Lauantaina oli luvassa kova aamutreeni ja iltapäivä Siam Waterparkissa.
Aamulla alkuverryttelyn jälkeen vedimme lämmittelysettinä 8x25max+25verraa, pääsetti oli 4x(50BES@1.30 + 50BES+10@1 + 50BES@1.30 + 200verraa@3.30)
BES on siis yhtä kuin 100 paluufinstan vauhti. Meillä oli eritellyt setit ja vedin tuon setin Calewin kanssa (perhosuimari). Kaikkiaan meillä oli kolme eri ryhmää, joten valmentaja ei ehtinyt kellottaa aikoja meille kaikille. Omat aikani olivat noin 33-35. Viimeinen saattoi olla 32, en osaa sanoa varmaksi tosin.
Treenin jälkeen jäin joksikin aikaa juttelemaan sveitsiläisten uimarien ja heidän valmentajansa kanssa. He ovat kaikki todella mukavaa porukkaa. Vähän jäi harmittamaan ettei tullut oleskeltua enemmän heidän kanssaan. Heidän valmentajansa, Chris, on kotoisin Kaliforniasta ja kävi siellä yliopistossakin. Entisenä Stanfordin uimarina ja apulaisvalmentajana hänellä on myös jonkin verran kontakteja Jenkkilään ja hän lupasi auttaa minua yliopistoihin pääsemisen kanssa. Good things happen if you work hard.

Lounaan jälkeen suuntasimme Euroopan suurimpaan vesipuistoon. Vietimme siellä noin kolme-neljä tuntia. Täytyy myöntää sen olleen aika lähellä maksimiaikaa, ellei halunnut viettää aikaa myös syöden ja aurinkoa ottaen. Kolme tuntia riitti hyvin kaikkien laitteiden läpi käymiseen. Hauskimmaksi laitteeksi nousi mielessäni varsin yksinkertainen "Naga Racer", jossa saa kisata kavereita vastaan matolla liukuen. Itsehän olin siinä melko hyvä, mikä saattoi vaikuttaa mielipiteeseeni laitteesta. Ravasimme mäessä melko tiuhaan tahtiin. Toinen lemppari oli "Dragon". Tuossa esitteessä se näyttää melko laimealta, mutta se oli todella hauska. Kun kavereiksi mäkeen valitsee painavia ihmisiä, nousee vauhti nopeaksi ja kourussa lentää hyvin korkealle. Vielä hienomma kokemuksesta teki, kun minä, Jak ja Calew nousimme renkaaseen valmiinä lähtemään mäkeen, yksinäinen pikkupoika hyppäsi mukaamme. Hänen riemusta loistava naamansa oli päivän ehdottomia kohokohtia. Kun saavuimme mäen pohjalle, poika loikkasi pois renkaasta ja katosi juosten rappusia uuteen laitteeseen. Hienoinen pettymys oli puiston lippulaiva "Tower of Power". 28 metrin pudotus meni turhan nopeasti, eikä jännitys ehtinyt kohota laisinkaan. Tunti kuin mäki olisi ollut ohi ennenkuin se alkoikaan. Loppumäen sukellus haialtaan läpu (tunnelissa) oli myös aivan liian pikainen ollakseen erityisen hieno. Tästä huolimatta kokonaisuudessaan puisto oli kyllä todellakin käymisen arvoinen.

Illalla pelasimme vähän pingistä vain sen verran että ehdin huomata viime kerrasta olevan aivan liian kauan. Taisin voittaa yhden tai kaksi peliä häviten paljon useamman. Tänään pelasimme vielä lisää enkä tainnut voittaa yhtäkään peliä. Muuten vapaapäivä kului aurinkoa ottaessa. Illalla kävin vielä verrailemassa vähän todetakseni ettei ainakaan verravauhdissa kyynärpää enää särkenyt. Vedin myös pitkästä aikaa hyppysarjan, jonka olen muuten brittien kanssa treenatessa jättänyt puolivahingossa väliin. Vedän sen varmaan vielä huomenna viimeisen treenin jälkeen. Huomenna on viimeinen päiväni täällä lämpimässä. Se kulunee treenatessa, sillä huomenna on luvassa sekä ilta- että aamutreenit.