Ensimmaista kertaa olin lehdessa kun annoin haastattelun vaihto-oppilaudesta.

Kyseinen artikkeli kertoi vesipallo ottelusta SLO(san louis obispo) vs. Hounds(Atascadero Greyhounds) jonka havisimme 8-7 jatkoajalla. Ottelu oli ensimmainen liigapeli.

Viimeaikoina joukkue ei ole ollut kovin voitokas enaa, mutta eikohan se tasta parane. Itse olen (kuten artikkelista voi arvata) alkanut saada myos tarkeammissa peleissa enemman peliaikaa (toivottavasti se ei ole syyna viimeaikaisiin tappihin... :D ).

Viime viikonloppuna olimme Etela-Californiassa turnauksessa (Venturassa). Turnaus oli hauska, mutta itse pelit eivat olleet mitenkaan loistavia. Pelasimme Buena A:ta, B:ta ja C:ta seka Gabrielaa vastaan. Gabrielalle havisimme niukasti, C:n voitimme 16-1 ja A ja B ottelut kaatuivat tuomaripeliin. Mitch kysyikin takaisintulomatkalla: "sinulla taitaa olla kuva etta Amerikassa vesipallotuomarit eivat tieda mita tekevat?". Pitaa paikkansa. Viimeaikoina peleissa on ollut hyvin erikoisia tuomitsijoita.

Turnauksilla ei ole paljoakaan valia mutta liigapeleilla on. Jos paasee liigassa kolmen parhaan joukkoon, paasee pelaamaan jatkosarjaan. Ensimmaisessa liigapelissa pelasimme tappiosta huolimmatta ihan hyvin joten viela on toivoa.